Aivot ovat henkisen hyvinvointimme keskus, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen. Hän luottaa taukojen voimaan ja kehottaa olemaan armollinen aivoillemme.

 

 

Vielä 80-luvulla aivot eli­menä oli­vat eril­li­nen tut­ki­mus­kohde. Tänä päi­vänä ymmär­re­tään, että aivo­jen hyvin­vointi on osa isom­paa kokonaisuutta.

‚Äď Kehon toi¬≠min¬≠taa ei voi erot¬≠taa aivo¬≠jen toi¬≠min¬≠nasta, eik√§ kehon hyvin¬≠voin¬≠tia aivo¬≠jen hyvin¬≠voin¬≠nista. Ne ovat kaikki kie¬≠tou¬≠tu¬≠neita toi¬≠siinsa, sanoo Helsingin yli¬≠opis¬≠ton pro¬≠fes¬≠sori, aivo¬≠tut¬≠kija Minna Huotilainen.

Huotilainen yhdis­tää tut­ki­muk­sis­saan kog­ni­tio­tie­dettä, kas­va­tus­tie­dettä ja psy­ko­lo­giaa ja sovel­taa neu­ro­tie­teen uusim­pia löy­dök­siä eri­tyi­sesti työ­elä­män kehittämiseen.

Aivot ovat Huotilaisen mukaan hen­ki­sen hyvin­voin­timme keskus.

‚Äď Kun tun¬≠nemme miten aivot toi¬≠mi¬≠vat, tie¬≠d√§mme esi¬≠mer¬≠kiksi mitk√§ asiat vai¬≠kut¬≠ta¬≠vat ty√∂¬≠hy¬≠vin¬≠voin¬≠tiimme, Huotilainen selvitt√§√§.

Huotilaisen mukaan tämän päi­vän työ ei ole aivoille sopi­vaa. Hän puhuu sähel­tä­mi­sen vuosikymmenestä.

‚Äď Viimeisen vuo¬≠si¬≠kym¬≠me¬≠nen aikana on tul¬≠lut pal¬≠jon ty√∂t√§ hel¬≠pot¬≠ta¬≠via tie¬≠to¬≠tek¬≠ni¬≠si√§ apu¬≠v√§¬≠li¬≠neit√§. Samalla mukaan on tul¬≠lut s√§hel¬≠t√§¬≠mist√§, kun tie¬≠to¬≠j√§r¬≠jes¬≠tel¬≠m√§t eiv√§t toimi. Salasanoja on hukassa ja jokai¬≠nen jou¬≠tuu ole¬≠maan it-tuki¬≠hen¬≠kil√∂ itsel¬≠leen useita ker¬≠toja viikossa.

Tämän päivän työ ei ole aivoille sopivaa.

Työpäivät ovat tii­vis­ty­neet. Ennen työ oli jär­jes­tetty eri tavoin, ja päi­vään sisäl­tyi luon­nol­li­sia tau­koja ja odotteluaikoja.

‚Äď Ihmisen mie¬≠len kan¬≠nalta odot¬≠te¬≠lu¬≠het¬≠ket oli¬≠vat hyvi√§. Ne aut¬≠toi¬≠vat palau¬≠tu¬≠maan ja nii¬≠den avulla saa¬≠tiin hetki lis√§√§ miet¬≠ti¬≠mi¬≠sai¬≠kaa. T√§m√§n p√§i¬≠v√§n ty√∂ ei n√§it√§ miet¬≠ti¬≠mi¬≠sai¬≠koja en√§√§ tarjoa.

Kiire, vaa­ti­muk­set ja eri­lai­set vies­ti­ka­na­vat ovat lisään­ty­neet. Työt kes­key­ty­vät, vies­tei­hin vaa­di­taan jat­ku­vaa rea­goin­tia ja pää­tök­siä on teh­tävä nopeasti.

‚Äď Ik√§√§n kuin ihmi¬≠nen voisi olla er√§√§n¬≠lai¬≠nen rea¬≠goin¬≠ti¬≠kone. N√§in ei kui¬≠ten¬≠kaan ole.

Aivot toimivat edelleen kuten kivikaudella

Huotilainen muis­tut­taa, että vaikka olemme aiko­jen saa­tossa oppi­neet val­ta­vasti uusia tai­toja, aivo­jen opti­moin­ti­pro­ses­sit toi­mi­vat samalla tavalla kuin ennenkin.

‚Äď Meill√§ on niin sano¬≠tusti van¬≠hat aivot. Primitiivisimm√§t ja auto¬≠maat¬≠ti¬≠sem¬≠mat aivo¬≠jen meka¬≠nis¬≠mit toi¬≠mi¬≠vat edel¬≠leen samalla tavalla kuin kivikaudella.

Kun ihmi­nen on tilan­teessa mikä sisäl­tää pal­jon vaa­ti­muk­sia, menee eli­mistö häly­tys­ti­laan. Elimistö rea­goi samalla tavalla kuin kivi­kau­della, jos ihmistä uhkasi hen­gen­vaa­ral­li­nen tilanne esi­mer­kiksi pedon hyö­kä­tessä hänen kimppuunsa.

‚Äď Ongelma on, ett√§ nyky¬≠p√§i¬≠v√§n ty√∂ss√§ t√§m√§ h√§ly¬≠tys¬≠tila j√§√§ p√§√§lle. H√§lyis√§t ty√∂s¬≠ken¬≠te¬≠ly¬≠ti¬≠lat pahen¬≠ta¬≠vat ongel¬≠maa. Samoin k√§y, jos ty√∂¬≠pai¬≠kalla on v√§ki¬≠val¬≠taa tai v√§ki¬≠val¬≠lan uhkaa. Ihmiset ovat koko ajan puo¬≠lus¬≠tau¬≠tu¬≠mis¬≠moo¬≠disssa, mik√§ on hyvin kuor¬≠mit¬≠ta¬≠vaa, Huotilainen selvitt√§√§.

Hälytystilan ollessa päällä ihmi­nen voi vai­kut­taa hyvin tehok­kaalta ja tehdä pal­jon nopeita pää­tök­siä. Tietyt hen­ki­set kapa­si­tee­tit eivät kui­ten­kaan sil­loin ole käy­tössä, Huotilainen muistuttaa.

‚Äď Luovuus, sosi¬≠aa¬≠li¬≠suus ja iso¬≠jen koko¬≠nai¬≠suuk¬≠sien poh¬≠dis¬≠ke¬≠leva hah¬≠mot¬≠ta¬≠mi¬≠nen ei t√§ss√§ moo¬≠dissa ole mah¬≠dol¬≠lista. Ihminen pys¬≠tyy teke¬≠m√§√§n ainoas¬≠taan robot¬≠ti¬≠mai¬≠sia ratkaisuja.

Huotilaisen mie­lestä tämä on hyvin epä­rei­lua työn­te­ki­jän kannalta.

‚Äď Ty√∂ntekij√§ on sil¬≠loin kuin pie¬≠ness√§ h√§kiss√§. H√§n ei pysty kehit¬≠t√§¬≠m√§√§n uusia toi¬≠min¬≠ta¬≠mal¬≠leja tai pal¬≠ve¬≠lui¬≠deoita, eik√§ ty√∂s¬≠ken¬≠te¬≠le¬≠m√§√§n par¬≠haalla mah¬≠dol¬≠li¬≠sella tavalla.

Tilanteella on pal­jon vaka­vam­pia­kin vai­ku­tuk­sia. Ihmisen keho ei kestä pit­kään jat­ku­vaa stressireaktiota.

‚Äď Aivot on opti¬≠moitu kes¬≠t√§¬≠m√§√§n lyhy¬≠tai¬≠kai¬≠sia, √§kil¬≠li¬≠si√§ stres¬≠si¬≠reak¬≠tioita. Pitk√§kestoinen stressi n√§kyy nopeasti kog¬≠ni¬≠tion puo¬≠lella. Muistiongelmat lis√§√§n¬≠ty¬≠v√§t ja kes¬≠kit¬≠ty¬≠mis¬≠kyky heikkenee.

Stressi näkyy myös aivo­ku­dok­sissa nopeam­pana van­hen­tu­mi­sena eri­tyi­sesti otsa­loh­kon alueella.

‚Äď Juuri siell√§ tapah¬≠tuu oman toi¬≠min¬≠nan suun¬≠nit¬≠telu. Vaarallinen ty√∂¬≠uu¬≠pu¬≠muk¬≠seen joh¬≠tava kierre syn¬≠tyy, kun kog¬≠ni¬≠tii¬≠vi¬≠set oireet lis√§√§¬≠v√§t uupu¬≠mista ja lan¬≠nis¬≠tu¬≠mista ty√∂ss√§, joka taas puo¬≠les¬≠taan vai¬≠keut¬≠taa kog¬≠ni¬≠tii¬≠vi¬≠sia toimintoja.

Pitkäkestoisen stres­sin on tut­ki­tusti todettu aiheut­ta­van myös sydän- ja veri­suo­ni­sai­rauk­sia, tuki- ja lii­kun­tae­lin­vai­voja, ja jopa syöpäsairauksia.

Vahingollisia työtapoja käytössä

Kognitiiviseen ergo­no­mi­aan ei Huotilaisen mukaan osata vielä tänä päi­vänä kiin­nit­tää huomiota.

‚Äď Fyysisess√§ ty√∂ss√§ on vuo¬≠si¬≠kym¬≠me¬≠ni√§ suun¬≠ni¬≠teltu, miten ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§√§ suo¬≠jel¬≠laan vaa¬≠roilta, joita ty√∂ voi keholle aiheut¬≠taa. T√§t√§ ei ole aivo¬≠ty√∂lle tehty viel√§ ollen¬≠kaan riitt√§v√§sti.

Aivot eivät ole kone tai robotti.

Asiantuntijatyössä on Huotilaisen mukaan käy­tössä koko ajan työ­ta­poja, jotka vahin­goit­ta­vat aivoja.

‚Äď Aivot eiv√§t ole kone tai robotti. Ne ovat haa¬≠voit¬≠tuva ja tukea tar¬≠vit¬≠seva j√§r¬≠jes¬≠telm√§. Jos ihmi¬≠sen muisti p√§t¬≠kii, h√§n v√§syy ty√∂¬≠h√∂ns√§ ja kokee riit¬≠t√§¬≠m√§t¬≠t√∂¬≠myy¬≠den tun¬≠teita, on se merkki siit√§, ett√§ ty√∂n suun¬≠nit¬≠te¬≠lussa ei ole huo¬≠mioitu ihmi¬≠sen kog¬≠ni¬≠tion peruspiirteit√§.

Huotilainen kehot­taa ole­maan armol­li­nen aivoille.

‚Äď Aivot ovat monessa suh¬≠teessa parem¬≠mat kuin tie¬≠to¬≠kone. Mutta ne ei eiv√§t pysty sii¬≠hen, ett√§ ty√∂t√§ teh¬≠d√§√§n tauotta ja hypi¬≠t√§√§n teh¬≠t√§¬≠v√§st√§ toiseen.

Ensiarvoisen tär­keää on pitää tau­koja ja kehit­tää työ­pai­kan tau­ko­kult­tuu­ria. Enemmän luo­vuutta sisäl­tä­vää ja laa­duk­kaam­paa työ­ta­paa on Huotilaisen mukaan helppo saada myös muok­kaa­malla fyy­sistä ympäristöä.

‚Äď Tauot voi¬≠vat olla lyhyit√§ pii¬≠pah¬≠duk¬≠sia kah¬≠vi¬≠huo¬≠neessa tai ulkona. Tai vaan lyhyt venyttely.

Liikunnalla on myös kes­kei­nen rooli aivo­jen hyvinvoinnissa.

‚Äď Liikunta on hyvin vah¬≠vasti yhtey¬≠dess√§ sii¬≠hen, miten mei¬≠d√§n muisti, tark¬≠kaa¬≠vai¬≠suus ja havain¬≠noin¬≠ti¬≠kyky toi¬≠mi¬≠vat. Pitk√§√§n pai¬≠kal¬≠laan istuessa oma kog¬≠ni¬≠tii¬≠vi¬≠nen kapa¬≠si¬≠teetti ei ole t√§y¬≠sin k√§ytett√§viss√§.

Huotilainen muis­tut­taa, että aivo­jen hyvin­voin­nista ei hyödy pel­käs­tään työntekijä.

‚Äď Kun ty√∂n¬≠te¬≠kij√§ on pit√§¬≠nyt riit¬≠t√§¬≠v√§n m√§√§¬≠r√§n tau¬≠koja ja liik¬≠ku¬≠nut on h√§n my√∂s tehok¬≠kaampi ja parem¬≠massa vireess√§ koh¬≠taa¬≠maan asiakkaansa.

Hanna-Mari Järvinen