Akaan kaupungin lapsi­per­he­työssä tehdyt radikaalit muutokset saivat ihmeitä aikaan työhyvinvoinnissa.

 

Korjaavien perhe­pal­ve­luiden kustan­nukset ovat laskeneet 14 prosenttia sen jälkeen, kun Akaassa aloitettiin Työsuo­je­lu­ra­haston tuella työhy­vin­voinnin kehit­tä­mis­hanke ”Onnis­tunut työ tekee hyvää”. Myös korjaavien perhe­pal­ve­luiden asiakas­määrät ovat alkaneet laskea, ja asiak­kaiden tarpeisiin pystytään vastaamaan aiempaa ripeämmin. Työhy­vin­vointi on merkit­tä­västi paran­tunut, työil­ma­piiri on innos­tunut ja hyvä, ja esimies­työhön ollaan aiempaa huomat­ta­vasti tyyty­väi­sempiä. Mitä ihmettä tapahtui?

Elina Anttila aloitti Akaan kaupungin perus­tur­va­joh­tajana lokakuussa 2013. Hän kertoo hämmäs­tel­leensä heti ensitöikseen huostaan­ot­tojen määrän ja korjaavien perhe­pal­ve­luiden kustan­nusten kasvua.

Jo niistä kahdesta luvusta ymmärsin, että nyt täytyy ruveta tekemään jotain tai koko kunta kaatuu lasten­suojelun mukana.

Kävi ilmi, että henki­löstö oli ylikuor­mi­tettu ja uupumuksen partaalla. Ei ollut selkeää työnjakoa, mikä aiheutti kränää. Palve­lu­ra­kenne oli vinou­tunut. Työnte­kijät kokivat, että työ ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, vaan kaikki ryntäi­levät tulipa­losta toiseen.

Meillä on nyt riittävästi henkilöstöä sekä lastensuojelun että varhaisen tuen näkökulmasta.

Oli alettava muuttaa työn sisältöä ja palve­lu­ra­ken­netta siten, että perheiden tilan­teeseen päästään vaikut­tamaan varhai­sem­massa vaiheessa.

Sosiaa­lityön johtaja, joka oli käytän­nöl­li­sesti katsoen koko Akaan sosiaa­lityön ainoa esimies, oli jäämässä eläkkeelle, joten oli hyvä tilaisuus organi­soida uudelleen myös johta­minen ja hallinto. Kun lisäksi perhe­pal­ve­luihin oli saatu lisää neljä työnte­kijää, oli syytä miettiä uuden­laista työnjakoa.

Ymmär­simme, että ongelmat eivät ratkea vain lisää­mällä henki­löstöä, vaan työkäy­täntöjä, johta­mista ja koko kokonai­suutta täytyy muuttaa tai muuten koko arvokas lisähen­ki­löstö valuu siihen samaan kaaokseen, Anttila kertoo.

Työnjako uusiksi

Syksyllä 2014 lasten ja perheiden palve­lujen henki­löstön hyvin­voinnin kehit­tä­mis­hanke Anttilan johdolla ja ulkopuo­lisen konsultin avustuksella.

Johta­mista muutettiin siten, että sosiaa­lityö jaettiin viiden tiimin kesken. Lapsi­per­he­pal­velut saivat kolme tiimiä: lasten­suojelun tiimi, perhe­kes­kuksen tiimi ja koulujen eritystyön tiimi, joka käsittää muun muassa kuraat­torin, psyko­login ja psykiatrian sairaan­hoidon palvelut. Aikuis­so­si­aa­li­työhön muodos­tettiin kaksi tiimiä.

Kaikille tiimeille nimettiin tiimin­ve­täjät henki­lös­töstä. Heille jaettiin johta­juutta entiseltä sosiaa­li­työn­joh­ta­jalta, ja he vastaavat arjen työstä sekä tiimien välisestä yhteis­työstä. Vaikka kullakin tiimillä on oma tehtä­vä­ko­ko­nai­suu­tensa, ne toimivat yhdessä. Tiimin­ve­täjät ovat suoraan perus­tur­va­johtaja Anttilan alaisuu­dessa. Hän vastaa muun muassa henki­lös­tö­asioista ja taloushallinnosta.

Teemme tiimi­ve­täjien kanssa tiivistä yhteis­työtä, mutta erityi­sesti perhe­kes­kuksen ja lasten­suojelun välinen yhteistyö on tosi tärkeä, Anttila täsmentää.

Anttilan mukaan moniam­ma­til­li­suuskin alkoi kehittyä uudella tavalla, kun hankkeen ohjaus­ryhmään kutsuttiin mukaan ammat­ti­laisia koulu- ja sivis­tys­toi­mesta sekä terveydenhuollosta.

Akaan kaupungin korjaavien perhepalveluiden kustannukset ovat pienentyneet satojatuhansia euroja vuodessa.

Mullis­tavin muutos palve­lu­ra­ken­teessa oli se, että varhaista tukea eli perhe­kes­kuksen yksikköä vahvis­tettiin merkit­tä­västi. Nyt siellä työsken­telee tiimin­vetäjä – sosiaa­li­työn­te­kijän lisäksi kaksi perhe­neu­vojaa, kaksi psyko­logia, sosiaa­li­työn­tekijä ja -ohjaaja, sekä perhe­työn­tekijä ja -avustaja. Lasten­suo­je­lussa on viisi sosiaa­li­työn­te­kijää, kaksi perhe­työn­te­kijää ja kaksi perheavustajaa.

  Meillä on nyt riittä­västi henki­löstöä sekä lasten­suojelun että varhaisen tuen näkökul­masta, Anttila toteaa.

Suosi­tuksen mukaiset asiakasmäärät

Päivi Ripatti aloitti lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­kijänä juuri ennen hankkeen alkua. Ripatti kiittelee, että henki­löstö on saanut itsenäi­sesti suunni­tella työnsä uudelleen organi­soinnin, ja kaikki lähti­vätkin innolla siihen mukaan. Nyt työntekijä saa itse määri­tellä, mitä tekee työpäivän aikana ja millaisia työpäiviä tai -viikkoja tekee. Työnte­kijät kokevat, että heihin luotetaan. Mitä on ollut vaikeinta muuttaa?

− Että katsoo itseään peiliin ja tunnistaa, mitkä omista työta­voista eivät toimi ja pystyy vaihtamaan ne, Ripatti vastaa.

Hankkeen alettua sijais- ja jälki­huol­losta muodos­tettiin kokonaan oma kokonai­suu­tensa ja lasten­suojelun avopal­ve­lusta omansa. Nyt lasten­suojelun asiakas­mää­rissä on päästy suosi­tuksiin eli 35−45 perhettä sosiaa­li­työn­te­kijää kohti.

Perhe­kes­kuksen varhainen tuki sai verkko­si­vus­tolle uuden toiminnon, ”Pyydä apua” -napin. Kunta­lainen voi klikata sitä missä tahansa lapsi­per­heiden elämää koske­vassa ongel­massa liittyen, vaikka päivä­hoidon järjestämiseen.

− Kun sitä klikataan, tulee vastaus kolmessa päivässä. Perhe­kes­kuksen sosiaa­lioh­jaaja rekis­teröi klikkaukset, ja työyh­tei­sössä arvioidaan, mihin suuntaan asiaa lähdetään viemään, Ripatti selvittää.

Ei enää tulipaloja

Lasten­suo­je­lussa pyritään ennakointiin ja suunni­tel­mal­li­suuteen. Mietitään esimer­kiksi, missä lapsi on kahden kuukauden tai vuoden päästä ja mitä palveluja hän tarvitsee silloin. Ripatin mukaan hankkeen myötä on opittu tekemään verkos­to­työtä ja moniam­ma­til­lista työtä, jotta lapsella ja perheellä olisi koko ajan saatavana palvelut, joita he tarvitsevat.

Jos lapsella on ongelmia koulussa, teemme yhteis­työtä rehtorin, opettajan ja koulun erityis­työn­te­ki­jöiden kanssa. Lapsi on siis palve­lu­ver­kossa jo siinä vaiheessa, kun tulee ongelmia.

Jos lasten­suojelun tukitoimena on päivä­hoito, tehdään erityisen tuen tarpeessa olevalle varhais­kas­va­tus­suun­ni­telma 3−4 kuukauden välein. Ripatti kertoo tapaa­vansa joka kuukausi lapsia­siak­kaansa pysyäkseen selvillä, mitä hänelle kuuluu. Jos perhe on pitkä- aikainen asiakas, Ripatti tapaa vanhempia 3−4 kertaa vuodessa.

Jos lapsella on ongelmia koulussa, teemme yhteistyötä rehtorin, opettajan ja koulun erityistyöntekijöiden kanssa.

Akaan lasten­suo­je­lussa paino­tetaan sitä, että tuodaan lapsen ääni esille, joten jokaisen lasten­suojelun työnte­kijän on tavattava asiakastaan säännöl­li­sesti. Muun muassa sen vuoksi tulipaloja ei enää pääse syttymään.

Kunta­lai­setkin tietävät, että apua voi hakea aikai­semmin, eikä siihen tarvita lasten­suojelun asiakkuutta.

− Kun perheen ja lapsen ongelmiin päästään aikai­semmin käsiksi, ei työmäärä lisäänny. Lasten­suo­je­luil­moi­tuk­sista 20 prosenttia johtaa asiakkuuteen.

Työhy­vin­vointia on Ripatin mukaan lisännyt muun muassa uuden­lainen työn organi­sointi. Enää ei ole kiire, ja kotiinkin päästään työajan päätyttyä.

Elina Anttilan mielestä työhy­vin­voinnin kannalta on ensiar­voisen tärkeää se, että henki­löstö tietää omat tehtä­vänsä ja pääsee vaikut­tamaan omaan työhönsä. Myös raken­teiden ja johta­mi­senon oltava kunnossa, jotta yhteistyö toimii.

Muutosta ei voi tehdä vain joko resursseja lisää­mällä tai raken­teita muutta­malla, kyllä ne tulevat samassa paketissa. Se vaati tiivistä yhteis­työtä, jolloin opimme toinen toisiltamme.

Anttilan mukaan haastetta on vielä kunta­lai­sille suunnatun tiedo­tuksen kehit­tä­mi­sessä, jotta he rohkais­tui­sivat pyytämään apua lapsi­per­he­pal­ve­luilta hyvissä ajoin.

Hankkeen päätyttyä jatketaan työn kehit­tä­mistä ja innos­tuksen ylläpi­tä­mistä henki­löstön yhtei­sillä kehit­tä­mis­päi­villä, sillä kehitet­tävää vielä on.

Työkult­tuu­rihan ei muutu hetkessä, mutta käytän­nössä sitä kehitetään yksit­täisten tapausten myötä, Elina Anttila toteaa. jolloin opimme toinen toisiltamme.

Anttilan mukaan haastetta on vielä kunta­lai­sille suunnatun tiedo­tuksen kehit­tä­mi­sessä, jotta he rohkais­tui­sivat pyytämään apua lapsi­per­he­pal­ve­luilta hyvissä ajoin.

Hankkeen päätyttyä jatketaan työn kehit­tä­mistä ja innos­tuksen ylläpi­tä­mistä henki­löstön yhtei­sillä kehit­tä­mis­päi­villä, sillä kehitet­tävää vielä on.

− Työkult­tuu­rihan ei muutu hetkessä, mutta käytän­nössä sitä kehitetään yksit­täisten tapausten myötä, Elina Anttila toteaa.

Iita Kettunen

Lisää hankkeesta Työsuo­je­lu­ra­haston verkko­si­vuilla.