Sosionomi Johanna Nieminen teki opinnäytetyönsä koira-avusteisesta työskentelystä avovankilassa. Vankien on helpompi puhua, kun koira on läsnä, hän sanoo.

 

 

Vasta­lei­kattu nur­mikko tuok­suu Vilppulan van­ki­lan pihalla, kun rikos­seu­raa­muse­si­mies Johanna Nieminen käve­lee autol­leen hake­maan rottwei­le­ri­aan Aavaa.

– Aava rakas­taa olla täällä. Jos kysyn siltä aamu­len­killä, että läh­de­täänkö lin­nalle, se juok­see auton vie­reen ja alkaa hei­lut­taa hän­täänsä, Nieminen kertoo.

Neljävuotias Aava on tuttu näky avo­van­ki­lassa, sillä Nieminen on eri­kois­tu­nut koira-avus­tei­seen työs­ken­te­lyyn. Hän syven­tyi aihee­seen myös YAMK-tut­kin­tonsa opin­näy­te­työssä. Koira-avus­tei­suus on Suomen van­ki­loissa vielä var­sin uusi juttu.

– Joissain lai­tok­sissa on vie­rail­lut satun­nai­sesti kave­ri­koi­ria, mutta tavoit­teel­lista, koira-avus­teista toi­min­taa Rikosseuraamuslaitoksella ei ole aikai­sem­min ollut.

Paraikaa Nieminen työs­ken­te­lee koira-avus­tei­sesti nel­jän van­gin kanssa. Yksi heistä on jen­gi­taus­taa omaava Harri, joka odot­taa Aavaa auton vierellä.

– Terve, kamu, hän sanoo Aavalle, kun se hyp­pää auton taka­luu­kusta van­ki­lan pihalle.

Harrista ja Aavasta tuli kave­ruk­set maa­lis­kuussa, kun Harri sai siir­ron Sukevan van­ki­lasta Vilppulaan. Nyt hän tapaa Aavaa ja sen emän­tää ker­ran viikossa.

– Tällaista pitäisi olla enem­män. Minun on vai­kea puhua asiois­tani. Koira pur­kaa pois jän­nit­teitä ja rau­hoit­taa. Koiriin voi luot­taa. Ne eivät petä niin kuin ihmiset.

Harri ker­too olleensa van­ki­lassa run­saat neljä vuotta. Hän vapau­tuu ensi vuo­den alussa. Sen jäl­keen hänen tavoit­tee­naan on elää rikok­se­tonta elämää.

– Olen saa­nut lusi­mi­sesta tar­peek­seni. Vankilassa kaikki puhu­vat aina huu­meista ja rikok­sista. Elämässä on niin pal­jon muu­ta­kin kuin väki­valta ja päihteet.

Koiraa peilaa ihmisen tunnetiloja

Harri käve­lee Aavan ja sen emän­nän kanssa Ajosjärven ran­taan ja istuu pui­selle pen­kille. Koira muri­see vai­measti, kun Harri yrit­tää ottaa pal­loa sen hampaista.

– Meillä on ihan omat lei­kit, aika hur­jat sel­lai­set. Pientä vään­töä pitää olla, Harri sanoo.

Hän aikoo hank­kia oman koi­ran, kun vapaus koittaa.

– Se herät­tää aamulla ja pitää yllä ryt­miä. Minulla on aina ollut koira. Kun minulla on vas­tuu koi­rasta, en voi mennä hölmöilemään.

Jos minulla on huono päivä, Aava saa minut hyvälle tuu­lelle, ker­too Harri. Kuva: Rami Marjamäki

Aava tapit­taa Harria rus­keilla sil­mil­lään, kun Harri pyy­tää siltä tas­sua. Koira tot­te­lee välittömästi.

– Olet paras, Harri sanoo Aavalle ja rap­sut­taa sitä antaumuksella.

Nieminen seu­raa kak­si­kon tou­huja vie­restä. Hänestä Aava sopii hyvin koira-avus­tei­seen työskentelyyn.

– Aava on eloisa, ilmei­käs ja hyvin sosi­aa­li­nen koira. Se pei­laa todella vah­vasti ihmis­ten tun­ne­ti­loja. Pystyn luke­maan siitä ihmis­ten mie­lia­loja, Nieminen sanoo.

Jos Aava on tapaa­mi­sen aikana esi­mer­kiksi levo­ton, Nieminen saat­taa kysyä van­gilta, mistä se voisi joh­tua ja onko hänellä kaikki hyvin

– Eräs vanki vas­tasi, että hänellä oli töissä men­nyt her­mot ja hän käy vie­lä­kin vähän kier­rok­silla ja kysyi sit­ten, voi­siko koi­ran käy­tös joh­tua siitä.

Lopputulos oli se, että koira ja vanki maka­si­vat kyl­ki­kyl­jessä lat­tialla, Nieminen kertoo.

– Pääsen mies­ten kanssa todella pal­jon nopeam­min hyvin pal­jon syvem­mälle, kun Aava on mukana, Nieminen sanoo ja ker­too toi­sen esimerkin.

Opinnäytetyöhön otti osaa myös muuan vanki, jonka kanssa Nieminen oli työs­ken­nel­lyt Vilppulan van­ki­lassa jo aikaisemmin.

– Minulla oli sel­lai­nen olo, että en pääse hänen kans­saan eteenpäin.

Yhteistyö van­gin kanssa alkoi kui­ten­kin toi­mia, kun Aava tuli mukaan, Nieminen kertoo.

– Hän pys­tyi puhu­maan asiois­taan pal­jon parem­min kuin aikai­sem­min. Hän myös avasi ja ana­ly­soi niitä aja­tuk­si­aan ja asen­tei­taan, jotka oli­vat aja­neet hänet rikoksiin.

Työssä yhdistyy kaksi tärkeää asiaa

Johanna nie­mi­nen löysi tiensä rikos­seu­raa­musa­lalle mut­kan kautta. Peruskoulun jäl­keen hän luki lähi­hoi­ta­jaksi. Valmistuttuaan Nieminen työs­ken­teli Ylisen kun­tou­tus­kes­kuk­sen tur­vao­sas­tolla Ylöjärvellä.

– Osalla asiak­kaista oli rikos­taus­taa. Sieltä lähti kiin­nos­tuk­seni rikos­seu­raa­musa­laa kohtaan.

Yliseltä Nieminen siir­tyi las­ten­suo­je­luun ja opis­keli työn ohessa sosio­no­miksi. Hän val­mis­tui Tampereen ammat­ti­kor­kea­kou­lusta vuonna 2015.

– Suoritin kaikki työ­har­joit­te­luni rikos­seu­raa­musa­lalla juuri siitä syystä, että tie­sin, että tämä on se, mitä haluan tehdä.

Ylemmän amk-tut­kin­non Nieminen sai val­miiksi viime vuo­den joulukuussa.

– Minusta van­git ovat yhteis­kun­nassa hei­koim­massa ase­massa. Toivoisin, että kaikki me oli­simme tasa-arvoi­sia vii­meis­tään sit­ten, kun tuo­mio on suoritettu.

Koira purkaa jännitteitä ja rauhoittaa.

Kun Nieminen viisi vuotta sit­ten haki eri­tyi­soh­jaa­jaksi Vilppulan van­ki­laan, häneltä kysyt­tiin työ­haas­tat­te­lussa, mikä on hänen vil­lein haa­veensa, jonka hän haluaisi toteut­taa työelämässä.

– Vastasin, että haluai­sin yhdis­tää van­git ja koi­rat jol­lain tavalla.

Vuonna 2019 Nieminen suo­ritti Aavan kanssa koira-avus­tei­sen kas­va­tus- ja kun­tou­tus­työn täy­den­nys­kou­lu­tuk­sen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

– Olen äärim­mäi­sen kii­tol­li­nen siitä, että voin tehdä mer­ki­tyk­sel­listä työtä ja yhdis­tää kaksi asiaa, joista tyk­kään ihan hulluna.

Jokaiselle vangille yksilöllinen suunnitelma

Alun perin kol­me­toista van­kia ilmoitti ole­vansa kiin­nos­tu­nut osal­lis­tu­maan Niemisen opin­näy­te­työ­hön. Keväällä 2020 alka­nut koro­na­pan­de­mia kui­ten­kin sotki suunnitelmat.

– Se oli ihan hel­vet­tiä, kun koko lai­tos oli kiinni, Nieminen kertoo.

Kun koro­na­ra­joi­tuk­set oli­vat tiu­kim­mil­laan, van­git eivät saa­neet pois­tu­mis­lu­pia eikä heitä las­kettu sivii­li­töi­hin. Myöskään vie­rai­li­joita ei otettu vastaan.

– Se oli monelle lii­kaa ja aiheutti täällä monen­lai­sia rikkeitä.

Rikkeiden vuoksi kol­mes­ta­toista van­gista kuusi sai siir­ron sul­jet­tuun van­ki­laan jo ennen kuin Nieminen ehti edes aloit­taa opin­näy­te­työnsä käy­tän­nön osuu­den. Lopulta hän toteutti työnsä seit­se­män van­gin kanssa.

– Koira nousi arvoon arvaa­mat­to­maan, kun mie­het eivät saa­neet tavata ketään van­ki­lan ulko­puo­lelta. Jokainen heistä sanoi, että koira kor­vasi heille sil­loin lähim­piä ihmisiä.

Kaikki Niemisen opin­näy­te­työ­hön osal­lis­tu­neet van­git oli tuo­mittu väki­val­ta­ri­kok­sesta. Heidän rikos­ni­mik­keensä oli joko murha, tappo, tör­keä pahoin­pi­tely tai pahoin­pi­tely. Iältään he oli­vat 21–46-vuotiaita.

Nieminen aloitti koira-avus­tei­sen työs­ken­te­lyn haas­tat­te­lulla. Hän teki jokai­sen van­gin kanssa yksi­löl­li­sen suun­ni­tel­man työs­ken­te­lyn tavoitteista.

– Ne vaih­te­li­vat lai­dasta lai­taan, mutta monen tavoit­teena oli oppia tun­nis­ta­maan väki­val­taista käy­tös­tään ja hil­lit­se­mään sitä. Osa halusi har­joi­tella empatiakykyä.

Yksi mie­histä tah­toi oppia pois ajat­te­lu­mal­lista, jonka mukaan väki­valta on normaalia.

– Hän ker­toi elä­neensä elä­mänsä niin, että väki­valta on ollut arkea joka päivä.

Koira-avuisteinen työ ei sovi kaikille

Opinnäytetyötään var­ten Nieminen tapasi jokai­sen van­gin Aavan kanssa viisi kertaa.

– Ihan ensim­mäi­seksi kävin mies­ten kanssa läpi peli­sään­nöt. Kerroin, mitä Aavalle saa tehdä ja mitä ei ja miten koi­raa koh­del­laan, Nieminen kertoo.

Koira-avus­tei­sessa työs­ken­te­lyssä van­git myös ulkoi­lut­ta­vat Aavaa yhdessä Niemisen kanssa. Jotkut halua­vat opet­taa Aavalle uusia temp­puja. Lisäksi tapaa­mi­siin kuu­luu koi­ran hoi­to­toi­men­pi­teitä, kuten har­jaa­mista ja kyn­sien leikkuuta.

– Kun Aava näkee kyn­si­sak­set, se ampai­see huo­neen toi­seen nurk­kaan. Siinä pitää olla rau­hal­li­nen ja kär­si­väl­li­nen, että kyn­sien leik­kuu onnis­tuu. Se on hyvää harjoitusta.

Kun mie­het näke­vät Aavan, heistä tulee esiin peh­meä puoli, Nieminen sanoo. Koiran kanssa hei­dän ei tar­vitse esit­tää mitään.

Niemisen työ­ka­ve­rit­kin ovat huo­man­neet, mitä Aava saa van­geissa aikaan, Nieminen sanoo ja ker­too elin­kau­tis­van­gista, joka oli hyvin sulkeutunut.

– Voi sinua pik­kuista, mitä sinulle kuu­luu, mies jut­teli Aavalle pihalla, ja kol­lega häm­mäs­teli, että onko tuo se sama vanki. Koiraa var­ten ei tar­vita suojamuureja.

Työskentely koi­ran kanssa ei kui­ten­kaan sovellu kai­kille, Nieminen muis­tut­taa. Jotkut ovat aller­gi­sia koi­rille ja toi­set pel­kää­vät niitä. Lisäksi psy­ko­paa­tit eivät tut­ki­mus­ten mukaan hyödy koira-avus­tei­sesta työs­ken­te­lystä, Nieminen sanoo.

– Jos eläin ei oikeasti het­kauta miestä mihin­kään suun­taan, niin sil­loin hänellä on isoja ongel­mia. Vangitkin sano­vat sitä samaa.

Empatiakyvyn vah­vis­ta­mi­sen ja roo­leista luo­pu­mi­sen lisäksi Nieminen kes­kit­tyy koira-avus­tei­sessa työs­ken­te­lyssä läs­nä­olon har­joit­te­le­mi­seen sekä van­kien tunne-elämään.

– Heidän tun­nes­kaa­lansa on usein yksi­puo­li­nen. He ovat joko iloi­sia tai ahdis­tu­neita. Koira-avus­tei­sen työs­ken­te­lyn avulla he voi­vat oppia tun­nis­ta­maan mui­ta­kin tun­teita. Se hel­pot­taa sivii­lie­lä­mää­kin, kun on muu­ta­kin kuin vain musta ja valkoinen.

Koira antaa palautetta välittömästi

Loppukyselyyn osal­lis­tui kuusi van­kia, koska yksi vanki kes­keytti koira-avus­tei­sen työs­ken­te­lyn ennen sitä. Kyselyssä Nieminen esitti van­geille väit­tä­miä työs­ken­te­lyn vai­ku­tuk­sista ja pyysi heitä arvioi­maan niitä astei­kolla 1–10.

Koiran kanssa ei tarvitse esittää mitään.

Korkeimmat pis­teet sai­vat väit­teet Odotan koi­ran tapaa­mista ja Koira ei tuo­mitse minua. Yli 9,5 pis­tee­seen ylti­vät myös väit­tä­mät Koira tekee oloni parem­maksi ja Koira hyväk­syy minut juuri tällaisena.

– Ennen hyväk­syn­tää on läh­detty hake­maan teke­mällä rikok­sia tai liit­ty­mällä jen­gei­hin. Nyt sen voi saada eläi­meltä. Aava on aidosti läsnä ja naut­tii siitä, että joku jak­saa raapia.

Lisäksi koira antaa välit­tö­mästi palau­tetta ympä­ril­lään ole­vien ihmis­ten toi­mista, Nieminen sanoo.

– Se ker­too heti, teitkö oikein vai vää­rin. Koiran kanssa jou­dut funt­si­maan omaa käy­tös­täsi ja kor­jaa­maan toi­min­taasi, ja se taas vai­kut­taa aivan kaikkeen.

Tykkään olla eläin­ten kanssa. Ne anta­van minulle sie­lun­rau­haa, ker­too elo­kuun alussa vapau­tu­nut Stefan Koskinen. Kuva: Rami Marjamäki

Nieminen ker­too, kuinka eräs van­geista opetti Aavaa jäl­jes­tä­mään. Vanki jou­tui miet­ti­mään, miten hän pää­see tavoit­tee­seensa ja kuinka hän tar­vit­taessa muut­taa suunnitelmaansa.

– Rikoksia on hel­pompi vält­tää, jos osaa suun­ni­tella omaa toi­min­taansa. Koiralle ei voi kar­jua pää punai­sena, vaan sille pitää ker­toa, mitä siltä toivotaan.

Sekin on jo pal­jon, jos impul­sii­vi­sesti käyt­täy­tyvä vanki pys­tyy hil­lit­se­mään itsensä sil­loin, kun asiat eivät mene hänen toi­vo­mal­laan tavalla, Nieminen sanoo.

– Kaikki van­git sanoi­vat, että eläi­melle on hel­pompi olla empaat­ti­nen kuin ihmi­selle, mutta työs­ken­tely koi­ran kanssa opetti heille myö­tä­tun­toa myös ihmi­siä kohtaan.

Niemisen mukaan koira-avus­tei­nen työs­ken­tely kehit­tää lisäksi van­kien itse­tun­te­musta ja sosi­aa­li­sia taitoja.

– Eräskin mies, joka vältti kaik­kia kon­tak­teja van­ki­lan alu­eella, kulki koi­ran kanssa pihan poikki ja ker­toi ylpeänä muille, että tämä on Aava.

Koira tar­joaa van­geille myös jutunjuurta.

– Puheet kään­ty­vät täällä hel­posti rikok­siin. Olen kuul­lut, että mie­het ovat sau­nassa kes­ke­nään kes­kus­tel­leet Aavasta, ja siitä on sit­ten päästy puhu­maan muis­ta­kin asioista.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Kun Johanna Nieminen tulee lou­naalta, sei­soo Stefan Koskinen jo hänen autonsa luona.

– Saanko pääs­tää Aavan ulos, Koskinen kysyy ja saa Niemiseltä luvan.

Aava saa Koskiselta ensim­mäi­sen maku­pa­lan heti auton vie­rellä. Koskinen ker­too, että hänellä on kotona kolme seka­ro­tuista koiraa.

– Tämä on minulle tera­piaa, kun saan olla Aavan kanssa. Vaimon ja muk­su­jen kanssa voin puhua puhe­li­messa, mutta koi­rien kanssa on vai­kea pitää yhteyttä.

Tapaamisten aikana Koskinen ja Nieminen taval­li­sesti ulkoi­lut­ta­vat Aavaa ja puhu­vat siinä sivussa muun muassa väki­val­lat­to­masta elä­mästä ja sivii­liin siir­ty­mi­sestä. Tällä ker­taa he suun­taa­vat jär­ven ran­taa pit­kin kul­ke­valle pururadalle.

– Johannan kanssa on aina ollut helppo jutella. Vielä hel­pom­paa se on, jos Aava on mukana. Tulen kat­so­maan Aavaa, ja hän saa olla mukana, Koskinen sanoo ja nauraa.

Hän ker­too tien­neensä jo edel­li­sen tuo­mionsa jäl­keen, että alko­holi ei sovi hänelle. Jos Koskinen naut­tii miestä väke­väm­pää, läh­tee viha hel­posti lapasesta.

– Kun suu­tun, se viha on poh­ja­tonta. Sillä ei ole mitään rajaa. Turussa psy­ko­logi sanoi, että minun pitäisi suut­tua useam­min, mutta vähem­män. Nielen vähän lii­kaa asioita.

Rikoksia on helpompi välttää, jos osaa suunnitella omaa toimintaansa.

Monille van­geista Aavan tapaa­mi­nen on vii­kon koho­kohta, Nieminen ker­too. Hänelle itsel­leen koira-avus­tei­nen toi­minta on työn suola.

– Se lisää työ­hy­vin­voin­tiani ihan mah­dot­to­masti, kun näen van­gin ilon ja sen, miten hän menee eteen­päin elä­mäs­sään. Se antaa minulla puh­tia vei­vata näitä asioita.

Niemisen opin­näy­te­työ­hön osal­lis­tu­neista van­geista monet toi­voi­vat, että he voi­si­vat ottaa koi­ran mukaansa osas­tolle, mutta aller­gioi­den vuoksi se ei ole mahdollista.

– Koira-avus­teista työs­ken­te­lyä van­ki­loissa pitäisi tut­kia lisää, jotta sai­simme fak­ta­tie­toa siitä, miten koi­raa voi­daan hyö­dyn­tää kun­tou­tuk­sessa, Nieminen sanoo.

Elokuussa vapau­tu­nut Stefan Koskinen olisi mie­lel­lään viet­tä­nyt enem­män­kin aikaa Aavan kanssa, sillä se on hänestä parasta Vilppulassa.

– Vankilaelämä ei ole minua var­ten. En sano, ettei enää ikinä, mutta teen kaik­keni, etten tule tänne enää uudestaan.

Koira-avusteisuus Suomessa

  • tavoit­teel­lista koira-avus­teista toi­min­taa on har­joi­tettu Suomessa run­saat kym­me­nen vuotta
  • työ­näy­tön suo­rit­ta­neita koi­ra­koita on noin sata, ja kiin­nos­tus koira-avus­teista toi­min­taa koh­taan on kasvussa
  • työs­ken­tely sovel­tuu par­hai­ten rau­hal­li­sille ja ihmi­sys­tä­väl­li­sille koirille
  • val­taosa koi­rista aut­taa lap­sia ja nuo­ria eri­tyi­so­pe­tuk­sessa, puhe- ja psy­ko­te­ra­piassa sekä lastensuojelussa
  • koi­rien hyö­dyn­tä­mi­nen ikäih­mis­ten parissa on yleistymässä
  • edus­kun­taan perus­tet­tiin tam­mi­kuussa eläi­na­vus­tei­nen työryhmä

Lähde: Koirat kas­va­tus- ja kun­tou­tus­työssä ry

Meeri Ylä-Tuuhonen