Kuvassa kirjan kansiElämää ymmärretään taaksepäin, mutta sitä on elettävä eteenpäin, on eksistenssifilosofi Søren Kierkegaardin (1813–1855) elämästä kertovan kirjan nimi. Kuinka rakentaa itselleen elämänkatsomus, joka suuntaa katseen eteenpäin ja joka auttaa suunnistamaan uteliaalla mielellä kohti vielä kokematonta? Tuon kysymyksen vierelle hiljennyin, kun luin Juha Suorannan kirjaa Paulo Freire – Sorrettujen pedagogi.

 

 

Juha Suo­ran­ta halusi kir­joit­taa kir­jan Paulo Freirestä (1921–1997), miehestä, jota ei kovin hyvin tun­neta, ja jon­ka ajat­telus­ta on monia, enem­män tai vähem­män kesytet­tyjä, tulk­in­to­ja. Suo­ran­nan kir­jaa voi ensisi­jais­es­ti lukea Freiren elämänker­tana, joka ajoit­tuu Brasil­ian demokra­t­ian kokeilun aikaan (1945–1964) ja soti­las­val­lankaap­pauk­sen jälkeiseen maan­pako­laisu­u­saikaan Chi­lessä (1964–1968), elämän­vai­heeseen, jon­ka tulok­se­na syn­tyi Freiren pää­teos Sor­ret­tu­jen ped­a­gogi­ik­ka (1968).

Miten tul­laan kri­it­tisek­si ajat­teli­jak­si ja toim­i­jak­si, Freiren tapauk­ses­sa sor­ret­tu­jen ped­a­gogik­si? Suo­ran­nan tek­sti antaa asi­aan seu­raavia ohjei­ta: On olta­va kiin­nos­tunut ihmis­es­tä.  Niihin olo­suhteisi­in, jois­sa ihmi­nen elää, on hyvä suh­tau­tua uteliaan tutki­vasti. Kaik­ki näyt­tää toiselta, kun yhteiskun­nal­lisia ilmiöitä kat­se­lee ja tutkii toi­sista näkökul­mista kuin mitä val­las­sa ole­vat tah­to­vat. Kan­nat­taa lukea, etsiä teo­reet­tisia ja filosofisia välineitä, jot­ka aut­ta­vat ymmärtämään sitä, mitä on näh­nyt ja kokenut. On tarpeen käy­dä dialo­gia sel­l­ais­ten ihmis­ten kanssa, jot­ka ovat yhteiskun­nal­lis­ten epäko­h­tien kok­i­joi­ta sekä sel­l­ais­ten ihmis­ten kanssa, jot­ka ­­­­tarkastel­e­vat kri­it­tis­es­ti yhteiskun­nal­lisia ilmiöitä ja kysymyk­siä. Kaikkea tätä Freire teki akti­ivis­es­ti, jot­ta hän ymmärtäisi ja oppisi sen, mil­laisille perus­toille hän voisi rak­en­taa ajat­telu- ja toim­intat­a­pansa.

Suo­ran­nan tutkimus antaa vih­jeitä elämänkat­so­muk­sen ja myös poli­it­tisen ajat­telun perus­to­jen rak­en­ta­jille: On hyvä suh­tau­tua itseen ja itsen­sä kas­vat­tamiseen kuin Freire, ajat­telua ja toim­intaa ei ole hyvä perus­taa yhden ajat­telusu­un­nan varaan. Freire etsi ja rak­en­si itselleen ajat­te­lu­ta­paa, joka toimisi myös käytän­nössä. Sil­lä retkel­lä hänestä kehkey­tyi synkretisti, kuten Simone Weilistä (1907–1943), jon­ka ajat­telu­un hän tutkimus­matkoil­laan tutus­tui. Lap­su­u­denkodis­saan hän oli oppin­ut vapau­tuk­sen teolo­gias­ta kumpua­vat lähim­mäisen­rakkau­den, tasa-arvon ja demokra­tiana ajatuk­set. Eksis­ten­tial­is­teil­ta hän oppi, että ihmi­nen elää tilanteis­sa. On hyvä tun­tea arki, siihen vaikut­ta­vat ja sitä muo­toil­e­vat tek­i­jät. G.W.F. Hegelin (1770–1831) ja K. Marx­in (1818–1883) ajat­telus­ta hän oival­si, mis­tä sor­rossa on kysymys. Kaiken perus­tana oli Freiren ihmiskäsi­tys, käsi­tys siitä, että ihmisen kut­sumus on inhimil­listyä. Tuo käsi­tys kirkas­tui hänen tutkimus­retkien­sä aikana. Inhimil­listymistä estävät ja sitä tukah­dut­ta­vat yhteiskun­nan sor­ta­vat rak­en­teet ja toim­intata­vat, joiden muut­tamisek­si on toimit­ta­va rohkeasti, Freire ymmär­si.

Suo­ran­nan teos haas­taa pohti­maan: Kan­nat­taako val­lit­se­vaan kiin­tyä tai rakas­tua? His­to­ri­as­sa on paljon todis­tu­saineis­toa sille, että val­lanku­mouk­sista ja yhteiskun­nal­li­sista uud­is­tuk­sista tulee, ennem­min tai myöhem­min, val­lit­se­va järjestys. Val­lit­sev­as­ta järjestyk­ses­tä tulee sor­tavaa toim­intaa. Val­lit­se­vaan kan­nat­taa suh­tau­tua aina kri­it­tis­es­ti, kuten kak­si Freiren ajat­telun ja toimin­nan muotou­tu­miseen ratkai­sev­asti vaikut­tanut­ta kumouk­sel­lista, Jeesus ja Marx, tekivät. Suo­ran­nan mukaan, Freirestä ei olisi tul­lut val­lanku­mouk­sel­lista ilman Jeesus­ta ja Marx­ia. Tek­sti provosoi esi­in kysymyk­sen: Olisiko kauan toisi­aan väl­tellei­den, toisilleen vihamielis­tenkin sis­arien ja veljien, aika jo tutus­tua toisi­in­sa?

Yli kak­si vuosikym­men­tä sit­ten kuol­lut Paulo Freire on yhä vaar­alli­nen mies. Brasil­ian pres­i­den­tik­si vuon­na 2019 valit­tu Jair Bol­sonaro (s. 1955) on ilmoit­tanut, että hän halu­aa hävit­tää lop­ullis­es­ti Freiren ajat­telun Brasil­ias­ta. Jotain vaar­al­lista on yhä miehessä, joka ajat­teli, että hän rakas­taa ihmisiä ja maail­maa niin paljon, että hän halu­aa tais­tel­la sel­l­aisen maail­man puoles­ta, jos­sa hyvän­tekeväisyy­den sijaan oikeu­den­mukaisu­us vahvis­tuu. Noin kai jokaisen järkevän ihmisen tulisi ajatel­la.

Voit­to Kuos­ma­n­en
lehtori
Lapin ammat­tiko­rkeak­oulu

Juha Suo­ran­ta: Paulo Freire – Sor­ret­tu­jen ped­a­go­gi. Into 2019.