Kiperä tilanne töissä stressaa vähemmän, kun tiedostaa oman mielen ja kehon tunnereaktioita, sanoo työnohjauksen uranuurtaja Anna-Maija Immaisi.

 

 

Yliopis­tol­lisen työno­h­jausk­oulu­tuk­sen kehit­täjä ja sosi­aalialan työno­h­jaamisen pio­neeri Anna-Mai­ja Immaisil­la on iso huoli. Moni työn­tek­i­jä vai­h­taa pois sosi­aalialal­ta uupuneena tai alaan turhau­tuneena, eikä etenkään sosi­aal­i­työn­tek­i­jän avoimia paikko­ja saa­da kaikissa kun­nis­sa täytet­tyjä.

Se ei ole sinän­sä ihme, sil­lä alan tehtävistä sosi­aal­i­työn­tek­i­jän työ on Työter­veyslaitok­sen tutkimusten mukaan yksi henkises­ti haavoit­tavim­mista ammateista ter­veyskeskus­lääkärien, kod­in­hoita­jien ja perusk­oulun opet­ta­jien ammat­tien ohel­la. Las­ten­suo­je­lu­työ kaikkien­sa on eri­tyisen rank­ka sek­tori.

– Näis­sä ammateis­sa koh­dataan eri­ty­istä yhteiskun­nan huolen­pitoa tarvit­se­via ihmisiä, Anna-Mai­ja Immaisi ker­too.

– Samal­la vähäiset resurssit, jatku­va muu­tos ja kiire estävät aut­ta­mas­ta ihmisiä kun­nol­la. Tämä ris­tiri­ita kuor­mit­taa työn­tek­i­jöitä emo­tion­aalis­es­ti ja kog­ni­ti­ivis­es­ti.

Sosiaalialan töissä asiakkaan voimakas tunne sähköistää myös työntekijän.

Sosi­aalialan työn­tek­i­jöi­den työelämän laat­ua ja työn suju­vu­ut­ta olisi Immaisin mielestä mah­dol­lista kohen­taa parem­mal­la työno­h­jauk­sel­la. Nykytrendin suosi­ma nopeatem­poinen, ratkaisukeskeinen työno­h­jaus ei sosi­aalialalle ole useinkaan paras vai­h­toe­hto, Immaisi toteaa.

– Se aut­taa päätök­sen­teossa ja työpros­essien selkeyt­tämisessä mut­ta ei paneudu työn­tek­i­jän oleel­lisim­paan instru­ment­ti­in: mieleen ja ajat­telu­un.

Toisaal­ta usein ajatel­laan, että työno­h­jauk­sek­si riit­tää se, että ihmiset pää­sevät puhu­maan tun­teis­taan ja jaka­maan koke­muk­si­aan käsil­lä ole­vista tapauk­sista. Toki tämä tekee hyvää, mut­ta parem­pi olo tulee vain het­kek­si.

– Sosi­aa­li­nen tuki ja kuul­luk­si tulemisen koke­mus aut­taa kestämään vähän pidem­pään, mut­ta ratkaisukeskeinen työno­h­jaus ei vahvista työn­tek­i­jän henkistä kestävyyt­tä pitkäl­lä aikavälil­lä.

Tukea ymmärtää tunteita ja omaa mieltä

Apua syväl­lisem­pään tun­tei­den ja aja­tusten hallintaan saadaan neu­roti­eteen uusista tulok­sista, jot­ka selit­tävät miten ihmiset reagoi­vat henkises­ti ja fyy­sis­es­ti kuor­mit­tavis­sa tilanteis­sa.

– Ihan aluk­si on hyvä tietää, että ihmiselle on laji­tyyp­il­listä reagoi­da ensin tun­teil­la nopeasti ja voimakkaasti. Kuvan­tamis­lait­teil­la voidaan tode­ta, että tun­teet vaikut­ta­vat koko kehos­sa, Anna-Mai­ja Immaisi ker­too.

– Tun­teet tart­tuvat vuorovaiku­tusti­lanteis­sa ja lähtevät laukalle hyvin hel­posti. Esimerkik­si rankko­ja las­ten­suo­je­lu­ta­pauk­sia käsit­televässä tiimis­sä tun­teet kaap­paa­vat hel­posti pääosan.

– Oma henkilöhis­to­ri­amme vaikut­taa siihen, mikä seik­ka eri tilanteis­sa vaikut­taa voimakkaam­min juuri mei­hin tai miten syvästi provosoidumme eri asioista. Kukaan ei ole suo­jas­sa näiltä mekanis­meil­ta.

Työno­h­jaus parhaim­mil­laan aut­taa ihmisiä ymmärtämään ja hal­lit­se­maan omaa mieltään ja tun­teitaan entistä parem­min. Raja oman mie­len ja kehon ja asi­akkaan tun­tei­den ja tilanteen välil­lä voimis­tuu.

– Tämän kaut­ta työn­tek­i­jä voi pysyä eril­lisenä ja jak­saa tun­nistaa, että hänel­lä itsel­lään voi aivan hyvin olla hyvä päivä menos­sa, vaik­ka asi­akkaal­la elämä olisikin juuri nyt äärim­mäisen pahas­sa sol­mus­sa.

Sosi­aalialan töis­sä asi­akkaan voimakas tunne sähköistää myös työn­tek­i­jän. Hän kokee tun­teen aiheut­tamia fys­i­ol­o­gisia vaiku­tuk­sia itsessään: pulssi kiihtyy, käm­meniä hikoilut­taa, hen­gi­tys tihe­nee.

– Kun työn­tek­i­jä tun­nistaa täl­laisia reak­tioi­ta itsessään, hän voi oppia otta­maan ”pari askelta taak­sepäin” ja rauhoit­taa itsen­sä ennen kuin tilanne muut­tuu rankak­si, Immaisi sanoo.

Kun liian moni alue aivois­sa kuor­mit­tuu samanaikaises­ti, voi vaik­ka huo­ma­ta kävelleen­sä eri paikkaan kuin mihin piti olla menos­sa. Alan kir­jal­lisu­udessa puhutaan ADT-oirey­htymästä (Atten­tion Deficit Trait), Immaisi ker­too.

Hinta määrittelee liikaa, kun työnohjaajapalveluita hankitaan.

– Tämä tila syn­tyy jatku­vas­ta tun­nemyl­läkästä, ärsykkei­den ja eri­lais­ten silp­putöi­den ja keskey­tymis­ten hal­lit­se­mat­tomas­ta kokon­aisu­ud­es­ta.

Jos täl­laiset reak­tiot tietää ja tun­nistaa, työn­tek­i­jä ymmärtää ajois­sa men­nä työter­veyshuoltoon huolta­maan sitä tärkein­tä työkalu­aan, omaa päätään ja saa aivon­sa rauhoit­tumaan. Ja todel­lakin vail­la häpeän tun­tei­ta: täl­laiset reak­tiot ovat ihmiselle tyyp­il­lisiä.

Tätä sosiaalialalla tarvitaan

Anna-Mai­ja Immaisi on ehtinyt ural­laan koulut­taa noin 600 työno­h­jaa­jaa Turun yliopis­tossa yli 30 vuo­den aikana. Hän on myös luonut suun­tavi­ivat suo­ma­laiselle työno­h­jausk­oulu­tuk­selle, ja vuodes­ta 1985 alka­en toimin­ut työnohjaus‑, johtamis- ja kehit­tämiskon­sul­toin­nin yrit­täjänä.

Yhteinen taival sosi­aalialan työno­h­jauk­sen kanssa alkoi vuon­na 1974, kun hän teki sosi­aal­i­työn­tek­i­jän opin­to­jen lop­putyön­sä työno­h­jauk­ses­ta.

Täl­lä het­kel­lä Immaisi näkee työno­h­jaa­jan haas­teena oma­ta riit­tävät taus­ta­tiedot ja kyvyn pohtia asi­akkaiden­sa kanssa sitä, mitä itse kukin kestää työssään vau­ri­oi­tu­mat­ta. Pitää myös miet­tiä, miten suun­nitel­la ja organ­isoi­da työ, että se sujuu ja tukee työn­tekoa.

Jo pitem­pään Immaisi on seu­ran­nut Varsi­nais-Suomen kun­tien ja kaupunkien sosi­aalialan työno­h­jauk­sen kil­pailu­tuk­sia. Valitet­tavasti alalle tavataan vali­ta useim­miten ratkaisukeskeinen työno­h­jaa­ja, Immaisi har­mit­telee.

– Hin­ta määrit­telee val­in­taa liikaa. Lisäk­si tilaa­jan pitäisi parem­min selvit­tää se, miten hyvin työno­h­jaa­jakan­di­daat­ti todel­lisu­udessa ymmärtää juuri sosi­aal­i­työn vaa­timuk­sia.

– Kevyem­pi, saplu­u­na­mainen kon­sep­ti on toki hel­posti halvem­pi kuin syväl­lis­es­ti ajat­telua ja tun­netaito­ja kehit­tävä sekä sosi­aal­i­työn henkistä vaa­tivu­ut­ta ymmärtävä työno­h­jaus. Olen silti täysin vaku­ut­tunut siitä, että täl­laisel­la työno­h­jauk­sel­la saadaan huo­mat­tavasti parem­mat ja kestäväm­mät tulok­set työn­tek­i­jöi­den elämän­laadun ja jak­samisen suh­teen.

– Kyse on lop­ul­ta koko alan arvos­tuk­ses­ta ja sen vaa­tivu­u­den tun­nus­tamis­es­ta.

Tapio Ollikainen