Itä-Suomen osaamis­keskus julkaisi loppusyk­systä Sosiaa­lityön vuoro -keskus­te­lu­kirjan, joka sisältää tusinan verran kirjoi­tuksia sosiaa­li­työstä nykyi­sessä muutok­sessa.

Edellinen julkaisu (Uudistuva Itä-Suomi – vahvistuva sosiaa­lityö) tehtiin kaksi­toista vuotta sitten. Esillä ovat samat tutut teemat: sosiaa­lityön asema, palve­luiden organi­sointi, moniam­ma­til­lisuus, kumppanuus, asiak­kaiden hyvin­vointi.

Tarja Kauppila aloittaa huokaa­malla, miten voikaan olla vaikeaa perus­tella hanke­ra­hoit­ta­jille sosiaa­lityön sisäl­tämiä mahdol­li­suuksia. Kerta toisensa jälkeen huolella koottu palik­katalo (hanke­suun­ni­telma) sortuu. Lapsi tuosta vain riemas­tuisi, mutta sosiaa­lialan kehit­täjää raken­nustyön aloit­ta­minen taas kerran alusta alkaa vähitellen harmittaa. Koska on sosiaa­lityön vuoro?

Pohjois-Karja­lassa ollaan etuke­nossa sosiaali- ja tervey­den­huollon uudis­tuk­sessa. Silti vastausta odottavia kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Huolta aiheuttaa se, että muutostyön edetessä tavoi­teltava päämäärä on siirtynyt sosiaali- ja terveys­pal­ve­luiden integraa­tiosta säästöjen ja tehos­ta­misen etsintään. Onko sosiaa­lityö sote-uudis­tuk­sessa liima vai suola? Kuka roolin määrittää?

Moni asia on paran­tunut. On saatu ammat­ti­hen­ki­lölaki ja uusi sosiaa­li­huol­tolaki, on paran­nettu kirjaa­mis­käy­täntöjä ja kehitetty digitaa­lisia palve­luita. Nämä uudis­tukset vaativat vielä paljon työtä, jotta niillä paran­netaan hyvin­vointia. Moni kirjoittaja sälyttää vastuuta sosiaa­li­työn­te­ki­jöille olla aktii­vi­sesti mukana muutok­sessa ja vaatia parempia työvä­li­neitä ja resursseja. Moniam­ma­til­lisuus on muutakin kuin kunkin eri ammat­ti­ryhmän oma palikka asiakas­pro­ses­sissa: pitää oppia toimimaan yhteen ja muokkaamaan omaa toimintaa.

Elina Pajulan artikkeli osalli­suu­desta ja kumppa­nuu­desta on arvokas muistutus siitä, että asiak­kailta kannattaa kysyä, heitä kannattaa kuunnella. Pohjois-Karja­lassa on jo pitkä kokemus osalli­suus­hank­keista, järjes­töjen mukanao­losta ja matalan kynnyksen hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden kehit­tä­mi­sestä. Osalli­suu­dessa on aito demokratian kehit­tä­misen mahdol­lisuus. Silti sote-uudistus etenee terveys­kär­jellä ja painottaa yksilöön kohdis­tuvia toimia.

Sosiaa­lityön vuoro -artik­ke­li­ko­koel­masta välittyy näkemys, että sote-uudis­tuk­sessa ei sosiaa­li­työlle anneta roolia, vaan se on otettava. Vuoro­nu­meroa ei kannata odottaa, vaan vallata paikka ja ottaa puheen­vuoro. Tarvitaan rohkeita väitteitä, hyvää argumen­taa­tiota ja suoraa yleis­kie­listä puhetta, jonka kansa­lainen ja päättäjä ymmär­tävät.

Kristiina Koski­luoma

Arja Jämsén (toim.): Sosiaa­lityön vuoro − keskus­teluja ajassa. Itä-Suomen sosiaa­lialan osaamis­keskus 2017.