Vanajan vankilan perheosastolle päästään, ei jouduta. Keskiössä ovat osastolle avohuollon tukitoimena yhdessä äitiensä kanssa sijoitetut vauvat ja taaperot.

 

 

 

Pelto­jen kes­kellä kie­mur­te­le­van maa­lais­tien reu­nassa sei­sova kyltti ker­too, että olemme vankila-alueella.

Hämeenlinnan kupeessa sijait­se­van Vanajan avo­van­ki­lan piha­pii­rin kau­neus ihas­tut­taa. Alue ei vas­taa yleistä mie­li­ku­vaa van­ki­lasta. Vankilan pää­ra­ken­nuk­sen lähet­ty­villä sijait­se­van vaa­ti­mat­to­man raken­nuk­sen ovessa lukee värik­käillä kir­jai­milla perheosasto.

Matala, rus­kea rivi­talo kät­kee sisäänsä maa­il­man­laa­jui­ses­ti­kin ainut­laa­tui­sen las­ten­suo­je­lun yksi­kön, Vanajan avo­van­ki­lan per­heo­sas­ton.  Lastensuojelu voi sijoit­taa sinne alle 2‑vuotiaan lap­sen van­hem­pansa kanssa van­hem­man van­keus­ran­gais­tuk­sen ajaksi, aikuis­so­si­aa­li­työ myös ras­kaana ole­van äidin.

Sisällä kapeassa etei­sessä tuli­joita on ensim­mäi­senä vas­tassa kont­taa­maan opet­te­leva pie­no­kai­nen. Takaa kur­kis­te­lee juuri käve­le­mään oppi­nut taa­pero, joka kipit­tää äkkiä vas­tak­kai­seen suun­taan, kun hän huo­maa, että tulija ei ole tuttu.

Pieneen mutta viih­tyi­sään olo­huo­nee­seen on kerään­ty­nyt joukko äitejä ja osas­ton työn­te­ki­jöitä, jotka nau­ra­vat yhdessä pik­ku­ty­tön kai­vau­tuessa pii­loon äidin kai­na­loon. Huoneen nur­kassa odot­taa kau­nis vaa­lean­pu­nai­nen leik­ki­keit­tiö kok­ki­lei­keistä innos­tu­via leik­ki­jöitä. Toiseen nurk­kaan on sijoi­tettu vau­van sänky osas­ton pienimmille.

Osaston aamu­na­vauk­sessa käy­dään läpi päi­vän rutii­neja. Yhdellä äideistä on myö­hem­min päi­vällä oikeu­den­käynti, jonka ajaksi hän tar­vit­see las­ten­hoi­ta­jan. Hoitajaksi lupau­tuu sosio­nomi Emilia Saarikko. Perhetyönohjaaja Laura Olin ker­too aamun vau­va­ryh­mästä, joka pide­tään tällä ker­taa lähei­sen Vanajaveden ran­nalla sijait­se­valla laavulla.

– Ottakaa mukaan sel­lai­set vaat­teet, että pär­jäätte ulkona ja lap­sille väli­pa­lat, hän ohjeis­taa äitejä.

– Mehän voi­simme jäädä ryh­män jäl­keen laa­vulle lou­naalle, ehdot­taa yksi äideistä.

– Hyvä idea komp­paa toi­nen samalla kun ker­too nau­raen edel­li­sen päi­vän kalas­tus­reis­sun saaliista.

Kun Emilia Saarikko käy läpi vielä päi­vän työ­vuo­roja lat­tialla istuen, mön­kii Otto*-vauva hänen syliinsä.

– Emilia on oikea vau­va­mag­neetti, totea­vat kaikki yhdestä suusta.

Työvuorojen läpi­käyn­nin jäl­keen kes­kus­tel­laan vielä pois­tu­mis­lu­vista, sillä Mirjami* haluaa käydä Hämeenlinnassa kirp­pa­ri­reis­sulla. Yhdessä oma­työn­te­ki­jän kanssa teh­tä­vät ret­ket ovat osa osas­ton sosi­aa­lista kuntoutusta.

Aamutuokion jäl­keen äidit läh­te­vät val­mis­te­le­maan laa­vulle menoa.

– Nähdään laa­vulla, huik­kaa per­he­työn­te­kijä Aija Norokallio.

Asukkaat ja työntekijät viihtyvät

Perheosastolla on 10 paik­kaa talon nel­jässä eri solussa. Yhdessä solussa voi asua 2–4 asia­kasta omissa huoneissaan.

Huoneisiin mah­tuu kaikki tar­peel­li­nen: vai­pan­vaih­to­pöytä, pin­na­sänky, aikui­sen sänky, ja laa­ti­kosto tava­roille. Kauniit ver­hot ja tau­lut sei­nillä teke­vät kom­pak­teista huo­neista viihtyisiä.

Perheosastolle päästään, ei jouduta.

Keittiö, missä asiak­kaat val­mis­ta­vat kaikki ruoat itsel­leen ja lap­sil­leen, on solun yhtei­nen. Kaupassa käy­dään ker­ran vii­kossa. Yksi yksiö on varattu lap­sensa kanssa osas­tolle tule­ville isille, joita osas­tolla on sen 12 vuo­den his­to­rian aikana ollut muutamia.

Soluhuoneistojen kes­kellä sijait­seva olo­huone on vapaassa käy­tössä päi­vä­ai­kaan ja solu­jen välillä pää­see kul­ke­maan vapaasti. Samassa yhtey­dessä sijait­se­vat myös hen­ki­lö­kun­nan toimistotilat.

Marjaanan* val­mis­tel­lessa eväitä laa­vu­ret­keä var­ten tulee per­heo­sas­ton lähi­joh­taja Jaana Wikgren ihas­te­le­maan kokkailua.

– Sinulla on iha­nan näköi­nen salaatti, hän huudahtaa.

Osastolla on läm­min ja väli­tön tun­nelma ja kai­kesta näkee, että sekä työn­te­ki­jät että äidit lap­si­neen viihtyvät.

– Tämä on ihana työ­paikka. On etuoi­keus saada työs­ken­nellä täm­möi­sessä pai­kassa, Wikgren ker­too, ja lisää että osas­tolla on erit­täin hyvä maine.

– Meidän osas­tol­lemme pääs­tään, ei jouduta.

Lastensuojeluyksikkö, ei vankila

Wikgren on kou­lu­tuk­sel­taan sosio­nomi ja var­hai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen psy­ko­te­ra­peutti. Hän on ollut mukana kehit­tä­mässä lap­si­läh­töi­siä käy­tän­töjä van­ki­laan jo ennen per­heo­sas­ton perus­ta­mista Ensi- ja tur­va­ko­tien lii­ton kehit­tä­mis­pro­jek­tissa 2000-luvulla.

Tuolloin las­ten tilan­teesta van­ki­lassa kes­kus­tel­tiin vilk­kaasti julkisuudessa.

– Vankilan hen­ki­lö­kunta ja johto huo­masi epä­koh­tia sil­loi­silla äiti-lap­sio­sas­toilla. Lasten tilan­teesta ei tie­detty mitään, eikä heistä tehty vält­tä­mättä mitään mer­kin­töjä mihin­kään, Wikgren kertoo.

Vankeuslain ja las­ten­suo­je­lu­lain muu­tos­ten jäl­keen per­heo­sasto perus­tet­tiin vuonna 2010 ja vuonna 2011 se siir­tyi THL:n alaisuuteen.

Käytännön toi­min­taa toteut­taa Kanta-Hämeen per­he­työ ry, joka on yksi Ensi- ja tur­va­ko­tien lii­ton jäse­nyh­dis­tyk­sistä. Perheosastolle on vuo­sien kuluessa ollut sijoi­tet­tuna rei­lut 200 lasta.

– Rahoitus tulee THL:n kautta. Osastolla työs­ken­te­le­vät 8 työn­te­ki­jää ovat mei­dän työn­te­ki­jöi­tämme, ker­too Kanta-Hämeen per­he­työ ry:n toi­min­nan­joh­taja Paula Arbelin.

Osasto on las­ten­suo­je­lu­yk­sikkö, ei van­kila, muis­tut­taa puo­les­taan Wikgren.

– Lapset ovat mei­dän pää­asiak­kai­tamme. Aikuisasiakkaat nou­dat­ta­vat sekä per­heo­sas­ton sään­töjä että van­ki­lan sään­töjä, Wikgren sel­vit­tää ainut­laa­tuista työskentelymallia.

Kanta-Hämeen per­he­työ ry:n toi­min­nan­joh­taja Paula Arbelin ker­too, että per­heo­sas­ton ainut­laa­tui­nen toi­min­ta­malli kiin­nos­taa ja sii­hen on käy­nyt tutus­tu­massa vie­raita ulko­maita myö­ten. Kuva: Annika Rauhala

Perheosastolle on laa­dittu oma, lap­si­läh­töi­nen van­ki­lan päi­vä­jär­jes­tys ja siellä ole­van aikui­sen työ eli toi­min­ta­vel­voite on hoi­taa omaa las­taan. Työskentelyn tavoit­teena on, että van­hem­muus ja var­hai­nen vuo­ro­vai­ku­tus vahvistuvat.

– Uskomme vah­vasti, että kun se puoli ihmi­sen elä­mässä vah­vis­tuu, rikol­li­nen elä­män­tapa jää sivuun. Todella moni on saa­nut uuden suun­nan elä­mäl­leen tätä kautta, Paula Arbelin ker­too ja lisää, että moni vapau­tu­nut äiti pitää osas­tolle yhteyttä pit­kään vapau­tu­mi­sen jälkeenkin.

Viime aikoina osas­tolla on kehi­tetty per­heo­sas­ton jäl­keistä per­he­työtä, jota voi­daan tehdä myös suo­ja­tulla video­yh­tey­dellä. Myös koti­käyn­nit ovat mahdollisia.

Lapsen etu edellä

Päätöksen lap­sen sijoit­ta­mi­sesta tekee las­ten­suo­jelu yhdessä Rikosseuraamuslaitoksen arvioin­ti­kes­kuk­sen kanssa.

– Ensimmäinen edel­ly­tys tänne pää­se­mi­selle on, että se on lap­sen edun mukaista. Äidin täy­tyy täyt­tää myös avo­lai­tok­seen sijoit­ta­mi­sen edel­ly­tyk­set, Jaana Wikgren kertoo.

Perheosastojakso kes­tää suu­rim­malla osalla äideistä 3–5 kuu­kautta. Melkein kaikki vapau­tu­vat val­vo­tun koe­va­pau­den kautta, joka voi­daan suo­rit­taa kotona, ensi­ko­dissa tai esi­mer­kiksi perhekuntoutusyksikössä.

– Jos äiti saa pit­kän tuo­mion ras­kaana olles­saan, jou­dumme miet­ti­mään hyvin tar­kasti, onko per­heo­sas­tolle tulo lap­sen edun mukaista. Lapsen sijoi­tus osas­tolle voi jat­kua vain sii­hen saakka, kun­nes lapsi täyt­tää 3 vuotta, Wikgren kertoo.

Perheosaston lähi­joh­taja Jaana Wikgren ei tee suo­raa asia­kas­työtä, mutta hän tun­tee jokai­sen asiak­kaan ja on heille läsnä ihan käy­tän­nön syis­tä­kin: hänen työ­huo­neensa sijait­see kes­kellä per­heo­sas­toa. Kuva: Annika Rauhala

Äidit pak­kaa­vat eväät mukaansa, ja läh­te­vät edeltä laa­vulle las­ten kanssa. Järven ran­taan menevä lenk­ki­polku kul­kee eril­li­sen per­he­ta­lon ohitse. Perhetalossa äidit voi­vat viet­tää aikaa yhdessä per­hei­densä kanssa yhden vii­kon­lo­pun kuu­kau­dessa. Rantasaunassa on kesäi­sin vii­koit­tai­nen saunavuoro.

Asukkaat voi­vat liik­kua van­ki­lan alu­eella vapaasti, mutta alu­eelta pois­tu­mi­seen tar­vi­taan poistumislupa.

– Äidit ja lap­set osal­lis­tu­vat monen­lai­seen toi­min­taan van­ki­lan ulko­puo­lella. He voi­vat käydä esi­mer­kiksi vau­vauin­nissa tai AA- tai NA- ryh­män tapaa­mi­sissa, ker­too Wikgren.

Lastenhoitoa äidit saa­vat, jos heillä on käynti esi­mer­kiksi lää­kä­rillä tai päih­deoh­jaa­jalla. Jokainen äiti voi viet­tää ker­ran vii­kossa oma­tun­nin, jol­loin hän voi vapaasti tehdä mitä haluaa. Ulkopuoliset jär­jes­töt jär­jes­tä­vät osas­tolla ruo­an­lait­to­kurs­seja ja hyvin­voin­tiin liit­ty­vää toi­min­ta­ryh­miä. Kotilomat ovat mah­dol­li­sia kah­den kuu­kau­den välein

Lasten ter­vey­den­huolto ja neu­vo­la­käyn­nit hoi­de­taan Hämeenlinnassa. Äidit kuu­lu­vat van­ki­ter­vey­den­huol­lon piiriin.

Raskaana ole­vat äidit tule­vat osas­tolle yleensä äitiys­lo­man alkaessa. Synnyttämään äidit mene­vät Hämeenlinnaan.

Apua myös osaston ulkopuolelle

Nuorin osas­ton vau­voista on kaksi viik­koa vanha. Hänen iso­sis­konsa Matleena* on myös syn­ty­nyt Hämeenlinnassa Tuija*-äidin van­keus­tuo­mion aikana.

– Matleena syn­tyi viime vuo­den hel­mi­kuussa. Sain sen jäl­keen lisä­tuo­mion, Tuija kertoo.

Hänellä on jäl­jellä vii­den vuo­den tuo­miosta enää reilu kuukausi.

– Totta kai vapau­den­me­ne­tys on vai­keaa. Mutta täällä on ollut ihana olla, kun ei tar­vin­nut luo­pua lap­sista. Olen saa­nut myös tukea ja apua kaik­keen mihin olen tarvinnut.

Apua saa myös osas­ton ulko­puo­lelle. Perhetyöntekijä on vii­kon lopulla läh­dössä vie­mään Tuijaa ja lap­sia autolla kotilomalle.

– Viime kesän koe­va­pau­den aikana minuun pidet­tiin myös yhteyttä ja tuet­tiin, hän lisää.

Jokaisella äidillä on kaksi oma­työn­te­ki­jää. He ovat pää­vas­tuussa työs­ken­te­lystä äidin ja lap­sen kanssa.

– On tär­keää, että oma­työn­te­ki­jän kanssa ei tar­vitse varata aikaa, vaan hänen kans­saan voi jutella nor­maa­lin arjen ohessa.

Vauva ei voi odottaa äidin vapautumista.

Lastensuojeluneuvotteluita on noin ker­ran kuu­kau­dessa. Mukana on las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jän ja per­heo­sas­ton työn­te­ki­jän lisäksi van­ki­lan eri­tyi­soh­jaaja. Mukana on usein myös Tuijan mies etäyh­tey­den kautta.

– Seuraavaksi kes­ki­tymme vapau­tu­mi­seen liit­ty­viin asioi­hin. Käymme läpi per­he­ku­vioita ja asu­mi­s­asioita. Ja sovimme las­ten­suo­je­lun kanssa per­he­työstä koti­paik­ka­kun­nalla, Tuija kertoo.

Tulevaisuuden suun­ni­tel­mat ovat selvillä.

– Kun lap­set ovat tar­peeksi isoja päi­vä­ko­tiin, suo­ri­tan lop­puun kes­ken jää­neet opintoni.

Perheosaston tukea van­keu­den aikana Tuija pitää merkittävänä.

– En olisi sel­vin­nyt, jos oli­sin jou­tu­nut luo­pu­maan lapsistani.

Tavoitteena vastuullinen vanhemmuus

Äitien kanssa työs­ken­nel­lään osas­tolla kol­men eri suun­ni­tel­man kanssa. Lapsen asia­kas­suun­ni­telma on laa­dittu yhteis­työssä sijoit­ta­van kun­nan las­ten­suo­je­lun kanssa.

Rangaistusajan suun­ni­tel­massa, joka teh­dään Rikosseuraamuslaitoksessa yhdessä van­keu­teen tuo­mi­tun kanssa, on tavoit­teita ja toi­veita ran­gais­tuk­sen jäl­kei­seen elä­mään. Perheosaston suun­ni­tel­massa huo­mioi­daan nämä kum­mat­kin ja jokai­selle äidille on rää­tä­löity omat tavoitteet.

– Päätavoite on aina vas­tuul­li­nen van­hem­muus, ker­too per­he­työ­noh­jaa­jana työs­ken­te­levä Emilia Saarikko.

Osatavoitteina voi olla esi­mer­kiksi aika­tau­lui­hin sitou­tu­mi­nen ja päi­vä­ryt­min opet­telu. Monella äideistä on itsellä las­ten­suo­je­lu­tausta ja useilla päih­deon­gel­mia. He ovat saat­ta­neet itse jäädä paitsi sitä tur­vaa ja hel­lyyttä, mitä oli­si­vat tar­vin­neet, ker­too Saarikko.

– Työskentelyssä voi­daan käyt­tää mene­tel­minä esi­mer­kiksi Lapset puheeksi ‑kes­kus­te­luja tai Turva10-keskusteluja.

Perhetyöntekijä Emilia Saarikon mie­lestä per­heo­sas­tolla työs­ken­te­lyssä pal­kit­se­vinta on nähdä kuinka rak­kaus omaan lap­seen voi muut­taa äidin ja lap­sen elä­män suun­nan koko­naan. Kuva: Annika Rauhala

Yksilötyöskentelyn lisäksi lap­sen ja van­hem­man tur­val­li­suutta ja elä­män­hal­lin­taa ope­tel­laan van­hem­pien kes­kus­te­lu­ryh­missä. Varhaisen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tuke­mi­sessa käy­te­tään muun muassa vau­va­hie­ron­taa, vau­va­tusta tai vauvasirkusta.

– Vauvasirkus on hauska yhtei­nen, ilon ja onnis­tu­mi­sen tuo­kio äidin ja lap­sen kanssa, ker­too vau­va­sir­kuk­seen kou­lut­tau­tu­nut Aija Norokallio.

Kaikki työs­ken­tely perus­tuu trau­ma­tie­toi­seen työ­ot­tee­seen ja kan­nus­ta­vaan vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, ja sitä ohjaa­vat Ensi- ja tur­va­ko­tien lii­ton vaa­ti­van vau­va­työn laatukriteerit.

– Myös osas­ton rutii­nit tuo­vat tur­vaa äideille.

Verkostoyhteistyötä ja päihdekuntoutusta

Sillä aikaa, kun äidit ovat laa­vulla, hoi­taa Saarikko päi­vän kir­jaa­mi­set kun­toon, ja tekee oman asiak­kaansa asioista kuu­kausiyh­teen­ve­don lap­sen sosiaalityöntekijälle.

Samaan aikaan Jaana Wikgren osal­lis­tuu kun­tou­tus­tii­min kokouk­seen. Mukana on van­ki­lan kun­tou­tuk­sesta vas­taa­via ohjaa­jia ja van­ki­ter­vey­den­huol­lon sai­raan­hoi­taja. Kokouksessa käy­dään läpi kaik­kien per­heo­sas­tolla ole­vien äitien tilanne kaik­kien osa­puol­ten näkökulmasta.

Vankilan apu­lais­joh­taja, sosi­aa­li­työn­te­kijä Ulla Lehtinen ker­too, että van­ki­lassa työs­ken­te­lyssä kes­ki­ty­tään vapautumiseen.

– Teemme työtä sen eteen, että vapau­tu­mi­nen on koe­va­pau­den kautta hal­lit­tua ja tuet­tua, että se kan­taisi mah­dol­li­sim­man pitkään.

Perheosastolla kes­ki­ty­tään tule­vai­suu­den lisäksi eri­tyi­sesti nykyhetkeen.

– Vauva ei voi odo­tella äidin vapau­tu­mista, Wikgren painottaa.

Perheosastolla keskitytään tulevaisuuteen.

Päihdekuntoutusta jär­jes­te­tään jo van­ki­las­sao­lon aikana ja kun­tou­tus­po­lut teh­dään val­miiksi koe­va­pautta var­ten. Verkostoyhteistyötä teh­dään pal­jon äidin koti­kun­nan kanssa.

– Palavereissa on aina mukana per­heo­sas­ton työn­te­kijä miet­ti­mässä las­ten näkö­kul­maa, ja Rikosseuraamuslaitoksen edus­taja hoi­ta­massa aikuis­ten asioita, Ulla Lehtinen havain­nol­lis­taa yhteistyötä.

Yhden äidin tilanne huo­les­tut­taa työn­te­ki­jöitä, ja siitä kes­kus­tel­laan pala­ve­rissa pit­kään. Lehtinen ker­too, että lähi­suh­de­vä­ki­val­taan liit­ty­vät asiat työl­lis­tä­vät heitä paljon.

– Mietimme tur­val­lista asu­mista, ja teemme turvallisuussuunnitelmia.

Jaana Wikgren ker­too, että väki­val­lan uhka on välillä läsnä myös perheosastolla.

– Joskus mus­ta­suk­kai­nen puo­liso on pyr­ki­nyt van­ki­lan alu­eelle. Alue ei ole aidattu, mutta meillä on täällä hyvät val­von­ta­ka­me­rat ja var­ti­jat turvana.

Perheosaston työn­te­ki­jöillä val­von­ta­vel­vol­li­suutta ei ole.

– Siitä olemme hyvin tark­koja, sillä meillä ei ole sii­hen koulutusta.

Luonto kuntouttaa

Klo 11.30–13.30 osas­tolla on hil­jai­nen aika, ja äidit nukut­ta­vat lap­si­aan. Osaston työn­te­ki­jät kokoon­tu­vat tiimipalaveriin.

Keskustellaan juhan­nuk­sen vie­tosta, ja osas­tolle tul­leesta ruo­ka­lah­joi­tuk­sesta sekä pää­te­tään vau­va­kou­luk­seen osal­lis­tu­jat. Wikgren muis­tut­taa uudesta tulijasta.

– Äidille voisi soit­taa, mitä hänen täy­tyy ottaa mukaan.

Asukkaat voi­vat liik­kua van­ki­lan alu­eella vapaasti, mutta alu­eelta pois­tu­mi­seen tar­vi­taan pois­tu­mis­lupa. Kuva: Annika Rauhala

Hiljaisen ajan pää­tyt­tyä äitejä valuu olo­huo­nee­seen. Yksi pieni saa puh­taat vai­pat, toi­nen mais­te­lee väli­pa­laa. Kaksi äitiä läh­tee yhdessä vielä ulkoilemaan.

Jaana Wikgren vaih­taa äitien kanssa pihalla muu­ta­man sanan. Naiset eivät jää piha-alu­een leik­ki­ken­tälle, vaan las­ten­vau­nut loit­to­ne­vat kohti van­kila-aluetta hal­kai­se­via ulkoilureittejä.

Kaunis ympä­ristö ja luonto on yksi tär­keä kun­tout­tava ele­mentti. Vauvat tai­ta­vat uinah­taa vielä yksille päi­vä­unille äitien rupat­telu seuranaan.

* Lapset ja äidit eivät esiin­nyt jutussa omilla nimil­lään yksi­tyi­syy­den suo­jan vuoksi.

Hanna-Mari Järvinen