Aina kannattaa ilmoittaa

Piirroskuva, jossa kolme henkilö keskustelee

Työpaikan epäkohdasta ilmoittaminen on työntekijälle sekä velvollisuus että oikeus.

Kaikkia sosiaalihuollossa ja varhaiskasvatuksessa työskenteleviä henkilöitä koskee lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus. Se tarkoittaa, että työntekijän tulee tehdä ensisijaisesti ilmoitus esihenkilölle tai tarvittaessa valvovalle viranomaiselle asiakasturvallisuutta tai varhaiskasvatusta uhkaavista asioista.

Sosiaalihuollossa asiakasturvallisuus vaarantuu esimerkiksi silloin, kun työntekijällä ei ole aikaa tavata asiakastaan riittävän usein, asiakkaan osallisuus ei toteudu tai häntä kohdellaan epäasiallisesti.

Varhaiskasvatuksen kohdalla epäkohdat voivat koskea muun muassa tilanteita, joissa lapsen hyvinvointi, kasvu, kehitys tai oppiminen vaarantuu, mitoituksesta poiketaan tai tilat eivät ole turvallisia.

– Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden lisäksi laki säätää työantajan velvollisuudesta ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, kertoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) ylitarkastaja Annina Sadeoja. 

Hän kommentoi ilmoitusvelvollisuutta tässä jutussa sosiaalihuollon näkökulmasta.

Ensin yhteys esihenkilöön

Ilmoituksen aluehallintovirastoon voi tehdä yksittäinen työntekijä tai työyhteisö. Yleensä taustalla on tilanne, jota on pyritty jo pidemmän aikaa selvitellä työpaikalla, mutta asia ei ole siitä huolimatta korjaantunut.

Epäkohdan huomattuaan työntekijän tulee aivan ensimmäiseksi olla yhteydessä omaan esihenkilöönsä, jotta tällä on mahdollisuus puuttua asioihin.

– Koskaan ei kannata olettaa, että epäkohta on jo johdon tiedossa. Aina kannattaa ilmoittaa, vaikka ajattelisikin, että ehkä asiasta jo tiedetään, Sadeoja sanoo.

Ilmoituksen vastaanottaneen esihenkilön vastuulla on käynnistää toimenpiteitä epäkohdan poistamiseksi. Hän ei kuitenkaan voi yksin onnistua tilanteen korjaamisessa. Myös muulla työyhteisöllä on iso rooli.

– Epäkohtaan puuttumista voi ajatella kokonaisuutena, jossa jokaisella työntekijällä on oma tehtävänsä. Omavalvonta, joka kattaa myös ilmoitusvelvollisuuden, on jokaisella aina läsnä arjessa, Sadeoja summaa.

Lainsäädäntö ei määrittele aikarajaa sille, kuinka nopeasti asiaan tulee reagoida, mutta loputtomasti asian kanssa ei kuitenkaan voi viivytellä.

Kaikista vakavimmissa tapauksissa tilanne on jo niin kiireellinen, että siitä on hyvä ilmoittaa esihenkilön lisäksi suoraan valvovalle viranomaiselle aluehallintovirastoon. Tällaisissa tilanteissa asiakas- ja potilasturvallisuus vaarantuu hyvin merkittävästi.

Jos epäkohtaa ei onnistuta ratkaisemaan oman työpaikan voimin, tulee asiasta tehdä ilmoitus oman alueen aluehallintovirastoon.

Sanktion pelossa ilmoitusta ei kannata jättää tekemättä, sillä lakiin sisältyy vastatoimien kielto.

– Aluehallintovirasto myös pyrkii selvityspyynnöissään muistuttamaan vastatoimien kiellosta silloin, kun asia on tullut vireille sosiaalihuoltolain 48 pykälän mukaisena ilmoituksena, Sadeoja sanoo.

Mikäli työnantaja kuitenkin asettaa ilmoituksen tekijälle sanktion, tulee asiasta ilmoittaa omaan ammattijärjestöön.

– On hyvä muistaa, että vaikka kyseessä on velvollisuus, niin se pitää sisällään myös oikeuden. Kukaan ei voi estää ilmoittamasta epäkohdasta, vaan siihen on työntekijällä lain takaama oikeus, Sadeoja huomauttaa.

Ilmoituksia matalalla kynnyksellä

Annina Sadeojan mukaan aluehallintovirastot eivät tilastoi erikseen sosiaalihuoltolain 48 pykälän mukaisia ilmoituksia, mutta tyypillisiä ilmoituksen aiheita ovat tällä hetkellä henkilöstön riittävyyteen ja saatavuuteen liittyvät ongelmat.

– Myös palvelun laatuun liittyvistä ongelmista ilmoitetaan meille usein, hän kertoo.

Ilmoituksen saapuessa aluehallintovirastossa arvioidaan, ylittyykö valvontakynnys, ja sen jälkeen organisaatiolle tehdään asiasta selvityspyyntö.

On hyvin tapauskohtaista, kuinka kauan asian selvittämisessä kestää.

– Yleisesti voidaan sanoa, että asia on vireillä noin puolesta vuodesta vuoteen. Epäkohta itsessään tulee kuitenkin korjata nopeammin. Joskus voi käydä niin, että selvitystyön yhteydessä käy ilmi myös muita epäkohtia, mikä pidentää valvonnan kestoa, Sadeoja sanoo.

Kaikista järeimpiä keinoja asiaan puuttumiseen ovat toiminnan keskeyttäminen sekä määräyksen antaminen, jota voidaan tehostaa uhkasakolla. Toiminnan keskeyttäminen on harvinaista, mutta sitäkin tapahtuu.

Sadeoja kannustaa työntekijöitä tekemään matalalla kynnyksellä ilmoituksia esihenkilölle, jos siihen on tarvetta.

– Se on myös osa omavalvonnan toteuttamista. Kun siirrymme hyvinvointialueille, niin omavalvonnan painopiste korostuu entisestään, hän sanoo.

Esihenkilö: Toimi näin, kun työntekijä ottaa esille epäkohdan.

1. Kuuntele.
2. Vie asia henkilöstön yhteiseen palaveriin. Varaa riittävästi aikaa, jotta kaikki näkökulmat tulevat esiin.
3. Tehkää yhdessä toimenpide-ehdotuksia ja suunnitelma, miten ja missä aikataulussa on hyvä edetä.
4. Kerro asiasta sosiaalihuollon johtajalle ja päättäkää toimenpiteistä.
5. Päättäkää, miten toimenpiteitä seurataan ja arvioidaan.
6. Kerro henkilöstölle toimenpiteiden etenemisestä.
7. Tee ilmoitus alueesi aluehallintovirastoon, jos laadukkaita sosiaalipalveluja ei voida turvata.

Työntekijä: Tee näin, jos huomaat epäkohdan työpaikallasi.

1. Kerro havainnostasi työyhteisöllesi ja keskustele, mitä muut ovat asiasta mieltä.
2. Tuo epäkohta myös esihenkilön tietoon.
3. Tutkikaa, mitä työpaikan omavalvontasuunnitelmaan on kirjoitettu ilmoitusvelvollisuudesta.
4. Sopikaa, miten asiassa edetään.
5. Jos tilanne ei etene, keskustelkaa esihenkilön kanssa asian viemisestä aluehallintovirastoon selvitettäväksi.
6. Tehkää yhdessä tai tee itse tarvittaessa ilmoitus alueesi aluehallintovirastoon.

Lue lisää ja lataa Talentian materiaalit käyttöösi: talentia.fi/ilmoitusvelvollisuus

Ella Rantanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *