Itä-Suo­men osaa­mis­kes­kus jul­kaisi lop­pusyk­systä Sosi­aa­li­työn vuoro ‑kes­kus­te­lu­kir­jan, joka sisäl­tää tusi­nan ver­ran kir­joi­tuk­sia sosi­aa­li­työstä nykyi­sessä muu­tok­sessa.

Edel­li­nen jul­kaisu (Uudis­tuva Itä-Suomi – vah­vis­tuva sosi­aa­li­työ) teh­tiin kak­si­toista vuotta sit­ten. Esillä ovat samat tutut tee­mat: sosi­aa­li­työn asema, pal­ve­lui­den orga­ni­sointi, moniam­ma­til­li­suus, kump­pa­nuus, asiak­kai­den hyvin­vointi.

Tarja Kaup­pila aloit­taa huo­kaa­malla, miten voi­kaan olla vai­keaa perus­tella han­ke­ra­hoit­ta­jille sosi­aa­li­työn sisäl­tä­miä mah­dol­li­suuk­sia. Kerta toi­sensa jäl­keen huo­lella koottu palik­ka­talo (han­ke­suun­ni­telma) sor­tuu. Lapsi tuosta vain rie­mas­tuisi, mutta sosi­aa­lia­lan kehit­tä­jää raken­nus­työn aloit­ta­mi­nen taas ker­ran alusta alkaa vähi­tel­len har­mit­taa. Koska on sosi­aa­li­työn vuoro?

Poh­jois-Kar­ja­lassa ollaan etu­ke­nossa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon uudis­tuk­sessa. Silti vas­tausta odot­ta­via kysy­myk­siä on enem­män kuin vas­tauk­sia. Huolta aiheut­taa se, että muu­tos­työn ede­tessä tavoi­tel­tava pää­määrä on siir­ty­nyt sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lui­den inte­graa­tiosta sääs­tö­jen ja tehos­ta­mi­sen etsin­tään. Onko sosi­aa­li­työ sote-uudis­tuk­sessa liima vai suola? Kuka roo­lin mää­rit­tää?

Moni asia on paran­tu­nut. On saatu ammat­ti­hen­ki­lö­laki ja uusi sosi­aa­li­huol­to­laki, on paran­nettu kir­jaa­mis­käy­tän­töjä ja kehi­tetty digi­taa­li­sia pal­ve­luita. Nämä uudis­tuk­set vaa­ti­vat vielä pal­jon työtä, jotta niillä paran­ne­taan hyvin­voin­tia. Moni kir­joit­taja sälyt­tää vas­tuuta sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille olla aktii­vi­sesti mukana muu­tok­sessa ja vaa­tia parem­pia työ­vä­li­neitä ja resurs­seja. Moniam­ma­til­li­suus on muu­ta­kin kuin kun­kin eri ammat­ti­ryh­män oma palikka asia­kas­pro­ses­sissa: pitää oppia toi­mi­maan yhteen ja muok­kaa­maan omaa toi­min­taa.

Elina Paju­lan artik­keli osal­li­suu­desta ja kump­pa­nuu­desta on arvo­kas muis­tu­tus siitä, että asiak­kailta kan­nat­taa kysyä, heitä kan­nat­taa kuun­nella. Poh­jois-Kar­ja­lassa on jo pitkä koke­mus osal­li­suus­hank­keista, jär­jes­tö­jen muka­nao­losta ja mata­lan kyn­nyk­sen hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­sestä. Osal­li­suu­dessa on aito demo­kra­tian kehit­tä­mi­sen mah­dol­li­suus. Silti sote-uudis­tus ete­nee ter­veys­kär­jellä ja pai­not­taa yksi­löön koh­dis­tu­via toi­mia.

Sosi­aa­li­työn vuoro ‑artik­ke­li­ko­koel­masta välit­tyy näke­mys, että sote-uudis­tuk­sessa ei sosi­aa­li­työlle anneta roo­lia, vaan se on otet­tava. Vuo­ro­nu­me­roa ei kan­nata odot­taa, vaan val­lata paikka ja ottaa puheen­vuoro. Tar­vi­taan roh­keita väit­teitä, hyvää argu­men­taa­tiota ja suo­raa yleis­kie­listä puhetta, jonka kan­sa­lai­nen ja päät­täjä ymmär­tä­vät.

Kris­tiina Kos­ki­luoma

Arja Jämsén (toim.): Sosi­aa­li­työn vuoro − kes­kus­te­luja ajassa. Itä-Suo­men sosi­aa­lia­lan osaa­mis­kes­kus 2017.