Sosiaalityöntekijöistä valtaosa äänestää vasemmistopuolueita tai vihreitä, diakoniatyöntekijät kristillisiä ja keskustaa. Puoluevalintaan vaikuttaa oma ammatti, jossa näkee ihmisten hätää.

 

 

Turun yli­opis­ton sosi­aa­li­työn pro­fes­sori Johanna Kallio on tut­ki­ja­kol­le­goi­densa kanssa sel­vit­tä­nyt sosi­aali- ja dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­den puo­lue­va­lin­taa, sosi­aa­li­po­liit­ti­sia mie­li­pi­teitä ja yhteis­kun­nal­lista vai­kut­ta­mista. Viimeisin artik­keli on jul­kaistu Diaconia. Journal for the Study of Christian Social Practice ‑leh­dessä.

Yhteiskuntaluokka on perin­tei­sesti mää­rit­tä­nyt ihmis­ten äänes­tys­käyt­täy­ty­mistä. Sen mer­ki­tys on kui­ten­kin hei­ken­ty­nyt viime vuosikymmeninä.

Omaan ammat­tiin perus­tuva niin sanottu mik­ro­luokka on aina­kin sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä ja dia­ko­nia­työn­te­ki­jöillä yhteis­kun­ta­luok­kaa tär­keämpi vai­kut­taja. Muiden kes­ki­luok­kai­siin pro­fes­sio­am­mat­tei­hin kuu­lu­vien perin­tei­nen puo­lue­va­linta on usein kokoomus.

– Sosiaali- ja dia­ko­nia­työn­te­ki­jät poik­kea­vat samaan yhteis­kun­ta­luok­kaan kuu­lu­vista siinä, että he koh­taa­vat työs­sään suo­raan eriar­voi­suutta, köy­hyyttä, kur­juutta, huono-osai­suutta ja sosi­aa­li­sia ongel­mia. Se syn­nyt­tää empa­tiaa ja ymmär­rystä asiak­kai­den tar­peita ja toi­veita koh­taan. Molemmat ammat­ti­kun­nat teke­vät pää­tök­siä, jotka vai­kut­ta­vat yhteis­kun­nan hei­koim­massa ase­massa ole­vien elä­mään, sum­maa Johanna Kallio.

Työn ristiriitaiset vaatimukset vaikuttavat

Sekä sosi­aali- että dia­ko­nia­työn­te­ki­jät ovat kor­keasti kou­lu­tet­tuja ja työs­sään hyvin auto­no­mi­sia toi­mi­joita. Sosiaalipoliittisissa mie­li­pi­teis­sään he ovat lähellä toi­si­aan ja näke­vät apua tar­vit­se­vien toi­meen­tu­lo­tuen asiak­kai­den ja työt­tö­mien ansait­se­van apua.

Köyhyyden juu­ri­syinä näh­dään raken­teet pikem­min kuin yksi­lön huo­not valinnat.

Tässä on selvä ero esi­mer­kiksi Kelan etuus­kä­sit­te­li­jöi­hin, jotka eivät samalla tavalla koh­taa työs­sään kas­vo­tus­ten eriar­voi­suutta, köy­hyyttä ja huono-osaisuutta.

Enemmistö sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä työs­ken­te­lee jul­ki­sella sek­to­rilla ja työ­hön vai­kut­taa vah­vasti sekä kan­sal­li­nen että pai­kal­li­nen poli­tiikka. Julkisen sek­to­rin työn­te­ki­jöi­den ole­te­taan äänes­tä­vän puo­lueita, jotka halua­vat lisätä sen resursseja.

Molemmat ammattikunnat tekevät päätöksiä, jota vaikuttavat yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien elämään.

Julkisen sek­to­rin pysyvä niuk­kuus ja työn ris­ti­rii­tai­set vaa­ti­muk­set vai­kut­ta­vat äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­seen. Sama näkyy dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­den työssä kun he paik­kaa­vat jul­kis­ten tur­va­verk­ko­jen pettämistä.

Sosiaalityöntekijät äänes­tä­vät useam­min sosi­aa­li­de­mo­kraat­teja, vasem­mis­to­liit­toa ja vih­reitä kuin muut kes­ki­luok­kai­siin pro­fes­sio­am­mat­tei­hin kuu­lu­vat. Perussuomalaisia, kokoo­musta ja kes­kus­taa he äänes­tä­vät har­vem­min. Diakoniatyöntekijät äänes­tä­vät kris­til­lis­de­mo­kraat­teja ja kes­kus­taa, vaikka he ovat hyvin samoilla lin­joilla sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den kanssa sosiaalipolitiikasta.

Selittäjänä lie­ne­vät kris­til­li­set arvot oikeis­to­lai­suu­den sijasta.

Some tuonut muutoksen

Neljännes sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä kokee, ettei toi­veis­taan ja vakau­muk­ses­taan huo­li­matta voi vai­kut­taa asiak­kai­densa eli­no­loi­hin. Se huo­les­tut­taa Johanna Kalliota.

– Kokemus että epä­koh­tiin puut­tu­mi­nen ei tuo muu­tosta asiak­kai­den elä­mään on ris­ti­rii­dassa lakiin kir­ja­tun raken­teel­li­sen sosi­aa­li­työn vaa­ti­muk­sen kanssa. Jopa kol­mas­osa sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä kokee myös, että yhteis­kun­nal­li­sesta vai­kut­ta­mi­sesta voi seu­rata vai­keuk­sia työ­pai­kalla. Ammattieettinen koo­disto on täl­löin pahasti ris­ti­rii­dassa koe­tun todel­li­suu­den kanssa ja tämän ris­ti­rii­dan kanssa sosi­aa­li­työn­te­ki­jät pai­ni­vat ken­tällä. Silloin ei nousta bar­ri­ka­deille epä­koh­tien poistamiseksi.

Julkisen  sektorin pysyvä niukkuus ja työn ristiriitaiset vaatimukset vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen.

Laura Tiitisen väi­tös­kirja on aiem­min tuo­nut esiin sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den hil­jen­tä­mi­sen mediassa. Nyt ele­tään kui­ten­kin mur­rok­sen aikaa.

Sosiaalinen media mah­dol­lis­taa sekä ammat­ti­kun­nan sisäi­sen yhteis­kun­nal­li­sen kes­kus­te­lun ja pro­fes­sion vah­vis­ta­mi­sen, että ylei­sen kes­kus­te­lun epäkohdista.

Kohtaaminen lisää ymmärrystä

Rankassa työssä lei­pään­ty­mi­nen ei saa empii­ristä tukea tut­ki­muk­sesta. Työkokemuksen pituus on yhtey­dessä mie­li­pi­tei­siin: kau­em­min alalla olleet suh­tau­tu­vat empaat­ti­sem­min apua tar­vit­se­viin ja haa­voit­tu­vim­massa ase­massa ole­viin. Kohtaaminen lisää ymmärrystä.

– Tässä on näky­vissä jon­kin­lai­nen ikä­pol­vi­vai­ku­tus, sosi­aa­lis­tu­mi­nen eri­lai­seen maa­il­maan niillä, jotka ovat aloit­ta­neet hyvin­voin­ti­val­tion kul­tai­sina vuo­sina. Nuoremmilla työn­te­ki­jöillä, jotka ovat aloit­ta­neet akti­voin­ti­toi­men­pi­tei­den aikaan, on sitä koh­taan suu­rem­paa ymmär­rystä. Pidempään työs­ken­nel­leet näke­vät raken­teet useam­min köy­hyy­den syinä kuin yksi­lön valin­nat, Kallio kertoo.

Syksyn 2019 sosi­aa­li­työn pää­ai­neo­pis­ke­li­joille teh­dyssä kyse­lystä käy ilmi, että ideo­lo­gi­set teki­jät ovat alalle tuli­joilla vahvoja.

Heillä on sisäi­nen moti­vaa­tio ja halu opis­kella juuri sosi­aa­li­työtä ja aut­taa hei­koim­massa ase­massa ole­via, mutta myös kiin­nos­tusta muut­taa yhteiskuntaa.

Heidän poliit­ti­sissa näke­myk­sis­sään koros­tuu vasem­mis­to­liitto ja vih­reät, kun alalla ole­vissa sosi­aa­li­de­mo­kraa­tit ovat enemmistönä.

Tuula Vainikainen