Aikuissosiaalityön tavoitteena tulisi olla sellainen osallisuus, jossa toteutuvat asiakkaan perusoikeudet ja jossa vahvistetaan hänen mahdollisuuksiaan toimia tasavertaisena kansalaisena.

 

 

Tätä tulisi nostaa esiin asiak­kaiden ja kolle­goiden sekä median ja yhteis­työ­kump­pa­neiden kanssa sekä kaikissa raken­teissa ja verkos­toissa, joihin sosiaa­li­työn­tekijä osallistuu, sanoo sosiaa­li­työn­tekijä Marja Hekkala.

Hekkala työsken­telee projek­ti­suun­nit­te­lijana Tampereen aikuis­so­si­aa­li­työssä Osallis­tavan sosiaa­li­turvan kokei­lussa, jossa kehitetään välineitä pitkä­ai­kais­työt­tömien tukemi­seksi ja etsitään polkuja osalli­suuteen ja työllis­ty­miseen. Kokei­lulta odotetaan myös näkökulmia kuntout­tavan työtoi­minnan lainsää­dännön kehit­tä­miseen.

− Tämä kokeilu on erityinen paikka osoittaa, mitä aikuis­so­si­aa­lityö voi olla.

Kokeilun piiriin kuuluvat ne aikuis­so­si­aa­lityön asiakkaat, joiden tulona on pelkkä perus­toi­meen­tu­lotuki, mutta ei työttö­myys­tur­vae­tuutta tai sairauteen perus­tuvaa etuutta. Tarkoi­tuksena on kuitenkin saada asiak­kaalle ensisi­jainen etuus. Terveyden ja hyvin­voinnin laitos arvioi ja seuraa kokeilun tuloksia.

Asiakas itse määrit­telee osalli­suu­tensa mittarin ja mihin tavoit­teisiin hän sitoutuu ja millä menetel­millä tavoit­teisiin päästään.

− Jos tavoite on asiakkaan näkökul­masta innova­tii­vista, sitä lähdetään tukemaan, Hekkala lisää.

Kuinka tukea osallisuutta?

Osalli­suuden tueksi on tarjolla kolme erilaista toimin­ta­tapaa. Ensik­sikin asiakkaat otetaan vahvemmin mukaan palve­lujen kehit­tä­miseen. Uusia kokemus­asian­tun­ti­joita on koulu­tettu vanhojen rinnalle, ja heidän kanssaan pohditaan tapoja, kuinka työnte­kijät osaisivat hyödyntää kokemus­asian­tun­ti­juutta työssään.

Toisena toimin­ta­tapana on käyttää kokeilun erillis­ra­hoi­tusta, ja tukea sillä asiak­kaita esimer­kiksi harras­tuk­sissa, päihde­hoi­to­ryhmän elämys­retken maksussa tai tieto­koneen kuluissa, jotta työlli­syyttä edistävät toimen­piteet onnis­tui­sivat.

Ennen kuin asiakas saavuttaa edes jonkin tasoisen yhteiskunnan jäsenyyden, hänen täytyy täyttää eri lakien näkökulmista hyvin monta ehtoa.

− Raha ei korvaa toimeen­tu­lo­tukea, mutta se toivot­ta­vasti vähentää toimeen­tu­lotuen tarvetta pidem­mällä aikavä­lillä.

Hekkala kertoo, että Kelan kanssa jouduttiin neuvot­te­lemaan pitkään, miten asiakkaat voisivat käyttää kokeilun rahaa siten, että sitä ei oteta huomioon perus­toi­meen­tu­lotuen laskel­missa. Kun ratkaisua ei löytynyt, jäi vaihtoeh­doksi hoitaa hankinnat lasku­tuksen kautta.

− Se on tavallaan helppo ja yksin­ker­tainen ratkaisu, mutta asiakas voi kokea sen myös epäluot­ta­muksena, että hän ei voi saada sitä rahaa itselleen.

Kolman­neksi tuetaan yhtei­söl­listä osalli­suutta erilai­silla matalan kynnyksen ryhmillä, joissa Hekkalan mukaan on jo syntynyt spontaania vertais­neu­vontaa. Niissä on tärkeää myös viran­omaisen läsnäolo. Näin asiakkaat saavat välitöntä tietoa siitä, mitä keinoja viran­omai­silla on tukea heidän osalli­suuttaan.

Palveluviidakossa

Suurimpana aikuis­so­si­aa­lityön asiak­kaiden osalli­suuden esteenä on Hekkalan mielestä monimut­kainen etuuksien kenttä. Ennen kuin asiakas saavuttaa edes jonkin tasoisen yhteis­kunnan jäsenyyden, hänen täytyy täyttää eri lakien näkökul­mista hyvin monta ehtoa, jotta hän on oikeu­tettu vaikkapa täysi­mää­räiseen työttö­myys­turvaan ja tarvit­taessa toimeen­tu­lo­tukeen, puhumat­takaan kaikista diagnoo­seihin perus­tu­vista statuk­sista ja niiden perus­teella myönne­tystä toimeen­tu­lo­tur­vasta.

− Osallisuus on oikeastaan pysymistä mukana tässä hyvin monimut­kai­sessa verkossa.

Hekkalan mielestä tätä koneistoa keven­täisi suuresti perustulo. Se ei tietenkään yksinään riittäisi, mutta toisi rauhan kuntou­tu­miseen ja vaikkapa tervey­den­huollon hoito­suun­ni­telmien toteut­ta­miseen, kun mieltä ei tarvitsisi kuormittaa erilaisten tukien hakemi­sella.

− Osalli­suuskin pääsisi toteu­tumaan, kun sen perus­e­del­lytys olisi totta.

Kaikki matalan kynnyksen ensikon­taktit pitäisi Hekkalan mielestä olla helpommin saavu­tet­ta­vissa ja palve­luiden painopis­tettä tulisi siirtää ehkäi­sevään suuntaan.

− Ihmiset kaipaavat ”avointa” neuvontaa ja ohjausta, joka ei perustu mihinkään asiak­kuuteen ja jota voisi saada vaikkapa kirjas­tossa tai paikal­li­sessa marke­tissa. Tämä ei tietenkään poista tarvetta asiakas­koh­tai­selle sosiaa­li­työlle.

Aikuis­so­si­aa­lityön jalkau­tu­mista toivovat niin asiakkaat kuin yhteis­työ­kump­panit. Hekkalan mielestä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että se olisi hyödyl­listä ja vaikut­tavaa.

− Vie aikaa, ennen kuin uusi työtapa vakiintuu ja ihmiset löytävät palvelun. On kokeiltu esimer­kiksi sitä, että terveys­a­se­malta ohjataan asiak­kaita sosiaa­lioh­jaa­jalle, mutta kun mahdol­li­suutta ei aina muisteta, odottaa sosiaa­lioh­jaaja asema­pai­kassaan turhaan heitä.

Parempaa toimijuutta

Jos sosiaa­lialan työnte­ki­jöillä olisi paremmin aikaa raken­teel­liseen vaikut­ta­miseen, vahvis­taisi se Hekkalan mielestä myös asiak­kaiden sosiaa­lista voimaan­tu­mista.

− Jokapäi­väiseen aikuis­so­si­aa­li­työhön liittyy sellainen ihmisoi­keus­ak­ti­vismi, että tunnis­tetaan ja tunnus­tetaan asiakkaan oikeudet toimia sosiaa­lisena kansa­laisena.

Hekkalaa kiinnostaa Osallis­tavan sosiaa­li­turvan kokei­lussa myös demokratian toteu­tu­minen. Hän tekee kokeiluun liittyen väitös­tut­ki­musta, jossa hän selvittää sitä, millaisia määrit­telyjä sosiaa­linen kansa­laisuus ja asiak­kaiden vaiku­tus­mah­dol­li­suudet demokraat­ti­sessa yhteis­kun­nassa saavat ennen kokeilua, sen eri vaiheissa ja sen jälkeen tehdyissä asiakir­joissa ja lakisuo­si­tuk­sissa.

Demokra­tia­ke­hi­tyksen lähtö­kohta on Hekkalan mukaan se, että pyritään vahvis­tamaan asiakkaan toimi­juutta. Toimi­juutta syntyy esimer­kiksi silloin, kun asiakas ymmärtää, että hän ei ole yhteis­kunnan täysi­val­tainen jäsen ja lähtee tavoit­te­lemaan osalli­suutta omassa elämässään ja yhteis­kun­nassa.

− Siinä on sosiaa­lityön paikka toimia asiakkaan rinnalla. Se viestittää, että asiakkaan arvo tunnus­tetaan ja hänen oikeu­tensa vaikuttaa itseä koskevaan päätök­sen­tekoon tunnus­tetaan.

Iita Kettunen