Rantakylän kaupunginosan sydämessä Joensuussa toimii nuorten Nupa-päivätoimintakeskus, joka oli yksi vuoden 2017 sosiaalialan asian tuntijapäivien Hyvä käytäntö ‑palkintofinalisteista. Nupan asiakkaat ovat pääasiassa autistisia nuoria, joilla voi olla kehitysvamman lisäksi jokin liikuntarajoite- tai aistivamma ja jotka tarvitsevat peruskoulusta päästyään erityistä tukea elämäänsä.

 

Nupa-toi­min­nan tavoit­teena on, että nuori oppii pois haas­ta­vasta käy­tök­sestä ja saa val­miuk­sia kom­mu­ni­kaa­tioon ja vuorovaikutukseen.

– Tarkoitus on löy­tää nuo­rille Nupan jäl­keen hei­dän tar­pei­taan vas­taava päi­vä­toi­min­ta­paikka, ker­too pal­ve­lue­si­mies Tuula Malinen.

Nuori käy päi­vä­toi­min­ta­kes­kuk­sessa kor­kein­taan kaksi vuotta. Tänä aikana hänelle jär­jes­te­tään mah­dol­li­suuk­sia tutus­tua eri­lai­siin asu­mis­vaih­toeh­toi­hin ja työ­ko­kei­lu­paik­koi­hin. Lisäksi nuo­relle suun­ni­tel­laan jat­ko­polku, joka voi olla työ- tai päi­vä­toi­min­taa tai mah­dol­li­sesti jokin opiskelupaikka.

Jos nuori löy­tää itsel­leen mie­lui­san opis­ke­lu­pai­kan, hän voi kou­lu­tus­ko­kei­lun kautta päästä tutus­tu­maan sii­hen vii­deksi päi­väksi oman ohjaa­jansa kanssa. Yksi tär­keim­mistä tavoit­teista on tukea nuo­ren itse­näis­ty­mistä. Yhteistyössä nuo­ren ja hänen van­hem­piensa kanssa etsi­tään nuo­relle sopiva ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen asumisvaihtoehto.

– Kun haas­tava käy­tös vähe­nee ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot lisään­ty­vät, laa­je­nee nuo­ren elä­män­piiri. Nuoria tue­taan osal­li­suu­teen ja nor­maa­li­pal­ve­lui­den, kuten kaup­po­jen, kah­vi­loi­den ja har­ras­tus­paik­ko­jen käyt­töön, joita on ihan tässä päi­vä­kes­kuk­sen­kin ympä­rillä, Malinen kertoo.

Yhteistyö vanhempien kanssa tärkeää

Ensimmäinen Nupa-yksikkö perus­tet­tiin Joensuuhun vuonna 2014. Nyt yksik­köjä on kolme, joista Joensuussa toi­mii Nupa-ykkö­nen ja kol­mo­nen, ja 50 kilo­met­rin päässä lii­tos­kun­nassa Uimaharjulla pari vuotta sit­ten perus­tettu Nupa-kak­ko­nen. Joensuun yksi­köissä on yhteensä yhdek­sän asia­kasta ja Uimaharjulla kolme. Jokaisella nuo­rella on oma ohjaaja.

Nupa-kol­mo­sessa työs­ken­te­levä sosi­aa­lioh­jaaja Tarja Huotari ker­too, että Nupan tiloja voi­daan muo­kata asiak­kaan tar­pei­den mukaan.

– Täällä on esi­mer­kiksi riit­tä­västi tiloja, joissa nuo­relle voi­daan jär­jes­tää kah­den­kes­ki­siä tuo­kioita ohjaa­jan kanssa tai mah­dol­li­suus het­kel­li­seen yksi­no­loon, jos isom­massa ryh­mässä ole­mi­nen rasit­taa. Yleensä haas­ta­vilta tilan­teilta väl­ty­tään enna­koi­malla nuo­ren mielialoja.

Paras keino välttyä haastavilta tilanteilta on se, että ohjaa ja tukee nuoren vuorovaikutustaitoja, ennakoi tilanteita ja saa nuoren luottamuksen.

− Viestitämme niistä muun muassa väri mer­keillä: vih­reä tar­koit­taa, että tilanne on nor­maali, kel­tai­nen varoit­taa tilan­teen kär­jis­ty­mi­sestä ja punai­sella läh­de­tään rauhoittumaan.

Huotari koros­taa, että kaik­kein paras keino vält­tyä haas­ta­vilta tilan­teilta on se, että ohjaa ja tukee nuo­ren vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toja, enna­koi tilan­teita ja saa nuo­ren luot­ta­muk­sen. Jos nuori ei pysty ilmai­se­maan itse­ään puhu­malla, hänelle ope­te­taan itsensä ilmai­sua eri­lai­sin mene­tel­min, esi­mer­kiksi tuki­viit­to­min, sel­ko­kie­lellä tai kuva­kort­tien avulla.

– Vuorovaikutustaitoja opit­tu­aan moni nuori osaa hal­lita ja käsi­tellä tun­tei­taan parem­min. On tär­keää, että nuori oppii ole­maan oman ohjaa­jansa lisäksi mui­den­kin kanssa, Huotari lisää.

Myös per­heen kanssa teh­tävä työ on tär­keää. Vanhempien kanssa laa­di­taan nuo­relle Nupan ajaksi tavoit­teet, ja hei­dän kans­saan seu­ra­taan, kuinka niissä on edetty ja miten muu­tos on näky­nyt kotona. Palvelusuunnitelmat kir­ja­taan tavoi­te­kes­kus­te­lu­jen perusteella.

Ohjaajien eri­tyi­nen teh­tävä on tukea van­hem­pien luota pois muut­ta­via nuo­ria. Irtautuminen voi Huotarin mukaan olla eri­tyi­sen vai­keaa van­hem­mille, joita ohjaa­jat tuke­vat myös.

– Kun käymme nuor­ten kanssa tutus­tu­massa asu­mi­syk­si­köi­hin, kan­nus­tamme van­hem­pia­kin mene­mään kat­so­maan niitä, jotta irtaan­tu­mi­nen olisi helpompaa.

Itsetuntemus lisääntyy

Uimaharjun Nupa on toi­mi­nut pari­sen vuotta. Tällä het­kellä nuo­ria on täällä kolme, joista yksi käy toi­min­ta­kes­kuk­sessa teke­mässä puu­töitä ja kaksi työ­har­joit­te­lussa pai­kal­li­sessa kau­passa. Ohjaaja Netta Ritoranta ker­too, että ennen Nupaan tuloa toi­nen kau­passa työs­ken­te­le­vistä nuo­rista ei voi­nut mennä äidin kanssa kaup­paan käyt­täy­ty­mi­sensä vuoksi. Kun Nupassa nuo­ren kanssa alet­tiin har­joi­tella käyt­täy­ty­mistä ja kau­passa asioin­tia, alkoi kaup­paos­tos­ten teko sujua hie­nosti: nuori keräsi ostos­kär­ryyn tar­vit­ta­vat tava­rat, purki ne hih­nalle ja pak­kasi kassiin.

– Nyt kysei­nen nuori työs­ken­te­lee kau­passa ker­ran vii­kossa täyt­te­le­mässä hyllyjä.

Myös van­hem­pia voi­daan ohjata tuke­maan nuorta toi­mi­maan kotona. Koska usein nuori ei ymmärrä puhut­tuja ohjeita, voi­daan esi­mer­kiksi kuvilla esit­tää toi­min­nan ete­ne­mi­nen. Ritorannan mukaan jokaista nuorta aute­taan löy­tä­mään oma kom­mu­ni­koin­ti­ta­pansa. Kommunikaatiomenetelmien opet­te­le­mista edel­ly­te­tään kai­kilta ohjaajilta.

Haastava käyt­täy­ty­mi­nen vähe­nee, kun nuori tulee ymmär­re­tyksi. Nuoret kehit­ty­vät niissä kom­mu­ni­koin­ti­ta­voissa, joita he ovat oppi­neet käyttämään.

Nupaan ovat päässeet kaikki halukkaat, ja resursseja on saatu lisää sitä mukaa, kun uusia ryhmiä on tarvinnut perustaa.

– Jos nuori esi­mer­kiksi näytti yhden kuvan tai sanoi yhden sanan tänne tul­les­saan, hän saat­taa nyt tuot­taa jopa kol­mi­sa­nai­sen lauseen, Netta Ritoranta kertoo.

Myös luo­vat mene­tel­mät ovat Nupa-ykkö­sen sosi­aa­lioh­jaa­jan Niina Laineen mukaan tär­keitä nuor­ten ope­tuk­sessa, sillä niillä voi­daan har­joi­tella itse­tun­te­musta ja tunneilmaisua.

– Kerran vii­kossa pidet­tä­vässä minä-ryh­mässä ope­tel­laan tun­neil­mai­sua esi­mer­kiksi kuun­te­le­malla eri­lai­sia musiik­ki­tyy­lejä, ja nuo­ret ker­to­vat kuvien avulla, mil­lai­sen tun­teen musiikki herättää.

Itseilmaisua har­joi­tel­laan ker­to­malla kuvien avulla muun muassa omista unel­mista. Kun nuo­ret sai­vat teh­tä­väk­seen ker­toa, mil­lai­sesta kodista he haa­vei­le­vat, yksi nuo­rista etsi kuvan jär­ven ran­nalla ole­vasta punai­sesta mökistä, jonka pihalla kas­voi ome­na­puu ja hääri nainen.

Eräs nuo­rista oli erit­täin kiin­nos­tu­nut armei­jasta, ja hän pääsi ker­ran kehi­tys­vam­mai­sille jär­jes­te­tylle maan­puo­lus­tus­lei­rille, jossa yövyt­tiin teltassa.

– Se nosti kovasti hänen itse­tun­to­aan, Laine kertoo.

Kannustus kannattaa

Nupassa on löy­det­tävä kul­le­kin nuo­relle sovel­tuva työs­ken­tely- ja vuo­ro­vai­ku­tus­me­ne­telmä, ja jos sopi­vaa ei ole saa­ta­vana, jää ohjaa­jan teh­tä­väksi etsiä tie­toa ja kehi­tellä sellainen.

Niina Laineen mie­lestä Nupassa työs­ken­te­le­mi­nen on antoi­saa, koska työ­ote on niin myön­tei­nen ja kan­nus­tava. Jos nuori esi­mer­kiksi menet­tää malt­tinsa, siitä ei aiheudu seu­raa­muk­sia, vaan hänelle anne­taan mah­dol­li­suus koota itsensä ilman, että hän menet­tää mitään.

– Täällä kes­ki­ty­tään nuo­ren tai­to­jen kehit­tä­mi­seen ja luo­te­taan hänen oppi­mis­ky­kyynsä, Laine painottaa.

Tähän men­nessä Nupassa on ollut vii­si­toista asia­kasta, ja he ovat olleet iäl­tään 17−20 vuotta. Heistä kolme on löy­tä­nyt Nupan aikana jat­ko­pai­kan, kaksi on muut­ta­nut pois kotoa Nupassa oloai­kana ja seit­se­mälle etsi­tään par­hail­laan itse­näi­sen asu­mi­sen yksikköä.

Palveluesimies Tuula Malinen iloit­see, että Nupaan ovat pääs­seet kaikki haluk­kaat, ja resurs­seja on saatu lisää sitä mukaa, kun uusia ryh­miä on tar­vin­nut perus­taa. Malinen itse on ollut mukana perus­ta­massa kaik­kia yksikköjä.

– Olen ylpeä, että olen saa­nut nii­hin kaik­kiin niin moti­voi­tu­neen ja osaa­van hen­ki­lös­tön, joka haluaa koko ajan kehit­tää ammat­ti­tai­to­aan uusien vaa­ti­mus­ten mukaan.

Malisen mukaan nyt on suun­nit­teilla myös uuden­lai­nen autis­tis­ten ja eri­tyistä tukea tar­vit­se­vien nuor­ten päi­vä­toi­minta, jonka perus­ta­mi­sesta on tehty esi­tys Siun soten johdolle.

– Suuret päi­vä­toi­min­ta­ryh­mät eivät vas­taa Nupa-nuor­ten tar­peita, ja siksi heille tulisi jär­jes­tää päi­vä­toi­min­taa pienryhmissä.

Iita Kettunen