Rantakylän kaupunginosan sydämessä Joensuussa toimii nuorten Nupa-päivätoimintakeskus, joka oli yksi vuoden 2017 sosiaalialan asian tuntijapäivien Hyvä käytäntö ‑palkintofinalisteista. Nupan asiakkaat ovat pääasiassa autistisia nuoria, joilla voi olla kehitysvamman lisäksi jokin liikuntarajoite- tai aistivamma ja jotka tarvitsevat peruskoulusta päästyään erityistä tukea elämäänsä.

 

Nupa-toimin­nan tavoit­teena on, että nuori oppii pois haas­tavas­ta käytök­ses­tä ja saa valmiuk­sia kom­mu­nikaa­tioon ja vuorovaiku­tuk­seen.

– Tarkoi­tus on löytää nuo­rille Nupan jäl­keen hei­dän tarpeitaan vas­taa­va päivä­toim­inta­paik­ka, ker­too palvelues­imies Tuu­la Mali­nen.

Nuori käy päivä­toim­intakeskuk­ses­sa korkein­taan kak­si vuot­ta. Tänä aikana hänelle jär­jestetään mah­dol­lisuuk­sia tutus­tua eri­laisi­in asum­is­vai­h­toe­htoi­hin ja työkokeilu­paikkoi­hin. Lisäk­si nuorelle suun­nitel­laan jatkopolku, joka voi olla työ- tai päivä­toim­intaa tai mah­dol­lis­es­ti jokin opiskelu­paik­ka.

Jos nuori löytää itselleen mieluisan opiskelu­paikan, hän voi koulu­tuskokeilun kaut­ta päästä tutus­tu­maan siihen viidek­si päiväk­si oman ohjaa­jansa kanssa. Yksi tärkeim­mistä tavoit­teista on tukea nuoren itsenäistymistä. Yhteistyössä nuoren ja hänen van­hempi­en­sa kanssa etsitään nuorelle sopi­va ja tarkoituk­sen­mukainen asum­is­vai­h­toe­hto.

– Kun haas­ta­va käytös vähe­nee ja vuorovaiku­tus­taidot lisään­tyvät, laa­je­nee nuoren elämän­pi­iri. Nuo­ria tue­taan osal­lisu­u­teen ja nor­maali­palvelu­iden, kuten kaup­po­jen, kahviloiden ja har­ras­tu­s­paikko­jen käyt­töön, joi­ta on ihan tässä päiväkeskuk­senkin ympäril­lä, Mali­nen ker­too.

Yhteistyö vanhempien kanssa tärkeää

Ensim­mäi­nen Nupa-yksikkö perustet­ti­in Joen­su­uhun vuon­na 2014. Nyt yksikköjä on kolme, joista Joen­su­us­sa toimii Nupa-ykkö­nen ja kol­mo­nen, ja 50 kilo­metrin päässä liitoskun­nas­sa Uima­har­jul­la pari vuot­ta sit­ten perustet­tu Nupa-kakko­nen. Joen­su­un yksiköis­sä on yhteen­sä yhdek­sän asi­akas­ta ja Uima­har­jul­la kolme. Jokaisel­la nuorel­la on oma ohjaa­ja.

Nupa-kol­moses­sa työsken­televä sosi­aalio­h­jaa­ja Tar­ja Huo­tari ker­too, että Nupan tilo­ja voidaan muoka­ta asi­akkaan tarpei­den mukaan.

– Tääl­lä on esimerkik­si riit­tävästi tilo­ja, jois­sa nuorelle voidaan jär­jestää kah­denkeskisiä tuokioi­ta ohjaa­jan kanssa tai mah­dol­lisu­us het­kel­liseen yksi­noloon, jos isom­mas­sa ryh­mässä olem­i­nen rasit­taa. Yleen­sä haas­tavil­ta tilanteil­ta väl­tytään ennakoimal­la nuoren mielialo­ja.

Paras keino välttyä haastavilta tilanteilta on se, että ohjaa ja tukee nuoren vuorovaikutustaitoja, ennakoi tilanteita ja saa nuoren luottamuksen.

− Viestitämme niistä muun muas­sa väri merkeil­lä: vihreä tarkoit­taa, että tilanne on nor­maali, keltainen varoit­taa tilanteen kär­jistymis­es­tä ja punaisel­la lähde­tään rauhoit­tumaan.

Huo­tari korostaa, että kaikkein paras keino vält­tyä haas­tavil­ta tilanteil­ta on se, että ohjaa ja tukee nuoren vuorovaiku­tus­taito­ja, ennakoi tilantei­ta ja saa nuoren luot­ta­muk­sen. Jos nuori ei pysty ilmaise­maan itseään puhu­mal­la, hänelle opete­taan itsen­sä ilmaisua eri­laisin menetelmin, esimerkik­si tukivi­it­tomin, selkok­ielel­lä tai kuvako­rt­tien avul­la.

– Vuorovaiku­tus­taito­ja opit­tuaan moni nuori osaa hal­li­ta ja käsitel­lä tun­teitaan parem­min. On tärkeää, että nuori oppii ole­maan oman ohjaa­jansa lisäk­si muidenkin kanssa, Huo­tari lisää.

Myös per­heen kanssa tehtävä työ on tärkeää. Van­hempi­en kanssa laa­di­taan nuorelle Nupan ajak­si tavoit­teet, ja hei­dän kanssaan seu­rataan, kuin­ka niis­sä on edet­ty ja miten muu­tos on näkynyt kotona. Palvelusu­un­nitel­mat kir­jataan tavoitekeskustelu­jen perus­teel­la.

Ohjaa­jien eri­tyi­nen tehtävä on tukea van­hempi­en luo­ta pois muut­tavia nuo­ria. Irtau­tu­mi­nen voi Huo­tarin mukaan olla eri­tyisen vaikeaa van­hem­mille, joi­ta ohjaa­jat tuke­vat myös.

– Kun käymme nuorten kanssa tutus­tu­mas­sa asum­isyk­siköi­hin, kan­nus­tamme van­hempiakin men­emään kat­so­maan niitä, jot­ta irtaan­tu­mi­nen olisi helpom­paa.

Itsetuntemus lisääntyy

Uima­har­jun Nupa on toimin­ut parisen vuot­ta. Täl­lä het­kel­lä nuo­ria on tääl­lä kolme, joista yksi käy toim­intakeskuk­ses­sa tekemässä puutöitä ja kak­si työhar­joit­telus­sa paikallises­sa kau­pas­sa. Ohjaa­ja Net­ta Ritoran­ta ker­too, että ennen Nupaan tuloa toinen kau­pas­sa työsken­tele­vistä nuorista ei voin­ut men­nä äidin kanssa kaup­paan käyt­täy­tymisen­sä vuok­si. Kun Nupas­sa nuoren kanssa alet­ti­in har­joitel­la käyt­täy­tymistä ja kau­pas­sa asioin­tia, alkoi kaup­paos­tosten teko sujua hienos­ti: nuori keräsi ostoskär­ryyn tarvit­ta­vat tavarat, pur­ki ne hih­nalle ja pakkasi kas­si­in.

– Nyt kyseinen nuori työsken­telee kau­pas­sa ker­ran viikos­sa täyt­telemässä hyl­lyjä.

Myös van­hempia voidaan ohja­ta tuke­maan nuor­ta toim­i­maan kotona. Kos­ka usein nuori ei ymmär­rä puhut­tu­ja ohjei­ta, voidaan esimerkik­si kuvil­la esit­tää toimin­nan eten­e­m­i­nen. Ritoran­nan mukaan jokaista nuor­ta aute­taan löytämään oma kom­mu­nikoin­ti­ta­pansa. Kom­mu­nikaa­tiomenetelmien opet­telemista edel­lytetään kaik­il­ta ohjaa­jil­ta.

Haas­ta­va käyt­täy­tymi­nen vähe­nee, kun nuori tulee ymmär­re­tyk­si. Nuoret kehit­tyvät niis­sä kom­mu­nikoin­ti­tavois­sa, joi­ta he ovat oppi­neet käyt­tämään.

Nupaan ovat päässeet kaikki halukkaat, ja resursseja on saatu lisää sitä mukaa, kun uusia ryhmiä on tarvinnut perustaa.

– Jos nuori esimerkik­si näyt­ti yhden kuvan tai sanoi yhden sanan tänne tul­lessaan, hän saat­taa nyt tuot­taa jopa kolmisanaisen lauseen, Net­ta Ritoran­ta ker­too.

Myös luo­vat menetelmät ovat Nupa-ykkösen sosi­aalio­h­jaa­jan Niina Laineen mukaan tärkeitä nuorten opetuk­ses­sa, sil­lä niil­lä voidaan har­joitel­la itse­tun­te­mus­ta ja tun­neil­maisua.

– Ker­ran viikos­sa pidet­tävässä minä-ryh­mässä opetel­laan tun­neil­maisua esimerkik­si kuun­tele­mal­la eri­laisia musi­ikki­tyyle­jä, ja nuoret ker­to­vat kuvien avul­la, mil­laisen tun­teen musi­ik­ki herät­tää.

Itseil­maisua har­joitel­laan ker­toma­l­la kuvien avul­la muun muas­sa omista unelmista. Kun nuoret sai­vat tehtäväk­seen ker­toa, mil­lais­es­ta kodista he haaveil­e­vat, yksi nuorista etsi kuvan jär­ven ran­nal­la olev­as­ta punais­es­ta mök­istä, jon­ka pihal­la kasvoi ome­na­puu ja hääri nainen.

Eräs nuorista oli erit­täin kiin­nos­tunut armei­jas­ta, ja hän pääsi ker­ran kehi­tys­vam­maisille jär­jestetylle maan­puo­lus­tusleir­ille, jos­sa yövyt­ti­in teltas­sa.

– Se nos­ti kovasti hänen itse­tun­toaan, Laine ker­too.

Kannustus kannattaa

Nupas­sa on löy­det­tävä kullekin nuorelle sovel­tu­va työsken­te­ly- ja vuorovaiku­tus­menetelmä, ja jos sopi­vaa ei ole saata­vana, jää ohjaa­jan tehtäväk­si etsiä tietoa ja kehitel­lä sel­l­ainen.

Niina Laineen mielestä Nupas­sa työsken­telem­i­nen on antoisaa, kos­ka työote on niin myön­teinen ja kan­nus­ta­va. Jos nuori esimerkik­si menet­tää malt­tin­sa, siitä ei aiheudu seu­raa­muk­sia, vaan hänelle annetaan mah­dol­lisu­us koo­ta itsen­sä ilman, että hän menet­tää mitään.

– Tääl­lä keski­tytään nuoren taito­jen kehit­tämiseen ja luote­taan hänen oppimiskykyyn­sä, Laine pain­ot­taa.

Tähän men­nessä Nupas­sa on ollut viisi­toista asi­akas­ta, ja he ovat olleet iältään 17−20 vuot­ta. Heistä kolme on löytänyt Nupan aikana jatkopaikan, kak­si on muut­tanut pois kotoa Nupas­sa oloaikana ja seit­semälle etsitään parhail­laan itsenäisen asumisen yksikköä.

Palvelues­imies Tuu­la Mali­nen iloit­see, että Nupaan ovat päässeet kaik­ki halukkaat, ja resursse­ja on saatu lisää sitä mukaa, kun uusia ryh­miä on tarvin­nut perus­taa. Mali­nen itse on ollut mukana perus­ta­mas­sa kaikkia yksikköjä.

– Olen ylpeä, että olen saanut niihin kaikki­in niin motivoituneen ja osaa­van henkilöstön, joka halu­aa koko ajan kehit­tää ammat­ti­taitoaan uusien vaa­timusten mukaan.

Malisen mukaan nyt on suun­nit­teil­la myös uuden­lainen autis­tis­ten ja eri­ty­istä tukea tarvit­se­vien nuorten päivä­toim­inta, jon­ka perus­tamis­es­ta on tehty esi­tys Siun soten johdolle.

– Suuret päivä­toim­intaryh­mät eivät vas­taa Nupa-nuorten tarpei­ta, ja sik­si heille tulisi jär­jestää päivä­toim­intaa pien­ryh­mis­sä.

Iita Ket­tunen