Aikuissosiaalityön tavoitteena tulisi olla sellainen osallisuus, jossa toteutuvat asiakkaan perusoikeudet ja jossa vahvistetaan hänen mahdollisuuksiaan toimia tasavertaisena kansalaisena.

 

 

Tätä tulisi nos­taa esi­in asi­akkaiden ja kol­le­goiden sekä medi­an ja yhteistyökump­panei­den kanssa sekä kaikissa rak­en­teis­sa ja verkos­tois­sa, joi­hin sosi­aal­i­työn­tek­i­jä osal­lis­tuu, sanoo sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Mar­ja Hekkala.

Hekkala työsken­telee pro­jek­tisu­un­nit­teli­jana Tam­pereen aikuis­sosi­aal­i­työssä Osal­lis­ta­van sosi­aal­i­tur­van kokeilus­sa, jos­sa kehitetään välineitä pitkäaikaistyöt­tömien tukemisek­si ja etsitään polku­ja osal­lisu­u­teen ja työl­listymiseen. Kokeilul­ta odote­taan myös näkökul­mia kuntout­ta­van työ­toimin­nan lain­säädän­nön kehit­tämiseen.

− Tämä kokeilu on eri­tyi­nen paik­ka osoit­taa, mitä aikuis­sosi­aal­i­työ voi olla.

Kokeilun piiri­in kuu­lu­vat ne aikuis­sosi­aal­i­työn asi­akkaat, joiden tulona on pelkkä perus­toimeen­tu­lo­tu­ki, mut­ta ei työt­tömyys­tur­vae­tu­ut­ta tai sairauteen perus­tu­vaa etu­ut­ta. Tarkoituk­se­na on kuitenkin saa­da asi­akkaalle ensisi­jainen etu­us. Ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin laitos arvioi ja seu­raa kokeilun tulok­sia.

Asi­akas itse määrit­telee osal­lisuuten­sa mit­tarin ja mihin tavoit­teisi­in hän sitoutuu ja mil­lä menetelmil­lä tavoit­teisi­in päästään.

− Jos tavoite on asi­akkaan näkökul­mas­ta inno­vati­ivista, sitä lähde­tään tuke­maan, Hekkala lisää.

Kuinka tukea osallisuutta?

Osal­lisu­u­den tuek­si on tar­jol­la kolme eri­laista toim­intat­a­paa. Ensik­sikin asi­akkaat ote­taan vahvem­min mukaan palvelu­jen kehit­tämiseen. Uusia koke­musasiantun­ti­joi­ta on koulutet­tu van­ho­jen rin­nalle, ja hei­dän kanssaan pohdi­taan tapo­ja, kuin­ka työn­tek­i­jät osaisi­vat hyö­dyn­tää koke­musasiantun­ti­ju­ut­ta työssään.

Toise­na toim­intat­a­pana on käyt­tää kokeilun eril­lis­ra­hoi­tus­ta, ja tukea sil­lä asi­akkai­ta esimerkik­si har­ras­tuk­sis­sa, päi­hde­hoito­ryh­män elämys­retken mak­sus­sa tai tietokoneen kuluis­sa, jot­ta työl­lisyyt­tä edis­tävät toimen­piteet onnis­tu­isi­vat.

Ennen kuin asiakas saavuttaa edes jonkin tasoisen yhteiskunnan jäsenyyden, hänen täytyy täyttää eri lakien näkökulmista hyvin monta ehtoa.

− Raha ei kor­vaa toimeen­tu­lo­tukea, mut­ta se toiv­ot­tavasti vähen­tää toimeen­tu­lotuen tarvet­ta pidem­mäl­lä aikavälil­lä.

Hekkala ker­too, että Kelan kanssa joudut­ti­in neu­vot­tele­maan pitkään, miten asi­akkaat voisi­vat käyt­tää kokeilun rahaa siten, että sitä ei ote­ta huomioon perus­toimeen­tu­lotuen laskelmis­sa. Kun ratkaisua ei löy­tynyt, jäi vai­h­toe­hdok­si hoitaa han­k­in­nat lasku­tuk­sen kaut­ta.

− Se on taval­laan help­po ja yksinker­tainen ratkaisu, mut­ta asi­akas voi kokea sen myös epälu­ot­ta­muk­se­na, että hän ei voi saa­da sitä rahaa itselleen.

Kol­man­nek­si tue­taan yhteisöl­listä osal­lisu­ut­ta eri­laisil­la mata­lan kyn­nyk­sen ryh­mil­lä, jois­sa Hekkalan mukaan on jo syn­tynyt spon­taa­nia ver­tais­neu­von­taa. Niis­sä on tärkeää myös vira­nomaisen läs­näo­lo. Näin asi­akkaat saa­vat väl­itön­tä tietoa siitä, mitä keino­ja vira­nomaisil­la on tukea hei­dän osal­lisu­ut­taan.

Palveluviidakossa

Suurim­pana aikuis­sosi­aal­i­työn asi­akkaiden osal­lisu­u­den esteenä on Hekkalan mielestä mon­imutkainen etuuk­sien kent­tä. Ennen kuin asi­akas saavut­taa edes jonkin tasoisen yhteiskun­nan jäsenyy­den, hänen täy­tyy täyt­tää eri lakien näkökul­mista hyvin mon­ta ehtoa, jot­ta hän on oikeutet­tu vaikka­pa täysimääräiseen työt­tömyys­tur­vaan ja tarvit­taes­sa toimeen­tu­lo­tu­keen, puhu­mat­takaan kaik­ista diag­noo­sei­hin perus­tu­vista statuk­sista ja niiden perus­teel­la myön­netys­tä toimeen­tu­lo­tur­vas­ta.

− Osal­lisu­us on oikeas­t­aan pysymistä mukana tässä hyvin mon­imutkaises­sa verkos­sa.

Hekkalan mielestä tätä koneis­toa keven­täisi suuresti perus­tu­lo. Se ei tietenkään yksinään riit­täisi, mut­ta toisi rauhan kuntou­tu­miseen ja vaikka­pa ter­vey­den­huol­lon hoito­su­un­nitelmien toteut­tamiseen, kun mieltä ei tarvit­sisi kuor­mit­taa eri­lais­ten tukien hakemisel­la.

− Osal­lisu­uskin pää­sisi toteu­tu­maan, kun sen perusedel­ly­tys olisi tot­ta.

Kaik­ki mata­lan kyn­nyk­sen ensikon­tak­tit pitäisi Hekkalan mielestä olla helpom­min saavutet­tavis­sa ja palvelu­iden pain­opis­tet­tä tulisi siirtää ehkäi­sevään suun­taan.

− Ihmiset kaipaa­vat ”avoin­ta” neu­von­taa ja ohjaus­ta, joka ei perus­tu mihinkään asi­akku­u­teen ja jota voisi saa­da vaikka­pa kir­jas­tossa tai paikallises­sa mar­ketis­sa. Tämä ei tietenkään poista tarvet­ta asi­akasko­htaiselle sosi­aal­i­työlle.

Aikuis­sosi­aal­i­työn jalka­u­tu­mista toivo­vat niin asi­akkaat kuin yhteistyökump­pan­it. Hekkalan mielestä ei kuitenkaan ole itses­tään selvää, että se olisi hyödyl­listä ja vaikut­tavaa.

− Vie aikaa, ennen kuin uusi työ­ta­pa vaki­in­tuu ja ihmiset löytävät palvelun. On kokeil­tu esimerkik­si sitä, että ter­veysase­mal­ta ohjataan asi­akkai­ta sosi­aalio­h­jaa­jalle, mut­ta kun mah­dol­lisu­ut­ta ei aina muis­te­ta, odot­taa sosi­aalio­h­jaa­ja asema­paikas­saan turhaan heitä.

Parempaa toimijuutta

Jos sosi­aalialan työn­tek­i­jöil­lä olisi parem­min aikaa rak­en­teel­liseen vaikut­tamiseen, vahvis­taisi se Hekkalan mielestä myös asi­akkaiden sosi­aal­ista voimaan­tu­mista.

− Jokapäiväiseen aikuis­sosi­aal­i­työhön liit­tyy sel­l­ainen ihmisoikeusak­tivis­mi, että tun­nis­te­taan ja tun­nuste­taan asi­akkaan oikeudet toimia sosi­aalise­na kansalaise­na.

Hekkalaa kiin­nos­taa Osal­lis­ta­van sosi­aal­i­tur­van kokeilus­sa myös demokra­t­ian toteu­tu­mi­nen. Hän tekee kokeilu­un liit­tyen väitös­tutkimus­ta, jos­sa hän selvit­tää sitä, mil­laisia määrit­te­lyjä sosi­aa­li­nen kansalaisu­us ja asi­akkaiden vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet demokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa saa­vat ennen kokeilua, sen eri vai­heis­sa ja sen jäl­keen tehdyis­sä asi­akir­jois­sa ja lak­isu­osi­tuk­sis­sa.

Demokra­ti­ake­hi­tyk­sen lähtöko­h­ta on Hekkalan mukaan se, että pyritään vahvis­ta­maan asi­akkaan toim­i­ju­ut­ta. Toim­i­ju­ut­ta syn­tyy esimerkik­si sil­loin, kun asi­akas ymmärtää, että hän ei ole yhteiskun­nan täy­si­val­tainen jäsen ja läh­tee tavoit­tele­maan osal­lisu­ut­ta omas­sa elämässään ja yhteiskun­nas­sa.

− Siinä on sosi­aal­i­työn paik­ka toimia asi­akkaan rin­nal­la. Se viestit­tää, että asi­akkaan arvo tun­nuste­taan ja hänen oikeuten­sa vaikut­taa itseä koske­vaan päätök­sen­tekoon tun­nuste­taan.

Iita Ket­tunen