Akaan kaupungin lapsiperhetyössä tehdyt radikaalit muutokset saivat ihmeitä aikaan työhyvinvoinnissa.

 

Korjaavien per­hep­alvelu­iden kus­tan­nuk­set ovat laske­neet 14 pros­ent­tia sen jäl­keen, kun Akaas­sa aloitet­ti­in Työ­suo­jelu­ra­has­ton tuel­la työhyv­in­voin­nin kehit­tämis­hanke ”Onnis­tunut työ tekee hyvää”. Myös kor­jaavien per­hep­alvelu­iden asi­akas­määrät ovat alka­neet laskea, ja asi­akkaiden tarpeisi­in pystytään vas­taa­maan aiem­paa ripeäm­min. Työhyv­in­voin­ti on merkit­tävästi paran­tunut, työilmapi­iri on innos­tunut ja hyvä, ja esimi­estyöhön ollaan aiem­paa huo­mat­tavasti tyy­tyväisem­piä. Mitä ihmettä tapah­tui?

Eli­na Antti­la aloit­ti Akaan kaupun­gin perus­tur­va­jo­hta­jana lokaku­us­sa 2013. Hän ker­too häm­mästelleen­sä heti ensitöik­seen huostaan­ot­to­jen määrän ja kor­jaavien per­hep­alvelu­iden kus­tan­nusten kasvua.

Jo niistä kahdes­ta luvus­ta ymmärsin, että nyt täy­tyy ruve­ta tekemään jotain tai koko kun­ta kaatuu las­ten­suo­jelun mukana.

Kävi ilmi, että henkilöstö oli ylikuor­mitet­tu ja uupumuk­sen par­taal­la. Ei ollut selkeää työn­jakoa, mikä aiheut­ti kränää. Palvelu­rakenne oli vinoutunut. Työn­tek­i­jät koki­vat, että työ ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, vaan kaik­ki ryn­täilevät tuli­palosta toiseen.

Meillä on nyt riittävästi henkilöstöä sekä lastensuojelun että varhaisen tuen näkökulmasta.

Oli alet­ta­va muut­taa työn sisältöä ja palvelu­raken­net­ta siten, että per­hei­den tilanteeseen päästään vaikut­ta­maan varhaisem­mas­sa vai­heessa.

Sosi­aal­i­työn johta­ja, joka oli käytän­nöl­lis­es­ti kat­soen koko Akaan sosi­aal­i­työn ain­oa esimies, oli jäämässä eläk­keelle, joten oli hyvä tilaisu­us organ­isoi­da uudelleen myös joht­a­mi­nen ja hallinto. Kun lisäk­si per­hep­alvelui­hin oli saatu lisää neljä työn­tek­i­jää, oli syytä miet­tiä uuden­laista työn­jakoa.

Ymmär­simme, että ongel­mat eivät ratkea vain lisäämäl­lä henkilöstöä, vaan työkäytän­töjä, johtamista ja koko kokon­aisu­ut­ta täy­tyy muut­taa tai muuten koko arvokas lisähenkilöstö val­uu siihen samaan kaaok­seen, Antti­la ker­too.

Työnjako uusiksi

Syksyl­lä 2014 las­ten ja per­hei­den palvelu­jen henkilöstön hyv­in­voin­nin kehit­tämis­hanke Antti­lan johdol­la ja ulkop­uolisen kon­sultin avus­tuk­sel­la.

Johtamista muutet­ti­in siten, että sosi­aal­i­työ jaet­ti­in viiden tiimin kesken. Lap­siper­hep­alve­lut sai­vat kolme tiim­iä: las­ten­suo­jelun tii­mi, per­hekeskuk­sen tii­mi ja koulu­jen eri­tystyön tii­mi, joka käsit­tää muun muas­sa kuraat­torin, psykolo­gin ja psyki­a­tri­an sairaan­hoidon palve­lut. Aikuis­sosi­aal­i­työhön muo­dostet­ti­in kak­si tiim­iä.

Kaikille tiimeille nimet­ti­in tiim­in­vetäjät henkilöstöstä. Heille jaet­ti­in johta­ju­ut­ta entiseltä sosi­aal­i­työn­jo­hta­jal­ta, ja he vas­taa­vat arjen työstä sekä tiimien välis­es­tä yhteistyöstä. Vaik­ka kul­lakin tiimil­lä on oma tehtäväkokon­aisuuten­sa, ne toimi­vat yhdessä. Tiim­in­vetäjät ovat suo­raan perus­tur­va­jo­hta­ja Antti­lan alaisu­udessa. Hän vas­taa muun muas­sa henkilöstöa­sioista ja taloushallinnos­ta.

Teemme tiimivetäjien kanssa tiivistä yhteistyötä, mut­ta eri­tyis­es­ti per­hekeskuk­sen ja las­ten­suo­jelun väli­nen yhteistyö on tosi tärkeä, Antti­la täs­men­tää.

Antti­lan mukaan moni­ammatil­lisu­uskin alkoi kehit­tyä uudel­la taval­la, kun han­kkeen ohjaus­ryh­mään kut­sut­ti­in mukaan ammat­ti­laisia koulu- ja sivistys­toimes­ta sekä ter­vey­den­huol­losta.

Akaan kaupungin korjaavien perhepalveluiden kustannukset ovat pienentyneet satojatuhansia euroja vuodessa.

Mullis­tavin muu­tos palvelu­rak­en­teessa oli se, että varhaista tukea eli per­hekeskuk­sen yksikköä vahvis­tet­ti­in merkit­tävästi. Nyt siel­lä työsken­telee tiiminvetäjä–sosiaalityöntekijän lisäk­si kak­si per­heneu­vo­jaa, kak­si psykolo­gia, sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ja ‑ohjaa­ja, sekä per­hetyön­tek­i­jä ja ‑avus­ta­ja. Las­ten­suo­jelus­sa on viisi sosi­aal­i­työn­tek­i­jää, kak­si per­hetyön­tek­i­jää ja kak­si per­heavus­ta­jaa.

  Meil­lä on nyt riit­tävästi henkilöstöä sekä las­ten­suo­jelun että varhaisen tuen näkökul­mas­ta, Antti­la toteaa.

Suosituksen mukaiset asiakasmäärät

Päivi Ripat­ti aloit­ti las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä juuri ennen han­kkeen alkua. Ripat­ti kiit­telee, että henkilöstö on saanut itsenäis­es­ti suun­nitel­la työn­sä uudelleen organ­isoin­nin, ja kaik­ki läh­tivätkin innol­la siihen mukaan. Nyt työn­tek­i­jä saa itse määritel­lä, mitä tekee työpäivän aikana ja mil­laisia työpäiviä tai ‑viikko­ja tekee. Työn­tek­i­jät koke­vat, että hei­hin luote­taan. Mitä on ollut vaikein­ta muut­taa?

− Että kat­soo itseään peili­in ja tun­nistaa, mitkä omista työ­tavoista eivät toi­mi ja pystyy vai­h­ta­maan ne, Ripat­ti vas­taa.

Han­kkeen alet­tua sijais- ja jälk­i­huol­losta muo­dostet­ti­in kokon­aan oma kokon­aisuuten­sa ja las­ten­suo­jelun avopalvelus­ta omansa. Nyt las­ten­suo­jelun asi­akas­määris­sä on päästy suosi­tuk­si­in eli 35−45 per­het­tä sosi­aal­i­työn­tek­i­jää kohti.

Per­hekeskuk­sen varhainen tuki sai verkko­sivus­tolle uuden toimin­non, ”Pyy­dä apua” ‑napin. Kun­ta­lainen voi klika­ta sitä mis­sä tahansa lap­siper­hei­den elämää koskevas­sa ongel­mas­sa liit­tyen, vaik­ka päivähoidon jär­jestämiseen.

− Kun sitä klikataan, tulee vas­taus kolmes­sa päivässä. Per­hekeskuk­sen sosi­aalio­h­jaa­ja rek­isteröi klikkauk­set, ja työy­hteisössä arvioidaan, mihin suun­taan asi­aa lähde­tään viemään, Ripat­ti selvit­tää.

Ei enää tulipaloja

Las­ten­suo­jelus­sa pyritään ennakoin­ti­in ja suun­nitel­mallisu­u­teen. Mietitään esimerkik­si, mis­sä lap­si on kah­den kuukau­den tai vuo­den päästä ja mitä palvelu­ja hän tarvit­see sil­loin. Ripatin mukaan han­kkeen myötä on opit­tu tekemään verkos­to­työtä ja moni­ammatil­lista työtä, jot­ta lapsel­la ja per­heel­lä olisi koko ajan saata­vana palve­lut, joi­ta he tarvit­se­vat.

Jos lapsel­la on ongelmia koulus­sa, teemme yhteistyötä rehtorin, opet­ta­jan ja koulun eri­ty­istyön­tek­i­jöi­den kanssa. Lap­si on siis palvelu­verkos­sa jo siinä vai­heessa, kun tulee ongelmia.

Jos las­ten­suo­jelun tuk­i­toime­na on päivähoito, tehdään eri­tyisen tuen tarpeessa ole­valle varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­ma 3−4 kuukau­den välein. Ripat­ti ker­too tapaa­vansa joka kuukausi lap­si­asi­akkaansa pysyäk­seen selvil­lä, mitä hänelle kuu­luu. Jos per­he on pitkä- aikainen asi­akas, Ripat­ti tapaa van­hempia 3−4 ker­taa vuodessa.

Jos lapsella on ongelmia koulussa, teemme yhteistyötä rehtorin, opettajan ja koulun erityistyöntekijöiden kanssa.

Akaan las­ten­suo­jelus­sa pain­ote­taan sitä, että tuo­daan lapsen ääni esille, joten jokaisen las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jän on tavat­ta­va asi­akas­taan sään­nöl­lis­es­ti. Muun muas­sa sen vuok­si tuli­palo­ja ei enää pääse syt­tymään.

Kun­ta­laisetkin tietävät, että apua voi hakea aikaisem­min, eikä siihen tarvi­ta las­ten­suo­jelun asi­akku­ut­ta.

− Kun per­heen ja lapsen ongelmi­in päästään aikaisem­min käsik­si, ei työmäärä lisään­ny. Las­ten­suo­jeluil­moituk­sista 20 pros­ent­tia johtaa asi­akku­u­teen.

Työhyv­in­voin­tia on Ripatin mukaan lisän­nyt muun muas­sa uuden­lainen työn organ­isoin­ti. Enää ei ole kiire, ja koti­inkin päästään työa­jan pää­tyt­tyä.

Eli­na Antti­lan mielestä työhyv­in­voin­nin kannal­ta on ensiar­voisen tärkeää se, että henkilöstö tietää omat tehtävän­sä ja pääsee vaikut­ta­maan omaan työhön­sä. Myös rak­en­tei­den ja johtamisenon olta­va kun­nos­sa, jot­ta yhteistyö toimii.

Muu­tos­ta ei voi tehdä vain joko resursse­ja lisäämäl­lä tai rak­en­tei­ta muut­ta­mal­la, kyl­lä ne tule­vat samas­sa paketis­sa. Se vaati tiivistä yhteistyötä, jol­loin opimme toinen toisil­tamme.

Antti­lan mukaan haastet­ta on vielä kun­ta­laisille suun­natun tiedo­tuk­sen kehit­tämisessä, jot­ta he rohkais­tu­isi­vat pyytämään apua lap­siper­hep­alveluil­ta hyvis­sä ajoin.

Han­kkeen pää­tyt­tyä jatke­taan työn kehit­tämistä ja innos­tuk­sen ylläpitämistä henkilöstön yhteisil­lä kehit­tämis­päivil­lä, sil­lä kehitet­tävää vielä on.

Työkult­tuuri­han ei muu­tu het­kessä, mut­ta käytän­nössä sitä kehitetään yksit­täis­ten tapausten myötä, Eli­na Antti­la toteaa. jol­loin opimme toinen toisil­tamme.

Antti­lan mukaan haastet­ta on vielä kun­ta­laisille suun­natun tiedo­tuk­sen kehit­tämisessä, jot­ta he rohkais­tu­isi­vat pyytämään apua lap­siper­hep­alveluil­ta hyvis­sä ajoin.

Han­kkeen pää­tyt­tyä jatke­taan työn kehit­tämistä ja innos­tuk­sen ylläpitämistä henkilöstön yhteisil­lä kehit­tämis­päivil­lä, sil­lä kehitet­tävää vielä on.

− Työkult­tuuri­han ei muu­tu het­kessä, mut­ta käytän­nössä sitä kehitetään yksit­täis­ten tapausten myötä, Eli­na Antti­la toteaa.

Iita Ket­tunen

Lisää han­kkeesta Työ­suo­jelu­ra­has­ton verkko­sivuil­la.