Psykotraumatologian keskus Helsingissä kuntouttaa sodasta traumatisoituneita pakolaisia. Keskus tarjoaa myös ilmaista konsultointia ja työnohjausta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

 

 

Helsin­gin Dia­ko­nis­sa­lai­tok­selle vuonna 1993 perus­tettu Kidu­tet­tu­jen kun­tou­tus­kes­kus on vuo­sien saa­tossa laa­jen­tu­nut Psy­kot­rau­ma­to­lo­gian kes­kuk­seksi, joka tar­joaa psy­kiat­ri­sen eri­kois­sai­raan­hoi­don polikli­nik­kana moniam­ma­til­lista apu­aan pako­lai­sille.

Kes­kus jakau­tuu tätä nykyä kol­meen työ­ryh­mään: Kidu­tet­tu­jen kun­tou­tuk­seen, Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­nei­den kun­tou­tuk­seen sekä Las­ten ja nuor­ten toi­min­taan.

Las­ten ja nuor­ten toi­min­taan sekä Kidu­tet­tu­jen kun­tou­tuk­seen voi päästä ainoas­taan ter­vey­den­huol­lon lähet­teellä. Sen sijaan viime kesänä aloi­tet­tuun Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­nei­den aikuis­ten kun­tou­tuk­seen voi myös sosi­aa­li­työn­te­kijä tehdä lähet­teen, han­ketta joh­tava pro­jek­ti­pääl­likkö Mari Tik­ka­nen ker­too.

– Kiin­tiö­pa­ko­lai­set pää­ty­vät usein sosi­aa­li­työn asiak­kaiksi. Koska sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on mah­dol­li­suus nähdä hyvin läheltä pako­lais­per­hei­den arkea ja havaita ihmis­ten psyyk­ki­siä oirei­luja, halusimme tar­jota myös heille lähe­teoi­keu­den, Mari Tik­ka­nen sanoo.

Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­nei­den kun­tou­tuk­sen hank­keella ei ole resurs­seja tar­jota poti­laille pit­kä­ai­kaista hoi­toa toi­sin kuin jo vakiin­tu­neessa Kidu­tet­tu­jen kun­tou­tuk­sessa, jossa hoito voi kes­tää 3–4 vuotta.

Sosiaalityöntekijä voi tehdä lähetteen Sotatraumatisoituneiden aikuisten kuntoutukseen.

Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­neille teh­dään kes­kuk­sessa hoi­don­tar­peen arvioin­teja.

– Kar­toi­tamme meille lähe­te­tyn poti­laan tilan­teen 5–10 tapaa­mis­ker­ralla moniam­ma­til­li­sissa tii­meis­sämme. Tii­mit koos­tu­vat psy­kiat­rian, psy­ko­te­ra­pian, toi­min­ta­te­ra­pian, fysio­te­ra­pian ja sosi­aa­li­työn asian­tun­ti­joista.

Kar­toi­tuk­sen jäl­keen kes­kuk­sen työn­te­ki­jät sel­vit­tä­vät yhdessä poti­laan koti­kun­nan työn­te­ki­jöi­den kanssa, mitkä ovat kysei­sen kun­nan resurs­sit hoi­taa poti­lasta eli kuinka hoi­toa kan­nat­taa rea­lis­ti­sesti läh­teä vie­mään eteen­päin.

Tii­mi­läi­set myös mie­lel­lään jal­kau­tu­vat ensi­käyn­nille pai­kan päälle.

– Fyy­si­sen tapaa­mi­sen ja koti­käyn­nin jäl­keen on hel­pompi jat­kaa yhteis­työtä ver­kon väli­tyk­sellä. Vaik­kapa fysio­te­ra­peu­tit voi­vat kes­ke­nään jat­kaa työ­noh­jausta skype-pala­ve­reissa hoi­don ede­tessä.

– Pidämme verk­ko­ko­kouk­sia myös isom­malla jou­kolla ja yhdessä poti­laan kanssa.

Maksutonta koulutusta ja ohjausta

Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­nei­den kun­tou­tus­han­ketta rahoit­tava EU edel­lyt­tää, että kun­tout­ta­mi­sen lisäksi kes­kus kou­lut­taa val­ta­kun­nal­li­sesti sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sia tun­nis­ta­maan ja hoi­ta­maan sotat­rau­moja. Kou­lu­tus ja ohjaus ovat mak­su­tonta poti­laalle ja hen­ki­lös­tölle, vain matka- ja tulk­ki­ku­lut jää­vät kun­nan kus­tan­net­ta­viksi.

Tik­ka­nen roh­kai­see sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sia otta­maan kes­kuk­seen yhteyttä, jos heillä on sotat­rau­mo­jen hoi­toon liit­ty­vää kysyt­tä­vää.

– Ehkä eri­tyi­sesti toi­von yhtey­den­ot­toja niistä pie­nistä kun­nista, joi­hin on saa­tettu sijoit­taa erit­täin­kin trau­ma­ti­soi­tu­neita ihmi­siä, mutta joi­den sosi­aali- ja ter­veys­työn­te­ki­jät eivät ole aiem­min juuri teh­neet moni­kult­tuu­ri­suus- tai pako­lais­työtä tai hoi­ta­neet vaka­vasti trau­ma­ti­soi­tu­neita ihmi­siä, sanoo Tik­ka­nen.

– Vaikka sotat­rau­ma­hanke on suun­nattu kiin­tiö­pa­ko­lai­sille, sen hoi­to­mal­lit ja mene­tel­mät sovel­tu­vat oikein hyvin myös tur­va­paik­ka­pe­rus­tei­sesti kun­taan tul­lei­den trau­ma­ti­soi­tu­nei­den ihmis­ten aut­ta­mi­seen, Tik­ka­nen muis­tut­taa.

Kuinka trauma vaikuttaa toimintakykyyn?

Trau­ma­ti­soi­tu­mi­sesta on monen­laista hait­taa. Se muun muassa lyhen­tää muis­tia ja vai­keut­taa uuden oppi­mista.

– Liian aikai­nen suo­men kie­len kurssi saat­taa mennä huk­kaan ja raha-asiat voi­vat olla täy­sin sol­mussa toi­misto- ja viras­to­käyn­tien tuot­ta­man liian suu­ren info­mää­rän vuoksi, Tik­ka­nen kuvai­lee.

Trau­ma­ti­soi­tu­mi­nen saa myös unoh­ta­maan sovit­tuja tapaa­mi­sia. Siksi kes­kuk­sessa rutii­nin­omai­sesti muis­tu­te­taan poti­laita sovi­tuista tapaa­mi­sista teks­ti­vies­teillä.

– Unoh­telu ei trau­ma­ti­soi­tu­neella ole välin­pi­tä­mät­tö­myyttä tai piit­taa­mat­to­muutta. Trau­ma­työs­ken­te­lyssä yli­päänsä asioi­den toisto ja asioi­den pitä­mi­nen yksin­ker­tai­sena on kai­ken läh­tö­kohta, Tik­ka­nen lisää.

Ensim­mäi­siä – ja usein pit­kiä – aske­leita trau­ma­hoi­dossa on saada poti­las yli­pää­tään ymmär­tä­mään oireit­tensa ja reak­tioi­densa trau­ma­pe­räi­syys.

– Unet­to­muutta, pai­na­jai­sia, kes­kit­ty­mis­ky­vyt­tö­myyttä, takau­mia, oppi­mi­sen kyvyt­tö­myyttä, aggres­sii­vi­suutta. Moni pako­lai­nen on ihmeis­sään, mitä heille on tapah­tu­nut, sillä usein he tule­vat maista, joissa ei ole lain­kaan psyyk­ki­sen hyvin­voin­nin käsi­tettä.

Tarjolla on maksutonta konsultaatiota ja työnohjausta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

– Läh­tö­maassa ei tun­nis­teta eikä ole sal­lit­tua­kaan kokea psyyk­kistä huo­no­voin­ti­suutta. Psyyk­kistä ter­veyttä saat­ta­vat mää­ri­tellä vain käsit­teet terve ja hullu.

– On siis iso asia päästä hoi­dossa sii­hen pis­tee­seen, että ihmi­set ymmär­tä­vät reak­tioi­densa ole­van nor­maa­leja reak­tioita epä­nor­maa­lei­hin tilan­tei­siin. Ihmi­set tar­vit­se­vat jos­kus todella pal­jon tie­toa, että osaa­vat yhdis­tää oireensa trau­maat­ti­siin koke­muk­siinsa.

Puhu­mi­nen var­si­nai­sista koke­muk­sista ja nii­den tuot­ta­mista psyyk­ki­sistä vai­keuk­sista voi olla pit­kään täy­sin pois­sul­jettu vaih­toehto.

– Täl­löin voi olla hel­pompi luoda tietä trau­mo­jen käsit­te­lylle aloit­ta­malla fyy­si­sistä oireista; käsi­tellä fysio­te­ra­pian kautta poti­laan puris­ta­vaa rin­ta­ki­pua tai jat­ku­vaa pään­sär­kyä. Vasta myö­hem­min ehkä pääs­tään ruo­ti­maan sitä, mitä hir­vit­tä­viä asioita ihmi­nen on jou­tu­nut näke­mään.

Kun trau­moja hoi­de­taan, tulee mukana olla aina pätevä tulkki, Mari Tik­ka­nen muis­tut­taa.

– Äidin­kieli on tun­ne­kieli ja sen kautta trau­moja pys­ty­tään par­hai­ten työs­tä­mään. En voi miten­kään suo­si­tella mitään tera­piaa ilman tulk­kia, vaikka poti­laalla jon­kun tasoi­nen suo­men tai englan­nin kie­len taito oli­si­kin.

Tapio Olli­kai­nen

Jut­tua var­ten on haas­ta­teltu myös kes­kuk­sen joh­taja Mika Paa­so­laista.