Vuonna 2017 meillä oli 7 112 ihmistä vailla asuntoa. Määrä on laskenut edellisestä vuodesta yli 300 henkilöllä, kun esimerkiksi erilaiset Asunto ensi ‑mallit ovat purreet asunnottomuusongelmaan.

 

Asun­to ensin ‑tyyp­pi­sis­sä malleis­sa asun­not­toman ei tarvitse ansai­ta asun­toaan sitou­tu­mal­la ensik­si esimerkik­si päi­h­teet­tömyy­teen tai mie­len­ter­veyskuntoutuk­seen, vaan ensin asun­no­ton saa oman asun­non ja mui­hin ongelmi­in tar­tu­taan sen jäl­keen.

Vaik­ka tilas­tolu­vut näyt­tävät parem­paa suun­taa asun­not­to­muu­den paris­sa työsken­tele­viä huo­let­taa, että alle 25-vuo­ti­aiden nuorten asun­not­to­muus on kasvus­sa.

– Viime vuon­na nuo­ria asun­not­to­mia oli yli 1 600 ja joka viides heistä on pitkäaikaisas­un­no­ton, sanoo pro­jek­tipääl­likkö, sosiono­mi (YAMK) Leena Rusi Sin­in­auhasäätiöstä.

– Sin­in­auhasäätiössä olemme myös huo­man­neet, että ikään­tyvien asun­not­to­muus on nousus­sa, vaik­ka tämä ei ole vielä pää­tynyt asun­not­to­muusti­las­toi­hin. Taustal­la on usein talousongel­mat ja asumisen kalleus. Huomio pitäisi kiin­nit­tää myös maa­han­muut­ta­jien asun­toa­sioi­hin.

Yksi tärkeä viestimme on, että asunnottomuudella on monet kasvot.

Oma avain ja kotiovi

Leena Rusi on työsken­nel­lyt pitkään asun­not­to­muu­den ja päi­hde­palvelu­iden ken­täl­lä. Nyt hän on yhteiskun­nal­lisen vaikut­tamisen Koti kaikille ‑han­kkeessa.

– Tapaamme eripuo­lil­la maa­ta asun­not­to­mia ja asun­not­to­muut­ta kokenei­ta ihmisiä ja tuomme hei­dän ään­tään julkiseen keskustelu­un ja poli­it­tiseen päätök­sen­tekoon, ker­too Rusi.

”Mul­la oli oma avain ja mä pystyin kulke­maan niin kuin halusin. Mun ei enää tarvin­nut miet­tiä, että tuleeko mun kylmä, jos en saakaan heti yöpaikkaa. Se oli usko­ma­ton­ta se puh­das ilo omas­ta avaimes­ta. Mul­la oli paik­ka minne men­nä ja sen myötä tuli tunne siitä, että kyl­lä asi­at vielä järjestyy.”

– Tämä on katkel­ma asun­not­tomien tari­noista, joi­ta olemme koon­neet ja julkaisseet han­kkeessa vaikut­tamistyön ja koulu­tuk­sen tuek­si. Tari­nas­sa tiivistyy olen­nais­es­ti se, mitä ihmisen elämässä muut­tuu kun hän saa asun­non ja kädessä on oma avain ja tiedos­sa kotiovi mihin se sopii, Rusi toteaa.

Asunnottomuus koskettaa erilaisia ihmisiä

Yksi tärkeä vies­timme on, että asun­not­to­muudel­la on mon­et kasvot, sanoo Leena Rusi.

– Liian usein julkisen keskustelun vire on, että asun­not­to­muus on seu­raus­ta omista valin­noista. Asun­no­ton on mieliku­vis­sa pat­jal­la makaa­va päi­hdeon­gel­mainen kes­ki-ikäi­nen mies, joka ei osaa elää eikä asua.

– Tässä mieliku­vas­sa ja oma vika ‑puheessa uno­htu­vat asun­not­to­muu­den rak­en­teel­liset syyt. Ihmis­ten talousongel­mat, katkon­aiset työ­suh­teet, avio­erot ja mon­et muut syyt yhdis­tet­tynä siihen, että kohtu­uhin­taisia asun­to­ja on liian vähän tar­jol­la.

Saako laittaa verhot tai kutsua vieraita

Parin viime vuo­den aikana Leena Rusi on kiertänyt maa­ta ahk­erasti ja tavan­nut yli 30 asun­not­tomien palvelu­ja tar­joavas­sa yksikössä 200 entistä asun­no­ton­ta.

– Ryh­mä­muo­toi­sis­sa tapaami­sis­sa olemme puhuneet asun­not­to­muud­es­ta, kodin merk­i­tyk­ses­tä, itsemääräämisoikeud­es­ta sekä asum­is­palveluista ja toiveista niihin liit­tyen. Taustal­la näis­sä keskusteluis­sa ovat myös olleet asum­is­palvelui­hin laa­di­tut laa­tusu­osi­tuk­set, ker­too Rusi.

Ryh­mistä saadun palaut­teen poh­jal­ta asukkaat ovat koke­neet omien vaikut­tamis­mah­dol­lisuuk­sien­sa lisään­tyneen. Heille on ollut oleel­lista tul­la koh­datuk­si yhteiskun­nan täys­val­taisi­na jäs­en­inä ja päästä keskustele­maan tärkeik­si kokemis­taan asioista.

– Mon­et ryh­mi­in osal­lis­tuneista asum­isyk­siköi­den asukkaista on ker­tonut, etteivät he ole voineet vaikut­taa nykyiseen asum­is­muo­toon­sa mil­lään tavoin. Hei­dät on vain sijoitet­tu yksikköön.

– Asum­isyk­siköis­sä on myös toi­sis­taan poikkeav­ia sään­töjä vaikka­pa siinä, saako huoneis­toon lait­taa ver­hot ikku­naan tai voiko vierai­ta pyytää kylään ilman henkilökun­nan lupaa.

– Asun­not­toman valin­nan­va­pau­den ja itsemääräämisoikeu­den toteu­tu­mises­sa meil­lä on vielä paljon tehtävää, toteaa Rusi.

Hele­na Jaakko­la