Itä-Suomen osaamiskeskus julka­isi lop­pusyksys­tä Sosi­aal­i­työn vuoro ‑keskustelukir­jan, joka sisältää tusi­nan ver­ran kir­joituk­sia sosi­aal­i­työstä nykyisessä muu­tok­ses­sa.

Edelli­nen julka­isu (Uud­is­tu­va Itä-Suo­mi – vahvis­tu­va sosi­aal­i­työ) tehti­in kak­si­toista vuot­ta sit­ten. Esil­lä ovat samat tutut teemat: sosi­aal­i­työn ase­ma, palvelu­iden organ­isoin­ti, moni­ammatil­lisu­us, kump­panu­us, asi­akkaiden hyv­in­voin­ti.

Tar­ja Kaup­pi­la aloit­taa huokaa­mal­la, miten voikaan olla vaikeaa perustel­la han­ker­a­hoit­ta­jille sosi­aal­i­työn sisältämiä mah­dol­lisuuk­sia. Ker­ta toisen­sa jäl­keen huolel­la koot­tu palikkat­a­lo (han­ke­su­un­nitel­ma) sor­tuu. Lap­si tuos­ta vain riemas­tu­isi, mut­ta sosi­aalialan kehit­täjää raken­nustyön aloit­ta­mi­nen taas ker­ran alus­ta alkaa vähitellen har­mit­taa. Kos­ka on sosi­aal­i­työn vuoro?

Pohjois-Kar­jalas­sa ollaan etukenos­sa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon uud­is­tuk­ses­sa. Silti vas­taus­ta odot­tavia kysymyk­siä on enem­män kuin vas­tauk­sia. Huol­ta aiheut­taa se, että muu­tostyön edetessä tavoitelta­va päämäärä on siir­tynyt sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­iden inte­graa­tios­ta säästö­jen ja tehostamisen etsin­tään. Onko sosi­aal­i­työ sote-uud­is­tuk­ses­sa liima vai suo­la? Kuka roolin määrit­tää?

Moni asia on paran­tunut. On saatu ammat­ti­henkilöla­ki ja uusi sosi­aal­i­huolto­la­ki, on paran­net­tu kir­jaamiskäytän­töjä ja kehitet­ty dig­i­taal­isia palvelui­ta. Nämä uud­is­tuk­set vaa­ti­vat vielä paljon työtä, jot­ta niil­lä paran­netaan hyv­in­voin­tia. Moni kir­joit­ta­ja sälyt­tää vas­tu­u­ta sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille olla akti­ivis­es­ti mukana muu­tok­ses­sa ja vaa­tia parem­pia työvä­lineitä ja resursse­ja. Moni­ammatil­lisu­us on muu­takin kuin kunkin eri ammat­tiryh­män oma palik­ka asi­akaspros­es­sis­sa: pitää oppia toim­i­maan yhteen ja muokkaa­maan omaa toim­intaa.

Eli­na Paju­lan artikke­li osal­lisu­ud­es­ta ja kump­panu­ud­es­ta on arvokas muis­tu­tus siitä, että asi­akkail­ta kan­nat­taa kysyä, heitä kan­nat­taa kuun­nel­la. Pohjois-Kar­jalas­sa on jo pitkä koke­mus osal­lisu­ushankkeista, jär­jestö­jen mukanaolosta ja mata­lan kyn­nyk­sen hyv­in­voin­tipalvelu­iden kehit­tämis­es­tä. Osal­lisu­udessa on aito demokra­t­ian kehit­tämisen mah­dol­lisu­us. Silti sote-uud­is­tus ete­nee ter­veyskär­jel­lä ja pain­ot­taa yksilöön kohdis­tu­via toimia.

Sosi­aal­i­työn vuoro ‑artikke­likokoel­mas­ta välit­tyy näke­mys, että sote-uud­is­tuk­ses­sa ei sosi­aal­i­työlle anneta roo­lia, vaan se on otet­ta­va. Vuoron­u­meroa ei kan­na­ta odot­taa, vaan val­la­ta paik­ka ja ottaa puheen­vuoro. Tarvi­taan rohkei­ta väit­teitä, hyvää argu­men­taa­tio­ta ja suo­raa yleiskielistä puhet­ta, jon­ka kansalainen ja päät­täjä ymmärtävät.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma

Arja Jäm­sén (toim.): Sosi­aal­i­työn vuoro − keskustelu­ja ajas­sa. Itä-Suomen sosi­aalialan osaamiskeskus 2017.