− Luovaa ajattelua aktivoivat erityisesti ”entä, jos” -kysymykset. Kasvattajan tehtävä on auttaa lapsia myös nauttimaan luovasta prosessista, Kirsti Lonka
kertoo. Kuva: Jyrki Komulainen
Tehokkaaseen oppimiseen liittyvät uteliaisuus, tutkiminen ja ihmettely, joille kannattaa antaa tilaa ja aikaa, sanoo professori Kirsti Lonka.
Jo hyvin pienillä lapsilla on jonkinlainen esiymmärrys siitä, kuinka maailma toimii. He alkavat tutkia maailmaa esimerkiksi heittelemällä tavaroita syöttötuolista.
−Vanhempia se saattaa ärsyttää, mutta kannattaa muistaa, että se on lasten tapa tutkia ympäristöään: kuinka kauas ja millä tavoin esine lentää ja millaisen äänen se päästää pudotessaan, muistuttaa Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kirsti Lonka, joka antaa kirjassaan Oivaltava oppiminen vinkkejä myös varhaiskasvatukseen.
Vauva tutkii esineitä työntämällä niitä suuhunsa. Ympäristön tutkiminen laajenee, kun lapsi oppii konttaamaan ja vetelemään tavaroita hyllystä alas. Pienen lapsen ajattelu perustuu aistiärsykkeisiin, kun aikuinen taas ohjautuu omista sisäisistä malleistaan käsin.
Pienet lapset ovat luonnostaan uteliaita ja tutkivia, joten varhaiskasvatuksessa heille ei kannata alkaa luennoida, vaan annetaan heidän oivaltaa itse asioita. Sillä tavoin he oppivat tehokkaasti ja mukavasti ja samalla innostuvat oppimisestaan.
− Joissakin maissahan lapset istutetaan pulpettiin jo 3‑vuotiaina kuuntelemaan aikuisia, eikä se ole ollenkaan luonteenomaista pienille lapsille, Lonka sanoo.
Luova ajattelu ruokkii mielikuvitusta. Keskeistä oivaltavassa oppimisessa on Longan mukaan luovan ajattelun oppiminen. Luovassa ajattelussa lapset saavat vapaasti käyttää mielikuvitustaan ja kehitellä ideoita, kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja arvioida ja vertailla niitä toisiinsa.
Aktivoiva opetuskeskustelu antaa tilaa lasten omille kysymyksille ja heidän keksimilleen vastauksille: ”Miksi ihmisellä on kaksi silmää? Entä jos niitä olisikin kolme?”
Kasvattaja voi keksiä uusia tapoja saada lapset kysymään ja ihmettelemään.
Luovaa ajattelua aktivoivat erityisesti ”entä, jos” ‑kysymykset. Kasvattajan tehtävä on auttaa lapsia myös nauttimaan luovasta prosessista. Kun uutta asiaa lähdetään opettamaan lapselle, kannattaa ensin ottaa selvää, mitä ajatuksia hänellä on ennestään asiasta.
Motivaatio oppimiseen herää, jos asiaan liittyen kerrotaan aluksi jokin tapaus tai pieni tarina. Lasten kanssa voidaan myös tehdä pieni koe ja kysyä heiltä, mitä siinä tapahtui ja miksi.
− Heitetään esimerkiksi pallo vierimään pitkin lattiaa ja pyydetään lapsia kertomaan, miksi pallo pyörii.
Longan mukaan 3−5‑vuotiailla on kulttuurista riippumatta maailmasta hyvin samankaltaisia ajatuksia, eikä 3‑vuotias välttämättä osaa erotella omaa mieltään muiden mielestä.
− Harvalla 3‑vuotiaalla on käsitys siitä, että on olemassa erilaisia ihmisiä, ja jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan. Lapsi saattaa ajatella, että kun hän on nähnyt jonkin asian, kaikki muutkin ovat nähneet sen.
Oppimisen tärkeät tunteet
Oivaltavassa, tutkivassa oppimisessa otetaan ensin selvää, millä tasolla lapset ovat ja mitä he ajattelevat opetettavasta asiasta.
Lasten esittämät kysymykset antavat tietoa siitä, mikä heidän ymmärryksensä taso on.
Lapsille esitettävät kysymykset saattavat nostattaa jopa hämmennyksen tunteita, jotka ovat hedelmällisiä tehokkaan oppimisen kannalta. Oivaltavassa oppimisessa on tärkeää tukea oppimiseen liittyviä myönteisiä tunteita kuten uteliaisuutta ja oppimisen iloa. Lasten keskustelulle annetaan tilaa, sillä silloin heillä on mahdollisuus oppia toistensa ajatuksista.
− Ei saa viedä lapselta oppimisen iloa alkamalla paasata valmiita vastauksia, ennen kuin lapsi on kysynyt jotain opetettavasta asiasta, Lonka muistuttaa.
Oppimisen prosessia käynnistellään tukemalla lapsen vahvuuksia ja antamalla rakentavaa palautetta. Lapset oppivat myös siitä, että he vastavuoroisesti säätelevät toistensa toimintaa. Jos joku esimerkiksi heittää toista lapiolla päähän, ei heittäjää ajeta rangaistukseksi nurkkaan häpeämään. Sen sijaan aletaan keskustella siitä, että lapiolla ei saa heitellä, koska se sattuu.
Tarkoitus on, että muutkin lapset osallistuvat pohdintaan, jolloin he oppivat perustelemaan ja kehittämään ajatuksia yhdessä muiden kanssa, Lonka lisää.
Koska lapset ovat luonnostaan hyvin aktiivisia ja oppivat tekemällä, voidaan kiinnostusta opetettavaan asiaan syventää erilaisilla peleillä ja leikeillä. Suomessa vapaa leikki on ollut perinteisesti lasten tärkein oppimisen kenttä.
− Ennen 7 vuoden ikää lapsella pitää olla paljon mahdollisuuksia leikkiä ilman, että aikuinen säätelee sitä.
Vapaa leikki tärkeä oppimisen kenttä
Leikki kehittää abstraktia ajattelua ja valmiutta muun muassa yleistysten tekemiseen. Se kehittää myös lapsen toimijuuden tunnetta. Leikin avulla lapsi voi kuvitella erilaisia maailmoja ja rooleja, mikä kehittää luovuutta.
Vapaan leikin on lähdettävä liikkeelle lasten omista ideoista. Heidän täytyy antaa tiiminä kehittää leikkiä eteenpäin. Lapsen mielikuvitusta ei saa mennä rajoittamaan, vaan aikuisen tehtävänä on tehdä mahdolliseksi leikin eteneminen.
− Kun omat lapseni olivat pieniä, he halusivat leikkiä Spice Girlsejä. Joku olisi voinut sitä kovasti paheksua, mutta päiväkodin henkilökunta auttoi heitä siinä leikissä.
Leikeissä kehittyvät myös lapsen ongelmanratkaisutaidot, sillä usein leikin juoneen sisältyy jokin ongelma tai ristiriitatilanne, joka vaatii ratkaisua. Joskus ongelmat saattavat liittyä todellisenkin elämän tilanteisiin. Pelaaminen on hyvä oppimisen kenttä, sillä siinä on pelaajalla aktiivinen rooli.
Vapaan leikin on lähdettävä liikkeelle lasten omista ideoista.
Pelissä on selkeät säännöt, joita kaikkien on noudatettava. Pelissä on mahdollisuus kehittyä koko ajan paremmaksi, ja onnistuneesta suorituksesta yleensä palkitaan. Pelaaminen kehittää muun muassa sitkeyttä, keskittymiskykyä, epäonnistumisen sietokykyä ja luovuutta. Tietokonepelit kehittävät myös ongelmanratkaisutaitoja, käden ja silmän yhteistyötä ja avaruudellista hahmottamista.
Kysymykset herättävät kiinnostuksen
Oivaltavan oppimisen tarkoituksena ei ole pintapuolisen tiedon muistaminen, vaan muutosten aikaansaaminen ajattelussa ja toiminnassa. Tätä voidaan tutkia yhdessä lasten kanssa esimerkiksi katsomalla jokin elokuva. Ennen elokuvaa keskustellaan aiheesta, jota se käsittelee. Elokuvan jälkeen lapsilta kysytään uudestaan, mitä he nyt ajattelevat kyseisestä asiasta. Sitten pohditaan yhdessä heidän kanssaan, miten ja miksi heidän ajattelunsa on muuttunut.
− Tällainen on lapsille hyvin motivoivaa, Lonka vinkkaa.
Oppimisen ilo nousee Longan mukaan muun muassa siitä, että lapsi oppii uppoutumaan johonkin häntä kiinnostavaan asiaan ja pohdiskelemaan sitä eri näkökulmista. Lapsille lukeminen on tärkeää, sillä tarinat herättävät lapsissa aina mielenkiintoa.
Oivaltavan oppimisen mallissa lapsi oppii huomaamattaan paljon, sillä kun kiinnostus syttyy ja sitä pidetään yllä, oppiminen syvenee. Päiväkodin pedagogia perustuukin paljon lasten kuuntelemiseen ja heidän kiinnostuksensa mahdollistamiseen. Lonka muistuttaa, että tieto ja kiinnostus korreloivat aina, eikä ihminen kiinnostu asiasta, josta hän ei tiedä mitään. Jo ensimmäisen kysymyksen myötä alkaa kiinnostuskin herätä.
Ammattitaitoiset varhaiskasvattajat tietävät oivaltavan oppimisen periaatteet ja osaavat yleensä soveltaa niitä luontevasti.
Luova oppiminen
Oppiminen alkaa ihmettelystä, johon liittyy oman tietämyksen rajojen oivaltaminen. Motivaatio on oppimisen kannalta erittäin tärkeää. Ihminen jaksaa ponnistella hankalienkin asioiden kanssa, kunhan hän kokee itsensä motivoituneeksi.
Sisäinen motivaatio on sitä, että toiminta itsessään on motivoivaa ja mielekästä.
Ulkoinen motivaatio syntyy ulkoisista palkinnoista tai rangaistuksista. Ulkoinen motivaatio voi kehittyä sisäiseksi motivaatioksi, jos ulkoisia palkkioita kohtuuttomasti korostetaan.
Tunteet liittyvät läheisesti muistin toimintaan ja oppimiseen jo aivotoiminto- jenkin tasolla. Hyvät tunnetaidot auttavat ihmistä oppimaan ja kehittymään. Niitä voidaan oppia ja opettaa.
