Naisten osuus asunnottomista on kasvanut, samoin kuin nuorten pitkäaikaisasunnottomuus. Sateenkaari-ihmisten asunnottomuus on Suomessa yleisempää kuin muualla Euroopassa.

 

 

Suomessa oli vuo­den 2020 lopussa 4 341 yksin asu­vaa ihmistä vailla omaa asun­toa. Se on 259 vähem­män kuin edel­li­senä vuonna. Luvut ovat Aran tuo­reesta tilastosta.

Asunnottomiksi Ara las­kee ulkona, por­ras­huo­neissa tai niin sano­tuissa ensi­suo­jissa, asun­to­loissa tai lai­tok­sissa asu­vat sekä tila­päi­sesti mui­den luona yöpyvät.

Asunnottomien määrä on las­ke­nut voi­mak­kaasti vuo­desta 1987, jol­loin asiaa alet­tiin tilas­toida. Tuolloin asunn­ot­to­mia oli liki 20 000. Asunnottomuus on vähen­ty­nyt, kun Suomessa on onnis­tu­neesti toteu­tettu Asunto ensin ‑mal­lia. Siinä ihmi­nen saa ensin kodin ja vasta sit­ten ale­taan hoi­taa muita ongelmia.

Asunnottomissa on edel­leen eni­ten mie­hiä. Heitä oli kolme nel­jästä ilman kotia elä­västä. Miesten tilanne on kui­ten­kin parantunut.

Pelko estää hakemasta apua

Samaan aikaan nais­ten osuus asunn­ot­to­mista on kas­va­nut, sanoo pro­jek­ti­pääl­likkö Leena Lehtonen Y‑säätiöstä. Sen koor­di­noima NEA-hanke kehitti toi­mi­via työ­mal­leja nais­ten asunnottomuuteen.

Naisilla asunnottomuuteen liittyy vahva häpeä ja syyllisyys.

Ennen asunn­ot­to­mista oli nai­sia vii­den­nes. Nyt heitä on nel­jäs­osa. Muutos on syn­ty­nyt kym­me­nen viime vuo­den aikana. Naisten asunn­ot­to­muu­den eri­tyis­piir­teitä ei vielä tun­nis­teta pal­ve­luissa, Lehtonen sanoo.

Siihen liit­tyy vah­vasti trau­mat ja väki­val­lan koke­mi­nen. Pelko estää heitä hake­masta apua, sillä vain nai­sille suun­nat­tuja pal­ve­luja on vähän.

– Palveluja on kehi­tetty mies­ten tar­pei­siin. Naiset eivät aina uskalla mennä nii­hin. Esimerkiksi hätä­ma­joi­tus­pai­koissa ja koh­taa­mis­pai­koissa nai­set voi­vat koh­data hyväk­si­käyt­töä ja väkivaltaa.

– Kodittomalla nai­sella voi olla suo­je­li­ja­mies, joka antaa maja­pai­kan. Osa nai­sista kui­ten­kin jou­tuu mie­hen hyväk­si­käy­tön kohteeksi.

Naisilla asunn­ot­to­muu­teen liit­tyy vahva häpeä ja syyl­li­syys. Naiset koke­vat, että he eivät pysty täyt­tä­mään odo­tuk­sia, joita nai­siin ja äitei­hin yhteis­kun­nassa kohdistuu.

Nuorten kunto heikentynyt

Nuorten, alle 25-vuo­tiai­den asunn­ot­to­mien määrä on pysy­nyt ennal­laan. Se on vii­des­osa kai­kista asunnottomista.

– Erityisesti nuor­ten pit­kä­ai­kai­sa­sunn­ot­to­muus kui­ten­kin kas­voi sel­västi vuo­sina 2019–2020, sanoo tut­kija Jenni Mäki Tampereen yliopistosta.

Kodittomien nuor­ten kunto ja tilanne ovat hei­ken­ty­neet, sanoo sosi­aa­li­työn­te­kijä Pauliina Nylund Nuorten pal­ve­luista ja aikuis­so­si­aa­li­työstä Helsingistä.

– Nuoret yöpy­vät siellä täällä yön, pari ker­ral­laan. Nyt nekin pai­kat ovat men­neet, kun koro­nan vuoksi ystä­vien ovet ovat kiinni.

Nuoret yöpy­vät jul­ki­sissa ves­soissa ja jopa ulkona. Jotkut käve­le­vät yöt ja käy­vät päi­vällä tor­kah­ta­massa jos­sa­kin. Helsingissä yöpyy ulkona muu­tama sata nuorta, hän arvelee.

Nuoret jou­tu­vat myös mak­sa­maan yöpai­kasta sek­sillä. Se kos­kee sekä tyt­töjä että poikia.

Uusi ilmiö on, että van­hem­mat ovat jopa heit­tä­neet nuo­ren pois kotoa koro­nan pelossa, Nylund kertoo.

Kodittomien nuorten kunto ja tilanne ovat heikentyneet.

Kaunis aja­tus, että asunto ensin, ei toteudu nuor­ten kanssa, hän sanoo. Palvelut eivät tar­joa nuo­rille tukea, jota he haluai­si­vat. Asuntoa pitää jonot­taa kadulla, jol­loin tilanne huo­no­nee. Opintoihin tai päihde- ja mie­len­ter­veys­hoi­toon on vai­kea sitou­tua kodit­to­mana. Asuntoa voi jou­tua odot­ta­maan pari­kin vuotta.

– Se on liian pitkä aika nuorelle.

Maahanmuuttajat kohtaavat syrjintää

Useampi kuin joka vii­des yksin elävä asunn­o­ton on taus­tal­taan maa­han­muut­taja. Määrä laski hie­man vuo­den takai­sesta. Aran tilas­toissa eivät näy maassa ilman oles­ke­luoi­keutta ole­vien ihmis­ten määrä.

Perheistä heitä on 60 pro­sent­tia, sanoo Veera Vilkama. Hän työs­ken­te­lee pääl­lik­könä Moniheli-yhdis­tyk­sen Katto-toi­min­nassa, joka aut­taa maa­han­muut­ta­jia asun­non löytämisessä.

– Sitä vai­keut­taa kie­li­tai­don ja tie­don puute. Lisäksi maa­han­muut­ta­jat koh­taa­vat syr­jin­tää asun­toa hakiessaan.

Turun yli­opisto tutki syr­jin­tää asun­to­mark­ki­noilla. Tutkimuksessa vas­tat­tiin vuo­kra-asun­toil­moi­tuk­seen nimillä, jotka kuu­los­ti­vat suo­ma­lai­selta, ruot­sa­lai­selta ja ara­bia­lai­selta. Eniten vas­tauk­sia sai suo­ma­lai­nen nai­nen, vähi­ten ara­bilta kuu­los­tava mies.

Maahanmuuttajat koh­taa­vat myös hämä­riä vuo­kra­vä­lit­tä­jiä, Vilkama ker­too. Asunto voi olla asuin­kel­vo­ton tai sopi­mus lyhyt, vaikka maa­han­muut­taja luuli, että asunto on pysyvä. Hän on pian taas ilman kotia.

– Kelaan ei pääse asioi­maan. Se vai­keut­taa vie­ras­kie­lis­ten asu­mi­s­asioi­den hoitoa.

Lapsia ei näy kaduilla

Suomessa oli vuo­den vaih­teessa asunn­ot­to­mia lap­si­per­heitä, joissa eli 227 lasta. Heistä suuri osa on maa­han­muut­ta­ja­per­heissä. He luul­ta­vasti asu­vat maan­mies­tensä luona.

Asunnottomina on myös kan­ta­suo­ma­lai­sia lap­sia. Heitä asuu van­hem­man kanssa eri­lai­sissa krii­sia­sun­nossa, tila­päi­sessä majoi­tuk­sessa tai tukiasunnossa.

Asunnottomien kanssa työtä teke­vät eivät ole koh­dan­neet kadulla asu­via lapsia.

– Lapsiperheiden asunn­ot­to­muus on meillä aika tun­te­ma­ton ilmiö. Usein aja­tel­laan, että las­ten­suo­jelu hank­kii lap­si­per­heille asun­not, Leena Lehtonen sanoo.

Vapautuvat van­git riskissä

Vangeista kol­mas­osa vapau­tuu vuo­sit­tain kadulle. Se tar­koit­taa 1 200 ihmistä vuodessa.

Asunnottomuus on suuri riski vapau­tu­ville van­geille, sillä he syyl­lis­ty­vät useam­min rikok­siin juuri van­ki­lasta pää­syn jäl­keen, ker­too apu­lais­joh­taja Markku Rautiainen Rikosseuraamuslaitoksesta.

Hän toi­mii Vapautuvien asu­mi­sen tuen ‑ver­kos­ton puheenjohtajana.

Entisistä van­geista asunn­ot­to­mina haa­voit­tu­vim­pia ovat nai­set ja nuo­ret, Rautiainen sanoo. Myös lyhyen tuo­mion suo­rit­ta­nei­den tilanne on vaikea.

– Heidän kans­saan ei ehditä tehdä van­keus­ai­kana kun­tout­ta­vaa työtä, joka estäisi syr­jäy­ty­mistä ja edis­täisi yhteis­kun­taan integroitumista.

Sateenkaari-ihmisten asunnottomuus yleistä

Asunnottomissa on myös suku­puoli- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töi­hin kuu­lu­via, vaikka se ei näy tilastoissa.

– Kentällä liik­ku­vat kol­le­gat ker­to­vat, että monilla sateen­kaa­ri­vä­keen kuu­lu­villa on vai­keaa asun­to­mark­ki­noilla, ker­too pro­jek­ti­työn­te­kijä Sari Rantaniemi Diakonissalaitokselta.

Sama tuli ilmi tuo­reesta kyse­lystä, jonka teki Euroopan perus­oi­keus­vi­rasto. Kysely teh­tiin 30 maassa. Sen mukaan sateen­kaari-ihmis­ten asunn­ot­to­muus on Suomessa ylei­sem­pää kuin muu­alla Euroopassa. Ongelmia oli nel­jän­neksi eni­ten kai­kista maista.

Transihmisistä kol­mas­osa kokee asunn­ot­to­muutta tai sen uhkaa.

Sateenkaariväkeen kuuluvilla on vaikeaa asuntomarkkinoilla.

Sateenkaarinuoret muut­ta­vat kotoa pois nuo­rina, Rantaniemi ker­too. Jotkut hake­vat kou­luun eri kau­pun­kiin vain, jotta saa­vat asun­to­la­pai­kan. Opinnot jää­vät usein kes­ken. Siitä seu­raa työt­tö­myyttä ja vel­kaon­gel­mia. Moni syr­jäy­tyy ja ajau­tuu kimp­pa­kämp­piin, joi­hin ker­tyy huo­nosti voi­via nuoria.

– Sateenkaari-ihmi­siin voi koh­dis­tua ennak­ko­luu­loja. Vuokranantaja voi jopa suut­tua, kun tran­sih­mi­nen tulee kat­so­maan asun­toa ja haki­jan nimi ja ulko­näkö eivät vas­taa sitä, mitä hän luuli. Miesparinkin voi olla vai­kea saada asuntoa.

Uusi asunn­ot­to­mien ryhmä ovat ikään­ty­neet, sanoo kehit­tä­mis­joh­taja Leena Rusi Sininauhasäätiöstä.

Ikääntyneitä tapaa asunn­ot­to­mille suun­na­tuissa pal­ve­luista entistä enem­män, hän sanoo. Heidän osuu­tensa kas­vaa päihde- ja mie­len­ter­veys­po­ti­lai­den joukossa

Jaana Laitinen.