Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lussa on perin­teitä verkko-opiske­lusta jo vuodesta 2003 lähtien, ja kaikkiin tutkin­toihin sisältyy verkko-opiskelua lähio­pe­tuksen ohella. Viime syksynä aloitettiin kokeilu, joissa muutamia tutkintoja on voinut opiskella kokonaan verkko-opintoina. Sosio­nomin (AMK) -tutkinto on yksi näistä.

 

Nyt takana on muutamia kursseja, ja opiske­lijat ovat olleet innos­tu­neita uudesta tavasta hankkia sosio­nomin (AMK) -tutkinto. Innos­tuksen jakavat myös koulut­tajat.

Rauma­lainen Milka Uljas kertoo, että verkko-opiskelu sopii hänelle oman elämän­ti­lanteen vuoksi. Pienen lapsen äidin ei tarvitse muuttaa opintojen vuoksi toiselle paikka­kun­nalle. Alun pienen ”miten tämä tekniikka toimii” -sähläyksen jälkeen , opinnot ovat lähteneet rullaamaan, ja opiske­li­joista ja heidän opetta­jistaan on hioutunut tiivis ryhmä.

− Ihan heti voi myös sanoa, ettei verkko-opiskeluna tutkintoa pääse suorit­tamaan mitenkään helpommin tai vähem­mällä vaivalla. Verkossa lähio­petus on yllät­tävän inten­sii­vistä ja vuoro­vai­kut­teista. Harjoit­telut teemme kentällä kuten päivä­opis­ke­li­jatkin.

Milka Uljas oli alun perinkin innos­tunut tutkinnon suorit­ta­misen mahdol­li­suu­desta verkko-opiskeluna, eikä ole joutunut pettymään.

− Minusta myös tuntuu, että olemme tutus­tuneet toisiimme todella nopeasti, vaikka fyysi­sesti olemme eri puolilla Suomea. Olemme toistemme kanssa tekemi­sissä muutoinkin, muun muassa perus­ta­mas­samme Facebook-ryhmässä. Ryhmäy­ty­mistä varmasti auttoi, että heti opintojen alussa olimme muutamia päiviä yhdessä ammat­ti­kor­kea­kou­lulla.

Verkko-opiskeluna tutkintoa pääse suorittamaan mitenkään helpommin tai vähemmällä vaivalla.

Tuntio­pettaja Marika Kouki sanoo, että tällainen opiske­lutapa sopii niille, jotka ovat kiinnos­tu­neita verkossa työsken­te­lystä.

− Verkko-opiskelu vaatii sitou­tu­mista ja ymmär­rystä, että kyse on tiimio­pis­ke­lusta yhdessä toisten kanssa. Opiskelu tapahtuu aikatau­lu­te­tusti. Mielikuva, että jokainen opiskelija työsken­telee itsenäi­sesti silloin kun omaan elämään sopii, on väärä, sanoo Kouki.

Opiske­lijat ovat kertoneet, että verkossa opiskelu ei eroa kovinkaan paljoa lähio­pis­ke­lusta.

− He kuvaavat, että työskentely on kuitenkin jotenkin intii­mimpää kuin luokkao­piskelu. Käytän­nös­sähän ryhmän jäsenet tulevat yhdessä virtu­aa­li­sesti toistensa kotiin, jatkaa lehtori Juha Knuuttila.

Joku voi kysyä, voiko ”kohtaa­misen” ammat­ti­lai­seksi oppia verkossa. Knuut­tilan mielestä vastak­kai­na­settelu ei ole miele­kästä. Sosiaa­linen media kohtaa­misen areenana on hyvin monelle arkea, ja palve­luis­sakin verkkoa ja somea hyödyn­netään jo jonkin verran. Sosiaa­lialan ammat­ti­laiset ovat myös erittäin pitkään auttaneet ja kohdanneet asiak­kaitaan puheli­messa.

− Verkko­koh­taa­mista ei voi arvioida muuten kuin kokei­le­malla sitä itse.

Näin opiske­lemme

Verkko-opintojen ryhmä on kokonai­suu­dessaan pienempi kuin perin­teissä opiske­lu­mal­lissa. Ryhmässä on 20 opiske­lijaa.

He opiske­levat verkossa eriko­koi­sissa tiimeissä tai pareina oppimis­teh­tävien parissa. Opiske­lijat tapaavat toisiaan sekä itsenäi­sesti että opettajan johdolla. Harjoit­telut ovat kentällä ihan samalla tavalla kuin luokkao­pis­ke­li­joilla. Harjoit­telun ohjauksen muotoja kehitetään kuitenkin verkossa tapah­tu­viksi.

− Viikoittain on lähio­pe­tusta 2−4 tuntia Skype-tapaa­misina. Nämä tapaa­miset eivät keskity luennointiin, vaan enemmän opitun arviointiin, palaut­teeseen ja opiske­lijan ohjaa­miseen, kertoo Juha Knuuttila.

− Jonkin verran teoriao­pin­noissa on jo ollut verkko­vi­deoita, ja niiden määrä tullee nousemaan koulu­tuksen edetessä ja uuden ryhmän aloit­taessa.

Optima oppimi­sym­pä­ristönä on verkko-opiske­li­joilla käytössä, kuten se on kaikilla muillakin opiske­li­joilla.

Yhden jakson aikana voidaan käyttää erilaisia menetelmiä teemojen opiskeluun. Nämä voivat olla ryhmä­töitä tai parityönä tehtäviä videoita sekä niiden esittä­mistä ja kommen­tointia oppimi­sa­lus­talla sekä yksilö­työnä tehtäviä oppimis­teh­täviä.

Verkko-opintojen ryhmä on pienempi kuin perinteissä luokkaopiskelussa.

− Viime viikolla työsken­telin kymmenen opiske­lijan kanssa ja olin antanut heille ennak­ko­teh­tävät kahdesta eri teemasta. Purku tapahtui siten, että viisi opiske­lijaa keskusteli 20 minuuttia ensim­mäi­sestä teemasta muiden viiden kuunnel­lessa. Keskus­telun jälkeen toinen ryhmä täydensi ja teki kysymyksiä, jos jokin oli jäänyt epäsel­väksi, kertoo Marika Kouki.

Tämän jälkeen oli teeman ja ryhmien roolien vaihto.

− Tunnin jälkeen kysyin, miten opiske­lijat kokivat työsken­te­ly­tavan. Palaute oli hyvää. Erityi­sesti he sanoivat oppineensa kuunte­le­malla toisen ryhmän keskus­telua.

Antoisaa opetta­jil­lekin

Marika Kouki sanoo, että opettajana hän on tutus­tunut verkko-opiske­li­joihin jopa paremmin kuin päivä­ryhmän opiske­li­joihin.

− Kun teemme töitä tiimeissä, jokaisen opiske­lijan on valmis­tau­duttava tunnille, jotta voi osallistua keskus­teluun opitta­vista teemoista. Yksikään ei voi uppoutua takariviin pelaamaan puheli­mella, naurahtaa Kouki.

Kouki on kiinnos­tunut kehit­tämään verkko­pe­da­go­giikkaa ja uusia verkko-oppimis­me­ne­telmiä.

− Yksi haaste on tietysti siinä, jos joutuu antamaan teknisiä neuvoja opiske­li­joille, vaikka ei ole sen puolen asian­tuntija. Onneksi teknii­kassa on ollut pulmia äärim­mäisen vähän. Toisaalta opettajan omatkin taidot kehit­tyvät tekemällä.

− Olen kokenut, että yhteistyö ja verkko­kes­kus­telut opiske­li­joiden kanssa ovat olleet todella antoisia. Heiltä saisi varmasti hyviä ideoita ja ajatuksia verkko-opetus­me­ne­telmien kehit­tä­miseen.

Verkko-opetuk­sessa työstet­tävän materi­aalin on oltava selkeää ja napakan lyhyttä.

− Tavoite on saada opiske­lijat aktii­vi­seksi ja olla itse ”taustalla” oppimisen ohjaajana. Materi­aalin valmis­ta­miseen pitäisi olla aikaa, ja ainakin itse tarvitsen koulu­tusta opetus­vi­deoiden tekemiseen. Verkko-opetta­jilla tulisi olla mahdol­lisuus yhteiseen kehit­tä­miseen ja suunnit­teluun.

Helena Jaakkola