DUV r.f. (Förbundet De Utvecklingss­tördas Väl) on Suomessa asuvien ruotsin­kie­listen kehitys­vam­maisten ja heidän perhei­densä edunval­von­ta­jär­jestö. Se ylläpitää tiloissaan Helsin­gissä aisti­huo­neita, joissa voi vierailla kuka tahansa, kun ensin sopii käynnistä tiimi­johtaja Monica Avellanin kanssa.

 

Tämä malli on alun perin kehitetty Hollan­nissa 1970-luvulla syvästi autis­ti­sille henki­löille, kertoo Monica Avellan samalla, kun avaa oven ensim­mäiseen huoneeseen, jota tässä Sensotek-mallissa kutsutaan aktii­vi­huo­neeksi.
− Mutta meillä käy täällä kaiken­laisia ihmisiä. Esimer­kiksi äitejä, jotka haluavat rauhoittua hetkeksi, Tyky-päivää viettäviä ryhmiä tai vaikeasti vammaisen lapsen perheitä hakemassa apua.

Aisti­huo­neita on kolme: aktiivi-, pimeä-, ja valkoinen huone. Ne kutkut­te­levat lähes jokaista seitsemää aistiamme. Aktii­vi­huone on sanan­mu­kai­sesti täynnä erilaisia tunto-, kuulo- ja näköais­teihin vaikut­tavia leluja, esineitä ja kollaaseja.

Täältä voi käydä hakemassa ideoita, kuten monet päiväkotiryhmät ovat tehneet. 

Monica osoittaa samalla lattian­ra­jassa olevaa suuri­ko­koista lautaa, johon on liimattu lattia­har­joilla, kivillä, sirpa­leilla ja ketjuilla reunus­tettu peili.
− Tässä on kylmää, lämmintä, pehmeää ja kovaa. Ihan mitä vain arkisia asioita voi käyttää, vain mieli­ku­vitus on rajana.
Aktii­vi­huo­neessa pitää olla paljon väriä ja paljon tekemistä. Sitä ainakin tässä pienessä huoneessa riittää, kuten myös ideoita. Monica on jo ottanut käsiinsä muovi­laa­tikon, jossa on makaroni-herne­se­koi­tusta. Kun rakeista seosta pöyhii, voi löytää aarteita: pieniä esineitä ja leluja.

Uteliai­suu­desta lapsi uskaltaa laittaa kädet tänne. Tosin kaikki eivät tykkää, kun tuntuu käsissä, Monica sanoo ja nostaa seoksesta vaalean­pu­naisen pienen possun.

Pimeä huone

Sitten siirrytään pimeään huoneeseen. Musta tila aukeaa jännit­tävänä. Seinillä hohtaa hämähä­kin­seittejä ja erilaisia kuvioita. Monican hampaat ja hänen käsiinsä vetämät vitival­koiset käsineet hohtavat aavemai­sesti pimeässä fluori­soivan valon ansiosta.
− Käsineet auttavat hahmot­tamaan ihmisen eri osia. Kun laittaa kätensä nenän­päähän, näkee ja tuntee missä se on, Monica demon­stroi käsineet nenän­päässä hohtaen. Huoneessa voi myös selättää pimeän­pelkoa.

− Kerran tänne tuli äiti lapsensa kanssa. Kun puhuimme vierai­lusta etukäteen puheli­messa, äiti oli varma, että pimeää pelkäävä lapsi ei astu tähän huoneeseen ikinä. Mutta niin vain kävi, että tyttö vietti aikaansa huoneessa mieluusti, mutta äiti ei kyennyt samaan.

Valkoinen huone

Vaimea musiikki täyttää valkoisena himmeästi hohtavan huoneen, jossa pieni disko­pallo pyörii hitaasti ja piirtää seinille valoläikkiä. Huoneeseen kannattaa astua sisään, jos haluaa rentoutua.
− Tämä on valkoinen sen takia, että silmille ei ole mitään, mitä voisi katsoa, kertoo Monica.

Tilaa hallitsee leveä, valkoisena kutsuva sänky, johon Monica minut avuli­aasti peittelee. Musiikki tuntuu selkä­piissäni hiljaisena hivelynä. Mukava tunne.
− Kaiut­timet ovat styrok­si­sil­pulla täytetyn patjan alla, Monica paljastaa.

Päälleni saan paksun, alun perin Tanskassa kehitetyn peiton. Se painaa niin, että silmäni painuvat väkisin kiinni. Toivon, että voisin jäädä tähän yksin vähäksi aikaa.
− Peitto on tarkoi­tuk­sella painava, se rauhoittaa. Sen sisällä on muovi­palloja, niitä samoja kuin lasten pallo­me­ressä, Monica selittää.
Pallojen liikkeet ja niistä johtuva paine keholla stimuloi sekä tuntoaistia että lihas- ja nivelaistia. Keskus­her­moston välityk­sellä nämä aisti­mukset paran­tavat kehokä­si­tystä ja vaikut­tavat siten rauhoit­ta­vasti ja rentout­ta­vasti, sanotaan peitosta kerto­vassa esitteessä.

Peitto painaa seitsemän ja puoli kiloa. Toista, pari kiloa kevyempää peittoa, Monica kutsuu granu­laat­ti­pei­toksi, joka on uusinta uutta. Huonetta ja peittoja ovat käyneet kokei­le­massa monen­laiset ryhmät, kuten vanhusten hoito­lai­tok­sissa työsken­te­levät. Joihinkin laitoksiin peittoja on hankit­tukin.

Peitosta ovat saaneet apua myös anoreksiaa sairastavat, sillä se lämmittää. 

− Lisäksi peitolla on rauhoittava vaikutus. Yksi äiti oli ihan onnesta litteä, kun hän vuokrasi kokeeksi peiton lapselleen, joka ei ollut moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Kokeilun jälkeen hän osti lapselle oman peiton ja sitten sai koko perhe nukkua.

Ideasta on kehitetty myös liivit ja tyyny. Esimer­kiksi levoton koulu­lainen saattaa rauhoittua, kun saa alleen pallo­tyynyn tai ylleen painavan liivin.
− Me myös vuokraamme peittoja 20 euron viikko­hintaan. Käyttö­suo­situs on kaksi viikkoa kerrallaan. Tosin peitto vaatii totut­telun, alkuun sitä kannattaa käyttää vain nukah­ta­miseen.

Opinto­käynti

Monica Avellan kutsuu mielellään ihmisiä opinto­käyn­nille Sensotek-huoneisiin. Käynti voi antaa ideoita työlle tai hyvin­voin­nille.
− Minulla oli kerran suomen­kie­linen ryhmä, joka vietti osan Tyky-päivää täällä. Pidin heille ensin lyhyen luennon FDUV:n toimin­nasta ja sitten olimme Senso­te­kissä. Siitä he sitten lähtivät syömään ja yöelämään.

Oman Sensotek-hetkeni päätteeksi ajattelen, että valkoinen huone pallo­peit­toineen pitäisi löytyä jokai­sesta työpai­kasta. Sinne voisi pujahtaa kesken työpäivän hetkeksi rauhoit­tumaan ja keräämään voimia. Sen jälkeen jaksaa
taas kohdata kolle­goita tai asiak­kaita kirkkain aistein ja mieli avoimena.

Leena Häkkinen