Turun ammattikorkeakoulussa on perinteitä verkko-opiskelusta jo vuodesta 2003 lähtien, ja kaikkiin tutkintoihin sisältyy verkko-opiskelua lähiopetuksen ohella. Viime syksynä aloitettiin kokeilu, joissa muutamia tutkintoja on voinut opiskella kokonaan verkko-opintoina. Sosionomin (AMK) ‑tutkinto on yksi näistä.

 

Nyt takana on muu­ta­mia kurs­seja, ja opis­ke­li­jat ovat olleet innos­tu­neita uudesta tavasta hank­kia sosio­no­min (AMK) ‑tut­kinto. Innostuksen jaka­vat myös kouluttajat.

Raumalainen Milka Uljas ker­too, että verkko-opis­kelu sopii hänelle oman elä­män­ti­lan­teen vuoksi. Pienen lap­sen äidin ei tar­vitse muut­taa opin­to­jen vuoksi toi­selle paik­ka­kun­nalle. Alun pie­nen ”miten tämä tek­niikka toi­mii” ‑säh­läyk­sen jäl­keen , opin­not ovat läh­te­neet rul­laa­maan, ja opis­ke­li­joista ja hei­dän opet­ta­jis­taan on hiou­tu­nut tii­vis ryhmä.

− Ihan heti voi myös sanoa, ettei verkko-opis­ke­luna tut­kin­toa pääse suo­rit­ta­maan miten­kään hel­pom­min tai vähem­mällä vai­valla. Verkossa lähio­pe­tus on yllät­tä­vän inten­sii­vistä ja vuo­ro­vai­kut­teista. Harjoittelut teemme ken­tällä kuten päiväopiskelijatkin.

Milka Uljas oli alun perin­kin innos­tu­nut tut­kin­non suo­rit­ta­mi­sen mah­dol­li­suu­desta verkko-opis­ke­luna, eikä ole jou­tu­nut pettymään.

− Minusta myös tun­tuu, että olemme tutus­tu­neet toi­siimme todella nopeasti, vaikka fyy­si­sesti olemme eri puo­lilla Suomea. Olemme tois­temme kanssa teke­mi­sissä muu­toin­kin, muun muassa perus­ta­mas­samme Facebook-ryh­mässä. Ryhmäytymistä var­masti aut­toi, että heti opin­to­jen alussa olimme muu­ta­mia päi­viä yhdessä ammattikorkeakoululla.

Verkko-opiskeluna tutkintoa pääse suorittamaan mitenkään helpommin tai vähemmällä vaivalla.

Tuntiopettaja Marika Kouki sanoo, että täl­lai­nen opis­ke­lu­tapa sopii niille, jotka ovat kiin­nos­tu­neita ver­kossa työskentelystä.

− Verkko-opis­kelu vaa­tii sitou­tu­mista ja ymmär­rystä, että kyse on tii­mio­pis­ke­lusta yhdessä tois­ten kanssa. Opiskelu tapah­tuu aika­tau­lu­te­tusti. Mielikuva, että jokai­nen opis­ke­lija työs­ken­te­lee itse­näi­sesti sil­loin kun omaan elä­mään sopii, on väärä, sanoo Kouki.

Opiskelijat ovat ker­to­neet, että ver­kossa opis­kelu ei eroa kovin­kaan pal­joa lähiopiskelusta.

− He kuvaa­vat, että työs­ken­tely on kui­ten­kin joten­kin intii­mim­pää kuin luok­kao­pis­kelu. Käytännössähän ryh­män jäse­net tule­vat yhdessä vir­tu­aa­li­sesti tois­tensa kotiin, jat­kaa leh­tori Juha Knuuttila.

Joku voi kysyä, voiko ”koh­taa­mi­sen” ammat­ti­lai­seksi oppia ver­kossa. Knuuttilan mie­lestä vas­tak­kai­na­set­telu ei ole mie­le­kästä. Sosiaalinen media koh­taa­mi­sen aree­nana on hyvin monelle arkea, ja pal­ve­luis­sa­kin verk­koa ja somea hyö­dyn­ne­tään jo jon­kin ver­ran. Sosiaalialan ammat­ti­lai­set ovat myös erit­täin pit­kään aut­ta­neet ja koh­dan­neet asiak­kai­taan puhelimessa.

− Verkkokohtaamista ei voi arvioida muu­ten kuin kokei­le­malla sitä itse.

Näin opiskelemme

Verkko-opin­to­jen ryhmä on koko­nai­suu­des­saan pie­nempi kuin perin­teissä opis­ke­lu­mal­lissa. Ryhmässä on 20 opiskelijaa.

He opis­ke­le­vat ver­kossa eri­ko­koi­sissa tii­meissä tai pareina oppi­mis­teh­tä­vien parissa. Opiskelijat tapaa­vat toi­si­aan sekä itse­näi­sesti että opet­ta­jan joh­dolla. Harjoittelut ovat ken­tällä ihan samalla tavalla kuin luok­kao­pis­ke­li­joilla. Harjoittelun ohjauk­sen muo­toja kehi­te­tään kui­ten­kin ver­kossa tapahtuviksi.

− Viikoittain on lähio­pe­tusta 2−4 tun­tia Skype-tapaa­mi­sina. Nämä tapaa­mi­set eivät kes­kity luen­noin­tiin, vaan enem­män opi­tun arvioin­tiin, palaut­tee­seen ja opis­ke­li­jan ohjaa­mi­seen, ker­too Juha Knuuttila.

− Jonkin ver­ran teo­riao­pin­noissa on jo ollut verk­ko­vi­deoita, ja nii­den määrä tul­lee nouse­maan kou­lu­tuk­sen ede­tessä ja uuden ryh­män aloittaessa.

Optima oppi­mi­sym­pä­ris­tönä on verkko-opis­ke­li­joilla käy­tössä, kuten se on kai­killa muil­la­kin opiskelijoilla.

Yhden jak­son aikana voi­daan käyt­tää eri­lai­sia mene­tel­miä tee­mo­jen opis­ke­luun. Nämä voi­vat olla ryh­mä­töitä tai pari­työnä teh­tä­viä videoita sekä nii­den esit­tä­mistä ja kom­men­toin­tia oppi­mi­sa­lus­talla sekä yksi­lö­työnä teh­tä­viä oppimistehtäviä.

Verkko-opintojen ryhmä on pienempi kuin perinteissä luokkaopiskelussa.

− Viime vii­kolla työs­ken­te­lin kym­me­nen opis­ke­li­jan kanssa ja olin anta­nut heille ennak­ko­teh­tä­vät kah­desta eri tee­masta. Purku tapah­tui siten, että viisi opis­ke­li­jaa kes­kus­teli 20 minuut­tia ensim­mäi­sestä tee­masta mui­den vii­den kuun­nel­lessa. Keskustelun jäl­keen toi­nen ryhmä täy­densi ja teki kysy­myk­siä, jos jokin oli jää­nyt epä­sel­väksi, ker­too Marika Kouki.

Tämän jäl­keen oli tee­man ja ryh­mien roo­lien vaihto.

− Tunnin jäl­keen kysyin, miten opis­ke­li­jat koki­vat työs­ken­te­ly­ta­van. Palaute oli hyvää. Erityisesti he sanoi­vat oppi­neensa kuun­te­le­malla toi­sen ryh­män keskustelua.

Antoisaa opettajillekin

Marika Kouki sanoo, että opet­ta­jana hän on tutus­tu­nut verkko-opis­ke­li­joi­hin jopa parem­min kuin päi­vä­ryh­män opiskelijoihin.

− Kun teemme töitä tii­meissä, jokai­sen opis­ke­li­jan on val­mis­tau­dut­tava tun­nille, jotta voi osal­lis­tua kes­kus­te­luun opit­ta­vista tee­moista. Yksikään ei voi uppou­tua taka­ri­viin pelaa­maan puhe­li­mella, nau­rah­taa Kouki.

Kouki on kiin­nos­tu­nut kehit­tä­mään verk­ko­pe­da­go­giik­kaa ja uusia verkko-oppimismenetelmiä.

− Yksi haaste on tie­tysti siinä, jos jou­tuu anta­maan tek­ni­siä neu­voja opis­ke­li­joille, vaikka ei ole sen puo­len asian­tun­tija. Onneksi tek­nii­kassa on ollut pul­mia äärim­mäi­sen vähän. Toisaalta opet­ta­jan omat­kin tai­dot kehit­ty­vät tekemällä.

− Olen koke­nut, että yhteis­työ ja verk­ko­kes­kus­te­lut opis­ke­li­joi­den kanssa ovat olleet todella antoi­sia. Heiltä saisi var­masti hyviä ideoita ja aja­tuk­sia verkko-ope­tus­me­ne­tel­mien kehittämiseen.

Verkko-ope­tuk­sessa työs­tet­tä­vän mate­ri­aa­lin on oltava sel­keää ja napa­kan lyhyttä.

− Tavoite on saada opis­ke­li­jat aktii­vi­seksi ja olla itse ”taus­talla” oppi­mi­sen ohjaa­jana. Materiaalin val­mis­ta­mi­seen pitäisi olla aikaa, ja aina­kin itse tar­vit­sen kou­lu­tusta ope­tus­vi­deoi­den teke­mi­seen. Verkko-opet­ta­jilla tulisi olla mah­dol­li­suus yhtei­seen kehit­tä­mi­seen ja suunnitteluun.

Helena Jaakkola