Psykotraumatologian keskus Helsingissä kuntouttaa sodasta traumatisoituneita pakolaisia. Keskus tarjoaa myös ilmaista konsultointia ja työnohjausta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

 

 

Helsin­gin Diakonissalaitok­selle vuon­na 1993 perustet­tu Kidutet­tu­jen kuntou­tuskeskus on vuosien saatossa laa­jen­tunut Psyko­trau­ma­tolo­gian keskuk­sek­si, joka tar­joaa psyki­a­trisen erikois­sairaan­hoidon polik­linikkana moni­ammatil­lista apuaan pako­laisille.

Keskus jakau­tuu tätä nykyä kolmeen työryh­mään: Kidutet­tu­jen kuntoutuk­seen, Sota­trau­ma­ti­soitunei­den kuntoutuk­seen sekä Las­ten ja nuorten toim­intaan.

Las­ten ja nuorten toim­intaan sekä Kidutet­tu­jen kuntoutuk­seen voi päästä ain­oas­taan ter­vey­den­huol­lon lähet­teel­lä. Sen sijaan viime kesänä aloitet­tuun Sota­trau­ma­ti­soitunei­den aikuis­ten kuntoutuk­seen voi myös sosi­aal­i­työn­tek­i­jä tehdä lähet­teen, han­ket­ta johta­va pro­jek­tipääl­likkö Mari Tikka­nen ker­too.

– Kiin­tiö­pako­laiset pää­tyvät usein sosi­aal­i­työn asi­akkaik­si. Kos­ka sosi­aal­i­työn­tek­i­jöil­lä on mah­dol­lisu­us nähdä hyvin läheltä pako­lais­per­hei­den arkea ja havai­ta ihmis­ten psyykkisiä oireilu­ja, halusimme tar­jo­ta myös heille läheteoikeu­den, Mari Tikka­nen sanoo.

Sota­trau­ma­ti­soitunei­den kuntoutuk­sen han­kkeel­la ei ole resursse­ja tar­jo­ta poti­laille pitkäaikaista hoitoa toisin kuin jo vaki­in­tuneessa Kidutet­tu­jen kuntoutuk­ses­sa, jos­sa hoito voi kestää 3–4 vuot­ta.

Sosiaalityöntekijä voi tehdä lähetteen Sotatraumatisoituneiden aikuisten kuntoutukseen.

Sota­trau­ma­ti­soituneille tehdään keskuk­ses­sa hoidon­tarpeen arvioin­te­ja.

– Kar­toita­mme meille lähete­tyn poti­laan tilanteen 5–10 tapaamisker­ral­la moni­ammatil­li­sis­sa tiimeis­sämme. Tiim­it koos­t­u­vat psyki­a­tri­an, psykoter­api­an, toim­intat­er­api­an, fys­ioter­api­an ja sosi­aal­i­työn asiantun­ti­joista.

Kar­toituk­sen jäl­keen keskuk­sen työn­tek­i­jät selvit­tävät yhdessä poti­laan kotikun­nan työn­tek­i­jöi­den kanssa, mitkä ovat kyseisen kun­nan resurssit hoitaa poti­las­ta eli kuin­ka hoitoa kan­nat­taa real­is­tis­es­ti lähteä viemään eteen­päin.

Tiim­iläiset myös mielel­lään jalka­u­tu­vat ensikäyn­nille paikan päälle.

– Fyy­sisen tapaamisen ja kotikäyn­nin jäl­keen on helpom­pi jatkaa yhteistyötä verkon väl­i­tyk­sel­lä. Vaikka­pa fys­ioter­apeu­tit voivat keskenään jatkaa työno­h­jaus­ta skype-palavereis­sa hoidon edetessä.

– Pidämme verkkokok­ouk­sia myös isom­mal­la joukol­la ja yhdessä poti­laan kanssa.

Maksutonta koulutusta ja ohjausta

Sota­trau­ma­ti­soitunei­den kuntou­tushanket­ta rahoit­ta­va EU edel­lyt­tää, että kuntout­tamisen lisäk­si keskus koulut­taa val­takun­nal­lis­es­ti sosi­aali- ja ter­veysalan ammat­ti­laisia tun­nista­maan ja hoita­maan sota­trau­mo­ja. Koulu­tus ja ohjaus ovat mak­su­ton­ta poti­laalle ja henkilöstölle, vain mat­ka- ja tulkkiku­lut jäävät kun­nan kus­tan­net­taviksi.

Tikka­nen rohkaisee sosi­aalialan ammat­ti­laisia otta­maan keskuk­seen yhteyt­tä, jos heil­lä on sota­trau­mo­jen hoitoon liit­tyvää kysyt­tävää.

– Ehkä eri­tyis­es­ti toivon yhtey­de­not­to­ja niistä pienistä kun­nista, joi­hin on saatet­tu sijoit­taa erit­täinkin trau­ma­ti­soitunei­ta ihmisiä, mut­ta joiden sosi­aali- ja ter­veystyön­tek­i­jät eivät ole aiem­min juuri tehneet monikult­tuurisu­us- tai pako­laistyötä tai hoi­ta­neet vakavasti trau­ma­ti­soitunei­ta ihmisiä, sanoo Tikka­nen.

– Vaik­ka sota­trauma­hanke on suun­nat­tu kiin­tiö­pako­laisille, sen hoit­o­ma­llit ja menetelmät sovel­tu­vat oikein hyvin myös tur­va­paikkape­rusteis­es­ti kun­taan tullei­den trau­ma­ti­soitunei­den ihmis­ten aut­tamiseen, Tikka­nen muis­tut­taa.

Kuinka trauma vaikuttaa toimintakykyyn?

Trau­ma­ti­soi­tu­mis­es­ta on mon­en­laista hait­taa. Se muun muas­sa lyhen­tää muis­tia ja vaikeut­taa uuden oppimista.

– Liian aikainen suomen kie­len kurssi saat­taa men­nä hukkaan ja raha-asi­at voivat olla täysin sol­mus­sa toimis­to- ja viras­tokäyn­tien tuot­ta­man liian suuren infomäärän vuok­si, Tikka­nen kuvailee.

Trau­ma­ti­soi­tu­mi­nen saa myös uno­hta­maan sovit­tu­ja tapaamisia. Sik­si keskuk­ses­sa ruti­ini­no­mais­es­ti muis­tute­taan poti­lai­ta sovi­tu­ista tapaami­sista tek­stivi­esteil­lä.

– Uno­htelu ei trau­ma­ti­soituneel­la ole välin­pitämät­tömyyt­tä tai piit­taa­mat­to­muut­ta. Trau­matyösken­telyssä ylipään­sä asioiden tois­to ja asioiden pitämi­nen yksinker­taise­na on kaiken lähtöko­h­ta, Tikka­nen lisää.

Ensim­mäisiä – ja usein pitk­iä – askelei­ta trauma­hoi­dos­sa on saa­da poti­las ylipäätään ymmärtämään oire­it­ten­sa ja reak­tioiden­sa traumaperäisyys.

– Unet­to­muut­ta, paina­jaisia, keskit­tymiskyvyt­tömyyt­tä, takau­mia, oppimisen kyvyt­tömyyt­tä, aggres­si­ivi­su­ut­ta. Moni pako­lainen on ihmeis­sään, mitä heille on tapah­tunut, sil­lä usein he tule­vat maista, jois­sa ei ole lainkaan psyykkisen hyv­in­voin­nin käsitet­tä.

Tarjolla on maksutonta konsultaatiota ja työnohjausta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

– Lähtö­maas­sa ei tun­nis­te­ta eikä ole sal­lit­tuakaan kokea psyykkistä huonovoin­tisu­ut­ta. Psyykkistä ter­veyt­tä saat­ta­vat määritel­lä vain käsit­teet ter­ve ja hul­lu.

– On siis iso asia päästä hoi­dos­sa siihen pis­teeseen, että ihmiset ymmärtävät reak­tioiden­sa ole­van nor­maale­ja reak­tioi­ta epänor­maalei­hin tilanteisi­in. Ihmiset tarvit­se­vat joskus todel­la paljon tietoa, että osaa­vat yhdis­tää oireen­sa trau­maat­tisi­in koke­muk­si­in­sa.

Puhumi­nen varsi­nai­sista koke­muk­sista ja niiden tuot­tamista psyykki­sistä vaikeuk­sista voi olla pitkään täysin pois­sul­jet­tu vai­h­toe­hto.

– Täl­löin voi olla helpom­pi luo­da tietä trau­mo­jen käsit­te­lylle aloit­ta­mal­la fyy­si­sistä oireista; käsitel­lä fys­ioter­api­an kaut­ta poti­laan puris­tavaa rin­takipua tai jatku­vaa pään­särkyä. Vas­ta myöhem­min ehkä päästään ruo­ti­maan sitä, mitä hirvit­täviä asioi­ta ihmi­nen on joutunut näkemään.

Kun trau­mo­ja hoide­taan, tulee mukana olla aina pätevä tulk­ki, Mari Tikka­nen muis­tut­taa.

– Äidinkieli on tun­nekieli ja sen kaut­ta trau­mo­ja pystytään parhait­en työstämään. En voi mitenkään suositel­la mitään ter­api­aa ilman tulkkia, vaik­ka poti­laal­la jonkun tasoinen suomen tai englan­nin kie­len taito olisikin.

Tapio Ollikainen

Jut­tua varten on haas­tatel­tu myös keskuk­sen johta­ja Mika Paa­so­laista.