Psykotraumatologian keskus Helsingissä kuntouttaa sodasta traumatisoituneita pakolaisia. Keskus tarjoaa myös ilmaista konsultointia ja työnohjausta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

 

 

Helsingin Diako­nis­sa­lai­tok­selle vuonna 1993 perus­tettu Kidutet­tujen kuntou­tus­keskus on vuosien saatossa laajen­tunut Psykot­rau­ma­to­logian keskuk­seksi, joka tarjoaa psykiat­risen erikois­sai­raan­hoidon polikli­nikkana moniam­ma­til­lista apuaan pakolai­sille.

Keskus jakautuu tätä nykyä kolmeen työryhmään: Kidutet­tujen kuntou­tukseen, Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­neiden kuntou­tukseen sekä Lasten ja nuorten toimintaan.

Lasten ja nuorten toimintaan sekä Kidutet­tujen kuntou­tukseen voi päästä ainoastaan tervey­den­huollon lähet­teellä. Sen sijaan viime kesänä aloitettuun Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­neiden aikuisten kuntou­tukseen voi myös sosiaa­li­työn­tekijä tehdä lähetteen, hanketta johtava projek­ti­pääl­likkö Mari Tikkanen kertoo.

– Kiintiö­pa­ko­laiset päätyvät usein sosiaa­lityön asiak­kaiksi. Koska sosiaa­li­työn­te­ki­jöillä on mahdol­lisuus nähdä hyvin läheltä pakolais­per­heiden arkea ja havaita ihmisten psyyk­kisiä oireiluja, halusimme tarjota myös heille läheteoi­keuden, Mari Tikkanen sanoo.

Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­neiden kuntou­tuksen hankkeella ei ole resursseja tarjota potilaille pitkä­ai­kaista hoitoa toisin kuin jo vakiin­tu­neessa Kidutet­tujen kuntou­tuk­sessa, jossa hoito voi kestää 3 – 4 vuotta.

Sosiaalityöntekijä voi tehdä lähetteen Sotatraumatisoituneiden aikuisten kuntoutukseen.

Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­neille tehdään keskuk­sessa hoidon­tarpeen arviointeja.

– Kartoi­tamme meille lähetetyn potilaan tilanteen 5 – 10 tapaa­mis­ker­ralla moniam­ma­til­li­sissa tiimeis­sämme. Tiimit koostuvat psykiatrian, psyko­te­rapian, toimin­ta­te­rapian, fysio­te­rapian ja sosiaa­lityön asian­tun­ti­joista.

Kartoi­tuksen jälkeen keskuksen työnte­kijät selvit­tävät yhdessä potilaan kotikunnan työnte­ki­jöiden kanssa, mitkä ovat kyseisen kunnan resurssit hoitaa potilasta eli kuinka hoitoa kannattaa realis­ti­sesti lähteä viemään eteenpäin.

Tiimi­läiset myös mielellään jalkau­tuvat ensikäyn­nille paikan päälle.

– Fyysisen tapaa­misen ja kotikäynnin jälkeen on helpompi jatkaa yhteis­työtä verkon välityk­sellä. Vaikkapa fysio­te­ra­peutit voivat keskenään jatkaa työnoh­jausta skype-palave­reissa hoidon edetessä.

– Pidämme verkko­ko­kouksia myös isommalla joukolla ja yhdessä potilaan kanssa.

Maksutonta koulutusta ja ohjausta

Sotat­rau­ma­ti­soi­tu­neiden kuntou­tus­han­ketta rahoittava EU edellyttää, että kuntout­ta­misen lisäksi keskus kouluttaa valta­kun­nal­li­sesti sosiaali- ja tervey­salan ammat­ti­laisia tunnis­tamaan ja hoitamaan sotat­raumoja. Koulutus ja ohjaus ovat maksu­tonta potilaalle ja henki­lös­tölle, vain matka- ja tulkki­kulut jäävät kunnan kustan­net­ta­viksi.

Tikkanen rohkaisee sosiaa­lialan ammat­ti­laisia ottamaan keskukseen yhteyttä, jos heillä on sotat­rau­mojen hoitoon liittyvää kysyt­tävää.

– Ehkä erityi­sesti toivon yhtey­den­ottoja niistä pienistä kunnista, joihin on saatettu sijoittaa erittäinkin trauma­ti­soi­tu­neita ihmisiä, mutta joiden sosiaali- ja terveys­työn­te­kijät eivät ole aiemmin juuri tehneet monikult­tuu­risuus- tai pakolais­työtä tai hoitaneet vakavasti trauma­ti­soi­tu­neita ihmisiä, sanoo Tikkanen.

– Vaikka sotat­rau­ma­hanke on suunnattu kiintiö­pa­ko­lai­sille, sen hoito­mallit ja menetelmät sovel­tuvat oikein hyvin myös turva­paik­ka­pe­rus­tei­sesti kuntaan tulleiden trauma­ti­soi­tu­neiden ihmisten autta­miseen, Tikkanen muistuttaa.

Kuinka trauma vaikuttaa toimintakykyyn?

Trauma­ti­soi­tu­mi­sesta on monen­laista haittaa. Se muun muassa lyhentää muistia ja vaikeuttaa uuden oppimista.

– Liian aikainen suomen kielen kurssi saattaa mennä hukkaan ja raha-asiat voivat olla täysin solmussa toimisto- ja viras­to­käyntien tuottaman liian suuren infomäärän vuoksi, Tikkanen kuvailee.

Trauma­ti­soi­tu­minen saa myös unohtamaan sovittuja tapaa­misia. Siksi keskuk­sessa rutii­nin­omai­sesti muistu­tetaan potilaita sovituista tapaa­mi­sista teksti­vies­teillä.

– Unohtelu ei trauma­ti­soi­tu­neella ole välin­pi­tä­mät­tö­myyttä tai piittaa­mat­to­muutta. Trauma­työs­ken­te­lyssä ylipäänsä asioiden toisto ja asioiden pitäminen yksin­ker­taisena on kaiken lähtö­kohta, Tikkanen lisää.

Ensim­mäisiä – ja usein pitkiä – askeleita trauma­hoi­dossa on saada potilas ylipäätään ymmär­tämään oireit­tensa ja reaktioi­densa trauma­pe­räisyys.

– Unetto­muutta, paina­jaisia, keskit­ty­mis­ky­vyt­tö­myyttä, takaumia, oppimisen kyvyt­tö­myyttä, aggres­sii­vi­suutta. Moni pakolainen on ihmeissään, mitä heille on tapah­tunut, sillä usein he tulevat maista, joissa ei ole lainkaan psyyk­kisen hyvin­voinnin käsitettä.

Tarjolla on maksutonta konsultaatiota ja työnohjausta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

– Lähtö­maassa ei tunnisteta eikä ole sallit­tuakaan kokea psyyk­kistä huono­voin­ti­suutta. Psyyk­kistä terveyttä saattavat määri­tellä vain käsitteet terve ja hullu.

– On siis iso asia päästä hoidossa siihen pisteeseen, että ihmiset ymmär­tävät reaktioi­densa olevan normaaleja reaktioita epänor­maa­leihin tilan­teisiin. Ihmiset tarvit­sevat joskus todella paljon tietoa, että osaavat yhdistää oireensa traumaat­tisiin kokemuk­siinsa.

Puhuminen varsi­nai­sista kokemuk­sista ja niiden tuotta­mista psyyk­ki­sistä vaikeuk­sista voi olla pitkään täysin poissul­jettu vaihtoehto.

– Tällöin voi olla helpompi luoda tietä traumojen käsit­te­lylle aloit­ta­malla fyysi­sistä oireista; käsitellä fysio­te­rapian kautta potilaan puris­tavaa rinta­kipua tai jatkuvaa päänsärkyä. Vasta myöhemmin ehkä päästään ruotimaan sitä, mitä hirvit­täviä asioita ihminen on joutunut näkemään.

Kun traumoja hoidetaan, tulee mukana olla aina pätevä tulkki, Mari Tikkanen muistuttaa.

– Äidin­kieli on tunne­kieli ja sen kautta traumoja pystytään parhaiten työstämään. En voi mitenkään suosi­tella mitään terapiaa ilman tulkkia, vaikka potilaalla jonkun tasoinen suomen tai englannin kielen taito olisikin.

Tapio Ollikainen

Juttua varten on haasta­teltu myös keskuksen johtaja Mika Paaso­laista.