Ammat­ti­jär­jestö Tal­ent­ian juhlavuote­na lie­nee lupa tarkastel­la myös men­neitä vuosikym­meniä. Mieleen nousee eri­tyis­es­ti vuosi 1979, jol­loin juh­lit­ti­in 30. vuot­ta.

Olin tuol­loin Sosi­aal­i­työn­tek­i­jäin Liiton puheen­jo­hta­ja. Onnit­telijoi­ta kävi tun­gok­seen asti. Juh­lail­lal­lisil­la pro­fes­sori Armas Niem­i­nen piti juh­la­puheen, jos­sa hän rin­nas­ti hienol­la taval­la työn mielekkyy­den ja kut­sumuk­sen.

Tuol­loin 1970-luvun lopus­sa elet­ti­in suurten sosi­aalipoli­it­tis­ten uud­is­tusten kyn­nyk­sel­lä, kuten nytkin. Tulos­sa oli­vat muun muas­sa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon val­tiono­suuk­sien yht­enäistämi­nen ja sosi­aal­i­huolto­la­ki.

Ammat­ti­jär­jestön toim­intaa leimasi akti­ivi­nen keskustelu koulu­tuk­ses­ta, kelpoisu­use­hdoista, ammatin iden­ti­teetistä ja pro­fes­sion­aal­is­tu­mis­es­ta. Vuon­na 1974 teh­dyn tutkimuk­sen mukaan 45 pros­en­til­la kun­nal­li­sista sosi­aal­i­työn­tek­i­jöistä oli alan ammat­tik­oulu­tus.

Tunnusmerkeistä ammattijärjestö oli meillä toteutunut ensimmäisenä.

Keskustelui­hin otet­ti­in vauh­tia kan­sain­välis­es­tä kir­jal­lisu­ud­es­ta, jos­sa ammatit jaet­ti­in niin san­ot­tui­hin semi-pro­fes­sion­aal­isi­in (puoli-ammatil­lisi­in) ja pro­fes­sion­aal­isi­in ammat­tei­hin, jälkim­mäi­sistä esimerkkeinä lääkärin ja juristin ammatit.

Pro­fes­si­olle tun­nu­so­maista oli erikois­tunut tieto- ja taito­sisältö sekä pätevyys sen käyt­tämisessä. Myös julkises­ti määritel­ty vas­tuu yhteiskun­nan osoit­tamien tehtävien hoita­miseen, kelpoisu­us­vaa­timuk­set, rek­isteri ja ammat­tikun­nan jär­jestäy­tymi­nen sekä jär­jestön itse luo­mat eet­tiset ohjeet oli­vat pro­fes­sio-ase­man kri­teere­itä. Kehi­tyk­seen todet­ti­in kuu­lu­van myös rajari­ito­ja lähi­ammat­tien kanssa.

Tun­nus­merkeistä ammat­ti­jär­jestö oli meil­lä toteu­tunut ensim­mäisenä. Sosi­aal­i­työn kan­sain­välisen liiton edel­lyt­tämät eet­tiset ohjeet valmis­telti­in 1968 Suomes­sa pidet­tyä jär­jestön kon­fer­enssia varten. Liiton aloit­teesta alka­nut Sosi­aal­i­työn koulu­tuskomitea oli 1972 antanut koulu­tuk­sen yht­enäistämistä koske­van miet­intön­sä, jon­ka ehdo­tuk­set koulu­tuk­sen teo­reet­tisek­si ja käytän­nöl­lisek­si sisäl­lök­si vas­ta­si­vat hyvin pro­fes­sion­aalisen ammatin piirteitä.

Sosi­aal­i­huolta­ja- ja sosi­aal­i­hoita­jak­oulu­tuk­set oli­vat päät­tymässä, mut­ta uud­is­tu­va koulu­tus ei ollut vielä alka­nut. Kelpoisu­us­vaa­timuk­set oli­vat tavoitelis­tan kär­jessä, mut­ta odot­ti­vat toteu­tu­mis­taan. Rek­ister­i­tavoite tuli mukaan myöhem­min.

Menestystä sosiaalityölle ja Talentian toimille ammatin vahvistamiseksi!

Yhteen­ve­t­ona voi tode­ta, että 40 vuot­ta sit­ten tavoit­teena olleet kehit­tyneen pro­fes­sion tun­nus­merk­it täyt­tyvät sosi­aal­i­työssä.

Koulu­tus tosin uud­is­tui suun­nitel­mas­ta poiketen kah­teen korkeak­oulu­tutk­in­toon eikä rajari­ito­ja ole täysin voitu vält­tää. Monis­sa selvi­tyk­sis­sä todet­tu tieto- ja taitopo­h­jan soveltamisen kir­javu­us kuitenkin ker­too, että täysin ”valmis” ei sosi­aal­i­työ pro­fes­siona vielä ole.

Pro­fes­sioase­man elit­is­tisiä ylilyön­te­jä ei onnek­si ole nähty, ja tule­va maail­ma saat­taa määritel­lä koko kon­septin toisin kuin 1970-luvul­la. Tässä kuvat­tu kehi­tyspolku antaa kuitenkin hyvän poh­jan jatkaa.