Sosionomi (AMK) Kim Halme kertoo, ettei työ vammaisalalla ollut heti opintojen alussa hänen ykkössuosikkinsa uravalinnaksi.

 

Kolme vuotta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen hän kokee, että on omalla pai­kal­laan. Var­sin­kin nyt, kun hän on saa­nut työs­ken­nellä asu­mi­soh­jaa­jan teh­tä­vässä. Työ­paikka on Van­taan Koi­vu­ky­lässä tue­tun asu­mi­sen palveluissa.

‒ Teen sijai­suutta, mutta toi­von, että voin jat­kaa näissä hom­missa, ja saan tehdä kou­lu­tus­tani vas­taa­vaa työtä. Minulla on vaki­tui­nen paikka asu­mi­syk­si­kön ohjaa­jana, mutta se teh­tävä vas­taa lähi­hoi­ta­jan työtä, sanoo Kim Halme.

Työn imua vah­vis­ta­vat mukava ja elä­mään aidon valoi­sasti suh­tau­tuva asia­kas­kunta sekä kym­pin arvoi­nen työyhteisö.

‒ Työ­ural­laan alku­vai­heessa ole­valle työn­te­ki­jälle täl­lai­nen työil­ma­piiri ja ‑yhteisö on tär­keää. Opin­not anta­vat poh­jan, mutta hyvässä työ­pai­kassa oppii työn – eten­kin, jos pereh­dy­tys hoi­de­taan niin mal­lik­kaasti kuin se koh­dal­lani toteu­tet­tiin. Täällä idän tii­missä meitä on viisi ohjaajaa.

Pieni asiakasmäärä on laadukkaan työn edellytys

Kim Hal­meella on seit­se­män­toista asia­kasta. Päi­vän mit­taan hän tapaa heistä yleensä 2‒4. Suuri osa asiak­kaista asuu samassa talossa, jossa asu­mi­soh­jaa­jien toi­mis­to­ti­lat sijaitsevat.

‒ Vam­mais­puo­lella asiak­kai­den kanssa on mah­dol­li­suus viet­tää pidem­piä het­kiä kuin esi­mer­kiksi ­­­­van­hus­pal­ve­luissa. Tutus­tu­mi­nen ajan kanssa on tär­keää, jotta luot­ta­muk­sel­li­nen suhde voi kehittyä.

‒ Asia­kas­suh­teet ovat syväl­li­siä, ja asu­mi­soh­jaa­jat ovat luot­to­hen­ki­löitä ja usein tär­keim­piä ihmis­kon­tak­teja vam­mais­ten ihmis­ten elä­mässä. Muu­toin he oli­si­vat melko yksin. Meille ker­ro­taan hyvin hen­ki­lö­koh­tai­sia asioita.

Tavoitteena omannäköinen elämä

Toi­mimme vam­mai­sen asiak­kaan tuen tar­peen mukaan, jotta mah­dol­li­sim­man itse­näi­nen ja oman­nä­köi­nen elämä toteu­tuisi. Asiak­kai­den tava­taan hei­dän kodeis­saan, mutta pää­osa työstä tapah­tuu kodin ulkopuolella.

‒ Toi­si­naan asu­mi­soh­jaa­jaa tar­vi­taan muu­ta­mia kym­me­niä minuut­teja: kysel­lään kuu­lu­mi­sia tai ohja­taan jos­sain kodin aska­reessa tai teh­dään niitä. Toi­si­naan aikaa käy­te­tään useita tun­teja, kun olemme kau­pun­gilla asioita hoi­ta­massa tai vir­kis­täy­ty­mässä esi­mer­kiksi pelaa­massa bil­jar­dia tai kei­laa­massa, ker­too Halme.

Iso osa työ­täni on toi­minta edun­val­vo­jien kanssa, jotka hoi­ta­vat asiak­kai­deni raha-asioita.

‒ Lähes puo­let asiak­kais­tani käy palk­ka­työssä ja pär­jää­vät siinä hyvin. Tämä on hie­noa, sillä tilai­suus tehdä palk­ka­työtä on kui­ten­kin kehi­tys­vam­ma­puo­lella vielä harvinaista.

Helena Jaak­kola