Sosionomi (AMK) Kim Halme kertoo, ettei työ vammaisalalla ollut heti opintojen alussa hänen ykkössuosikkinsa uravalinnaksi.

 

Kolme vuot­ta valmis­tu­misen jäl­keen hän kokee, että on oma­l­la paikallaan. Varsinkin nyt, kun hän on saanut työsken­nel­lä asum­iso­h­jaa­jan tehtävässä. Työ­paik­ka on Van­taan Koivukylässä tue­tun asumisen palveluis­sa.

‒ Teen sijaisu­ut­ta, mut­ta toivon, että voin jatkaa näis­sä hom­mis­sa, ja saan tehdä koulu­tus­tani vas­taavaa työtä. Min­ul­la on vak­i­tu­inen paik­ka asum­isyk­sikön ohjaa­jana, mut­ta se tehtävä vas­taa lähi­hoita­jan työtä, sanoo Kim Halme.

Työn imua vahvis­ta­vat muka­va ja elämään aidon val­oisas­ti suh­tau­tu­va asi­akaskun­ta sekä kympin arvoinen työy­hteisö.

‒ Työu­ral­laan alku­vai­heessa ole­valle työn­tek­i­jälle täl­lainen työilmapi­iri ja ‑yhteisö on tärkeää. Opin­not anta­vat poh­jan, mut­ta hyvässä työ­paikas­sa oppii työn – etenkin, jos pere­hdy­tys hoide­taan niin mallikkaasti kuin se kohdal­lani toteutet­ti­in. Tääl­lä idän tiimis­sä meitä on viisi ohjaa­jaa.

Pieni asiakasmäärä on laadukkaan työn edellytys

Kim Halmeel­la on seit­semän­toista asi­akas­ta. Päivän mit­taan hän tapaa heistä yleen­sä 2‒4. Suuri osa asi­akkaista asuu samas­sa talos­sa, jos­sa asum­iso­h­jaa­jien toimis­toti­lat sijait­se­vat.

‒ Vam­mais­puolel­la asi­akkaiden kanssa on mah­dol­lisu­us viet­tää pidem­piä het­k­iä kuin esimerkik­si ­­­­van­hus­palveluis­sa. Tutus­tu­mi­nen ajan kanssa on tärkeää, jot­ta luot­ta­muk­selli­nen suhde voi kehit­tyä.

‒ Asi­akas­suh­teet ovat syväl­lisiä, ja asum­iso­h­jaa­jat ovat luot­to­henkilöitä ja usein tärkeimpiä ihmiskon­tak­te­ja vam­mais­ten ihmis­ten elämässä. Muu­toin he oli­si­vat melko yksin. Meille ker­ro­taan hyvin henkilöko­htaisia asioi­ta.

Tavoitteena omannäköinen elämä

Toim­imme vam­maisen asi­akkaan tuen tarpeen mukaan, jot­ta mah­dol­lisim­man itsenäi­nen ja oman­näköi­nen elämä toteu­tu­isi. Asi­akkaiden tavataan hei­dän kodeis­saan, mut­ta pääosa työstä tapah­tuu kodin ulkop­uolel­la.

‒ Toisi­naan asum­iso­h­jaa­jaa tarvi­taan muu­tamia kym­meniä min­u­ut­te­ja: kysel­lään kuu­lu­misia tai ohjataan jos­sain kodin aska­reessa tai tehdään niitä. Toisi­naan aikaa käytetään usei­ta tun­te­ja, kun olemme kaupungilla asioi­ta hoita­mas­sa tai virk­istäy­tymässä esimerkik­si pelaa­mas­sa bil­jar­dia tai keilaa­mas­sa, ker­too Halme.

Iso osa työtäni on toim­inta edun­valvo­jien kanssa, jot­ka hoita­vat asi­akkaideni raha-asioi­ta.

‒ Läh­es puo­let asi­akkaistani käy palkkatyössä ja pär­jäävät siinä hyvin. Tämä on hienoa, sil­lä tilaisu­us tehdä palkkatyötä on kuitenkin kehi­tys­vamma­puolel­la vielä harv­inaista.

Hele­na Jaakko­la