Oikeus­asia­miehen tehtävä on valvoa, että virka­miehet noudat­tavat lakia ja täyttävät velvol­li­suu­tensa. Erityisenä tehtävänä on valvoa, että ihmisoi­keudet toteu­tuvat. Oikeus­asiamies ratkaisee kante­luita, mutta voi myös oma-aloit­tei­sesti valvoa viran­omaisten toimintaa.

Apulai­soi­keus­asiamies Maija Sakslin työto­ve­reineen on tehnyt alkuvuo­desta tarkas­tus­käynnit lasten­suo­jeluun Jyväs­ky­lässä ja Vantaalla. Tarkas­tajat ovat saaneet kirjal­lista aineistoa työnsä pohjaksi, mutta erityi­sesti he ovat tavanneet työnte­ki­jöitä ja johtoa.

Työntekijän asiakasmäärät on saatava kohtuullisiksi.

Tarkas­tus­ra­por­teista selviää, että lasten­suo­je­lussa tehdään paljon hyvää kehitys­työtä myönteisessä

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen

ilmapii­rissä. Jyväs­ky­lässä moniam­ma­til­linen työote on vallalla. Rapor­teissa nousevat kuitenkin esiin jo pitkään lasten­suo­jelua vaivanneet puutteet: liian suuri asiakas­määrä työnte­kijää kohden, työnte­ki­jöiden suuri vaihtuvuus ja yhteis­työ­käy­tän­töjen kehit­ty­mät­tömyys sosiaali-ja tervey­den­huollon välillä. Yhtenä suurena epäkohtana mainitaan se, ettei lasten­suojelun asiak­kaille saada riittävän nopeasti psykiat­risia palveluita.

Sakslin lupaa rapor­tissaan ottaa itse selvit­tääkseen näitä ongelmia. Asiak­kaiden ja työnte­kijän oikeus­turva on koetteilla, jos työnte­ki­jällä on 1−2 vuoden muistiin­panot kirjaa­matta asiakas­tie­dos­toihin. Tai jos perheiden kanssa ei ehditä tehdä työtä, ei edes tehdä asiakassuunnitelmaa.

Halli­tuksen kärki­hankkeet voivat olla hienoja kehitys­mah­dol­li­suuksia, mutta niin kauan kuin asiakas­ta/­työn­tekijä-suhdeluku ei ole kunnossa, on vaikea saada aikaan kestä­vällä pohjalla olevia huippu­tu­loksia. Apulais­asia­miehen terve­tullut työ auttaa tuomaan lasten­suojelun ahdinkoa näkyväksi.  Uutena haasteena lasten­suojelu on saanut ilman perhettään Suomeen tulleet turvapaikanhakijalapset.

Kristiina Koski­luoma