Ranta­kylän kaupun­ginosan sydämessä Joensuussa toimii nuorten Nupa-päivä­toi­min­ta­keskus, joka oli yksi vuoden 2017 sosiaa­lialan asian tunti­ja­päivien Hyvä käytäntö -palkin­to­fi­na­lis­teista. Nupan asiakkaat ovat pääasiassa autis­tisia nuoria, joilla voi olla kehitys­vamman lisäksi jokin liikun­ta­ra­joite- tai aisti­vamma ja jotka tarvit­sevat perus­kou­lusta päästyään erityistä tukea elämäänsä.

 

Nupa-toiminnan tavoit­teena on, että nuori oppii pois haasta­vasta käytök­sestä ja saa valmiuksia kommu­ni­kaa­tioon ja vuoro­vai­ku­tukseen.

– Tarkoitus on löytää nuorille Nupan jälkeen heidän tarpeitaan vastaava päivä­toi­min­ta­paikka, kertoo palve­lue­simies Tuula Malinen.

Nuori käy päivä­toi­min­ta­kes­kuk­sessa korkeintaan kaksi vuotta. Tänä aikana hänelle järjes­tetään mahdol­li­suuksia tutustua erilaisiin asumis­vaih­toeh­toihin ja työko­kei­lu­paik­koihin. Lisäksi nuorelle suunni­tellaan jatko­polku, joka voi olla työ- tai päivä­toi­mintaa tai mahdol­li­sesti jokin opiske­lu­paikka.

Jos nuori löytää itselleen mieluisan opiske­lu­paikan, hän voi koulu­tus­ko­keilun kautta päästä tutus­tumaan siihen viideksi päiväksi oman ohjaa­jansa kanssa. Yksi tärkeim­mistä tavoit­teista on tukea nuoren itsenäis­ty­mistä. Yhteis­työssä nuoren ja hänen vanhem­piensa kanssa etsitään nuorelle sopiva ja tarkoi­tuk­sen­mu­kainen asumis­vaih­toehto.

– Kun haastava käytös vähenee ja vuoro­vai­ku­tus­taidot lisään­tyvät, laajenee nuoren elämän­piiri. Nuoria tuetaan osalli­suuteen ja normaa­li­pal­ve­luiden, kuten kauppojen, kahvi­loiden ja harras­tus­paik­kojen käyttöön, joita on ihan tässä päivä­kes­kuk­senkin ympärillä, Malinen kertoo.

Yhteistyö vanhempien kanssa tärkeää

Ensim­mäinen Nupa-yksikkö perus­tettiin Joensuuhun vuonna 2014. Nyt yksikköjä on kolme, joista Joensuussa toimii Nupa-ykkönen ja kolmonen, ja 50 kilometrin päässä liitos­kun­nassa Uimahar­julla pari vuotta sitten perus­tettu Nupa-kakkonen. Joensuun yksiköissä on yhteensä yhdeksän asiakasta ja Uimahar­julla kolme. Jokai­sella nuorella on oma ohjaaja.

Nupa-kolmo­sessa työsken­televä sosiaa­lioh­jaaja Tarja Huotari kertoo, että Nupan tiloja voidaan muokata asiakkaan tarpeiden mukaan.

– Täällä on esimer­kiksi riittä­västi tiloja, joissa nuorelle voidaan järjestää kahden­kes­kisiä tuokioita ohjaajan kanssa tai mahdol­lisuus hetkel­liseen yksinoloon, jos isommassa ryhmässä oleminen rasittaa. Yleensä haasta­vilta tilan­teilta vältytään ennakoi­malla nuoren mielialoja.

Paras keino välttyä haastavilta tilanteilta on se, että ohjaa ja tukee nuoren vuorovaikutustaitoja, ennakoi tilanteita ja saa nuoren luottamuksen.

− Viesti­tämme niistä muun muassa väri merkeillä: vihreä tarkoittaa, että tilanne on normaali, keltainen varoittaa tilanteen kärjis­ty­mi­sestä ja punai­sella lähdetään rauhoit­tumaan.

Huotari korostaa, että kaikkein paras keino välttyä haasta­vilta tilan­teilta on se, että ohjaa ja tukee nuoren vuoro­vai­ku­tus­taitoja, ennakoi tilan­teita ja saa nuoren luotta­muksen. Jos nuori ei pysty ilmai­semaan itseään puhumalla, hänelle opetetaan itsensä ilmaisua erilaisin menetelmin, esimer­kiksi tukiviit­tomin, selko­kie­lellä tai kuvakorttien avulla.

– Vuoro­vai­ku­tus­taitoja opittuaan moni nuori osaa hallita ja käsitellä tunteitaan paremmin. On tärkeää, että nuori oppii olemaan oman ohjaa­jansa lisäksi muidenkin kanssa, Huotari lisää.

Myös perheen kanssa tehtävä työ on tärkeää. Vanhempien kanssa laaditaan nuorelle Nupan ajaksi tavoitteet, ja heidän kanssaan seurataan, kuinka niissä on edetty ja miten muutos on näkynyt kotona. Palve­lusuun­ni­telmat kirjataan tavoi­te­kes­kus­te­lujen perus­teella.

Ohjaajien erityinen tehtävä on tukea vanhempien luota pois muuttavia nuoria. Irtau­tu­minen voi Huotarin mukaan olla erityisen vaikeaa vanhem­mille, joita ohjaajat tukevat myös.

– Kun käymme nuorten kanssa tutus­tu­massa asumi­syk­si­köihin, kannus­tamme vanhem­piakin menemään katsomaan niitä, jotta irtaan­tu­minen olisi helpompaa.

Itsetun­temus lisääntyy

Uimaharjun Nupa on toiminut parisen vuotta. Tällä hetkellä nuoria on täällä kolme, joista yksi käy toimin­ta­kes­kuk­sessa tekemässä puutöitä ja kaksi työhar­joit­te­lussa paikal­li­sessa kaupassa. Ohjaaja Netta Ritoranta kertoo, että ennen Nupaan tuloa toinen kaupassa työsken­te­le­vistä nuorista ei voinut mennä äidin kanssa kauppaan käyttäy­ty­mi­sensä vuoksi. Kun Nupassa nuoren kanssa alettiin harjoi­tella käyttäy­ty­mistä ja kaupassa asiointia, alkoi kauppaos­tosten teko sujua hienosti: nuori keräsi ostos­kärryyn tarvit­tavat tavarat, purki ne hihnalle ja pakkasi kassiin.

– Nyt kyseinen nuori työsken­telee kaupassa kerran viikossa täytte­le­mässä hyllyjä.

Myös vanhempia voidaan ohjata tukemaan nuorta toimimaan kotona. Koska usein nuori ei ymmärrä puhuttuja ohjeita, voidaan esimer­kiksi kuvilla esittää toiminnan etene­minen. Ritorannan mukaan jokaista nuorta autetaan löytämään oma kommu­ni­koin­ti­ta­pansa. Kommu­ni­kaa­tio­me­ne­telmien opette­le­mista edelly­tetään kaikilta ohjaa­jilta.

Haastava käyttäy­ty­minen vähenee, kun nuori tulee ymmär­re­tyksi. Nuoret kehit­tyvät niissä kommu­ni­koin­ti­ta­voissa, joita he ovat oppineet käyttämään.

Nupaan ovat päässeet kaikki halukkaat, ja resursseja on saatu lisää sitä mukaa, kun uusia ryhmiä on tarvinnut perustaa.

– Jos nuori esimer­kiksi näytti yhden kuvan tai sanoi yhden sanan tänne tullessaan, hän saattaa nyt tuottaa jopa kolmi­sa­naisen lauseen, Netta Ritoranta kertoo.

Myös luovat menetelmät ovat Nupa-ykkösen sosiaa­lioh­jaajan Niina Laineen mukaan tärkeitä nuorten opetuk­sessa, sillä niillä voidaan harjoi­tella itsetun­te­musta ja tunneil­maisua.

– Kerran viikossa pidet­tä­vässä minä-ryhmässä opetellaan tunneil­maisua esimer­kiksi kuunte­le­malla erilaisia musiik­ki­tyylejä, ja nuoret kertovat kuvien avulla, millaisen tunteen musiikki herättää.

Itseil­maisua harjoi­tellaan kerto­malla kuvien avulla muun muassa omista unelmista. Kun nuoret saivat tehtä­väkseen kertoa, millai­sesta kodista he haavei­levat, yksi nuorista etsi kuvan järven rannalla olevasta punai­sesta mökistä, jonka pihalla kasvoi omenapuu ja hääri nainen.

Eräs nuorista oli erittäin kiinnos­tunut armei­jasta, ja hän pääsi kerran kehitys­vam­mai­sille järjes­te­tylle maanpuo­lus­tus­lei­rille, jossa yövyttiin teltassa.

– Se nosti kovasti hänen itsetun­toaan, Laine kertoo.

Kannustus kannattaa

Nupassa on löydettävä kullekin nuorelle soveltuva työskentely- ja vuoro­vai­ku­tus­me­ne­telmä, ja jos sopivaa ei ole saatavana, jää ohjaajan tehtä­väksi etsiä tietoa ja kehitellä sellainen.

Niina Laineen mielestä Nupassa työsken­te­le­minen on antoisaa, koska työote on niin myönteinen ja kannustava. Jos nuori esimer­kiksi menettää malttinsa, siitä ei aiheudu seuraa­muksia, vaan hänelle annetaan mahdol­lisuus koota itsensä ilman, että hän menettää mitään.

– Täällä keski­tytään nuoren taitojen kehit­tä­miseen ja luotetaan hänen oppimis­ky­kyynsä, Laine painottaa.

Tähän mennessä Nupassa on ollut viisi­toista asiakasta, ja he ovat olleet iältään 17−20 vuotta. Heistä kolme on löytänyt Nupan aikana jatko­paikan, kaksi on muuttanut pois kotoa Nupassa oloaikana ja seitse­mälle etsitään parhaillaan itsenäisen asumisen yksikköä.

Palve­lue­simies Tuula Malinen iloitsee, että Nupaan ovat päässeet kaikki halukkaat, ja resursseja on saatu lisää sitä mukaa, kun uusia ryhmiä on tarvinnut perustaa. Malinen itse on ollut mukana perus­ta­massa kaikkia yksikköjä.

– Olen ylpeä, että olen saanut niihin kaikkiin niin motivoi­tuneen ja osaavan henki­löstön, joka haluaa koko ajan kehittää ammat­ti­tai­toaan uusien vaati­musten mukaan.

Malisen mukaan nyt on suunnit­teilla myös uuden­lainen autis­tisten ja erityistä tukea tarvit­sevien nuorten päivä­toi­minta, jonka perus­ta­mi­sesta on tehty esitys Siun soten johdolle.

– Suuret päivä­toi­min­ta­ryhmät eivät vastaa Nupa-nuorten tarpeita, ja siksi heille tulisi järjestää päivä­toi­mintaa pienryh­missä.

Iita Kettunen