Varhaiskasvatustyössä melu on huomattava kuormitustekijä, joka vaikuttaa sekä lapsiin että aikuisiin. Ääniolosuhteita voi parantaa akustiikalla, pedagogiikalla ja sillä, että mitoituksessa pysytään.

 

 

Kolaus siellä ja kil­jah­dus täällä. Lapsiryhmä pak­kau­tuu etei­seen, ja into tule­vasta ulkoi­lu­het­kestä tun­tuu kor­vissa asti: desi­be­lit kipua­vat nousuun.

Päiväkodin pihassa ulkoilma pyö­ris­tää ääniä, mutta sisälle saa­puessa pie­niä saa taas muis­tut­taa äänen­voi­mak­kuuk­sista. Työpäivän jäl­keen var­hais­kas­va­tuk­sen ammat­ti­lai­nen kai­paa hiljaisuutta.

Melu on lain­sää­dän­nön mukaan ääntä, joka on ter­vey­delle hai­tal­lista tai joka vähen­tää mer­kit­tä­västi ympä­ris­tön viih­tyi­syyttä tai hait­taa työn­te­koa. Melu voi­daan myös mää­ri­tellä ei-toi­vo­tuksi, epä­miel­lyt­tä­väksi tai häi­rit­se­väksi ääneksi.

Päiväkodin melu on luon­teel­taan impul­sii­vista. Keskimääräinen äänial­tis­tus­taso on kah­dek­san työ­tun­nin aikana 70–80 desi­be­lin välillä ja voi jois­sa­kin tilan­teissa nousta jopa 90 desibeliin.

Vertailun vuoksi ker­rot­ta­koon, että kon­ser­teissa ääni­ta­sot pyö­ri­vät yleensä 90–100 desi­be­lin tie­noilla. Normaali kes­kus­telu syn­nyt­tää ääntä useim­mi­ten 50–60 desi­be­lin ver­ran. 80 desi­be­lin alle jää­vät ääni­ta­sot ovat kuu­lolle vaa­rat­to­mia, mutta voi­vat aiheut­taa muun­lai­sia ongelmia.

Logopedian yli­opis­ton­leh­tori ja tut­kija Elina Niemitalo-Haapolan mukaan on veteen piir­retty viiva, mil­loin kyseessä on tavan­omai­sen äänen sijaan melu. Se on myös jokai­sen oma sub­jek­tii­vi­nen kokemus.

– Ei ole kui­ten­kaan kyse pel­käs­tään mie­li­pi­de­ky­sy­myk­sestä tai siitä, että jokin vain kuu­los­taa kur­jalta, vaan voi­mak­kailla äänillä on osoi­tet­ta­vissa ole­via nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia, hän täsmentää.

Melua vähentävät ratkaisut helpottavat

Puheterapeutin töitä eri­tyi­sesti päi­vä­koti-ikäis­ten las­ten kanssa teh­nyt Niemitalo-Haapola on osal­lis­tu­nut melua tar­kas­te­le­vaan tut­ki­muk­seen ensi­si­jai­sesti kuu­le­mi­sen kautta.

Omassa väi­tös­kir­jas­saan hän tar­kas­teli las­ten kuu­lo­he­rä­te­vas­teita, jotka kuvas­ta­vat sitä, mitä aivoissa tapah­tuu, kun ihmi­nen käsit­te­lee kuu­le­mi­aan eri­lai­sia ääniä.

Päiväkodin äänimaailma koostuu pienistä yksityiskohdista.

Erityisesti Niemitalo-Haapola ver­taili sitä, kuinka kuu­lo­tie­don käsit­tely melui­sassa ympä­ris­tössä erosi siitä, kun on aivan hil­jaista ja rau­hal­lista. Tulosten mukaan 2–4‑vuotiailla lap­silla puheen piir­tei­den erot­telu ja tun­nis­ta­mi­nen oli vai­keam­paa melui­sessa ympäristössä.

Tutkimuksessa oli mukana tyy­pil­li­siä yksi­kie­li­siä suo­ma­lai­sia lap­sia. Aikaisempi taus­ta­kir­jal­li­suus osoit­taa, että kie­lel­li­sen kehi­tyk­sen ris­ki­te­ki­jät, kuten kor­va­tu­leh­dus­his­to­ria sekä kie­lel­li­sen kehi­tyk­sen haas­teet, altis­ta­vat enti­ses­tään melun nega­tii­vi­sille vaikutuksille.

– Koska tyy­pil­li­sillä lap­silla ilmeni haas­teita tut­ki­muk­ses­samme, niin eri­tyis­ryh­millä voi olet­taa ole­van vie­lä­kin vai­keam­paa, Niemitalo-Haapola sanoo.

Toisessa tut­ki­muk­sessa Niemitalo-Haapola oli mukana työ­ryh­mässä, joka tar­kas­teli työ­pai­kan melua aikuis­ten näkö­kul­masta. Interventiossa kou­lu­luo­kan akus­tiik­kaa paran­net­tiin, ja opet­ta­jien sekä oppi­lai­den yhtei­sissä osal­lis­ta­van melun­hal­lin­nan työ­pa­joissa kehi­tet­tiin melua vähen­tä­viä ratkaisuja.

– Muutokset hel­pot­ti­vat opet­ta­jien äänen­käyt­töä ja vähen­si­vät oireita, kuten palan tun­netta kur­kussa. Samalla myös oppi­laat koki­vat melu­ta­so­jen las­ke­neen, Niemitalo-Haapola kertoo.

Erilaisia seurauksia

Melun kiel­tei­set seu­rauk­set ilme­ne­vät hyvin eri tavoin. Keholliset vai­ku­tuk­set viit­taa­vat esi­mer­kiksi melun sykettä ja veren­pai­netta nos­ta­vaan tai­pu­muk­seen sekä stres­si­hor­mo­ni­ta­so­jen nousuun.

Meluisa ympä­ristö voi aiheut­taa lihas­jän­ni­tystä, pään­sär­kyä, ärsyyn­ty­nei­syyttä ja väsymystä.

Melu koet­te­lee kehoa myös äänen tuot­ta­jan näkö­kul­masta, sillä kor­keat melu­ta­sot pakot­ta­vat nos­ta­maan omaa äänen­voi­mak­kuutta. Seurauksena voi olla äänen rasit­tu­mista sekä käheytymistä.

Lisäksi melu vai­kut­taa muis­tiin ja keskittymiseen.

– Yksittäinen kaa­pin oven sul­keu­tu­mi­sesta läh­tevä kolah­dus ei ehkä tunnu mer­ki­tyk­sel­li­seltä, mutta tois­tues­saan äkil­li­nen ääni voi suun­nata tark­kaa­vai­suutta kes­kit­ty­mistä häi­rit­se­vällä tavalla, Niemitalo-Haapola huomauttaa.

Huonot kuun­te­luo­lo­suh­teet vai­kut­ta­vat myös oppi­mis­tu­lok­siin hei­ken­tä­västi. Melu koet­te­lee kie­lel­lis­ten tai­to­jen kehit­ty­mistä, koska puheen havait­se­mi­nen vai­keu­tuu ja kuu­lo­muisti heikkenee.

– Kun tar­kas­tel­laan, kuinka laa­jalla skaa­lalla melu vai­kut­taa teh­tä­vistä suo­riu­tu­mi­seen ja hyvin­voin­tiin, ei hait­ta­te­ki­jän mer­ki­tystä voi vähä­tellä, Niemitalo-Haapola sanoo.

Pienistä yksityiskohdista kiinni

Huonoihin äänio­lo­suh­tei­siin puu­tu­taan äänier­go­no­mialla. Erilaiset toi­met paran­ta­vat ääni­maa­il­maa sekä puheen tuot­ta­mi­sen että vas­taa­not­ta­mi­sen kannalta.

Rakenteelliset kei­not paran­ta­vat tilo­jen akus­tiik­kaa. Esimerkiksi akus­tiik­ka­le­vyillä voi­daan var­mis­taa, ettei tilan jäl­ki­kai­unta-ajat ole liian pitkiä.

– Ratkaisuilla hae­taan opti­maa­lista tilan­netta puhe­ää­nen tuot­ta­mi­sen ja kuun­te­le­mi­sen näkö­kul­masta. Täysin kai­u­tonta tilaa ei tule luoda, jotta työn­te­ki­jän on edel­leen mah­dol­lista saada kuu­lo­pa­lau­tetta omasta puheestaan.

Äänimaailma voi olla pie­nistä yksi­tyis­koh­dista kiinni.

– Tarkastetaan, että huo­pa­nas­tat tuo­lien jal­ko­jen alla ovat pysy­neet pai­koil­laan, ja lisä­tään laa­ti­koi­hin stop­pa­reita. Lasten leik­ki­pai­kalle lisä­tään vai­men­ta­via mate­ri­aa­leja, Niemitalo-Haapola luettelee.

Melu aiheuttaa fyysisiä ja kognitiivisia haittoja.

Toiminnan aikai­set kei­not sen sijaan liit­ty­vät sii­hen, kuinka tilassa ollaan. Mitä enem­män ihmi­siä samassa tilassa on, sitä enem­män ääntä syn­tyy, eli mitoi­tus­asiat tule­vat kysee­seen myös äänier­go­no­miaa tarkastellessa.

Jos ryh­mä­koko ylit­tyy tai hen­ki­lös­tö­mi­toi­tus alit­tuu, tulee asiasta tehdä kir­jal­li­nen ilmoi­tus esihenkilölle.

Tarvittaessa työn­te­ki­jät voi­vat itse poh­tia, voi­siko suurta ryh­mää por­ras­taa tai jakaa tie­tyissä toi­min­noissa pie­nem­piin yksi­köi­hin melun vähentämiseksi.

– Lapset omak­su­vat nopeasti yhtei­siä käy­tän­teitä, kuten eri­lai­sia merk­kejä siitä, että ääntä tulee las­kea. Kannattaa myös käydä kes­kus­te­lua siitä, miltä melu tun­tuu, kuinka se vai­kut­taa ja mistä melua syn­tyy mei­dän ryhmässämme.

Toiminnan aikai­set rat­kai­sut ovat­kin ensi­kä­dessä peda­go­gi­sia ja tilankäytöllisiä.

– Toisaalta on tär­keää hyväk­syä, että lap­sista saa­kin läh­teä ääntä ja että tar­jo­taan myös tiloja, joissa äänek­käämpi leik­ki­mi­nen on sal­lit­tua. Lasten kanssa voi esi­mer­kiksi käydä läpi, että ulko­ääni on eri­lai­nen kuin sisä-ääni, Niemitalo-Haapola sanoo.

Kaikilla oikeus hyvään äänimaailmaan

Ääniergonomiaa on hel­pointa luoda heti tilan rakentamisvaiheessa.

– Uutta päi­vä­ko­tia raken­net­taessa voi­daan puh­taalta pöy­dältä miet­tiä, mil­lai­sia tila­rat­kai­suja kan­nat­taa tehdä ja mil­lai­sia kalus­teita tilataan.

Vanhaankin tilaan voi tehdä mer­kit­tä­viä paran­nuk­sia. Kunta voi raken­nus­val­von­nan kautta tilata akus­tiik­ka­suun­nit­te­li­jan tai akus­tiik­kain­si­nöö­rin arvioi­maan tiloja ja teke­mään suun­ni­tel­man ääniym­pä­ris­tön päivittämisestä.

Niemitalo-Haapolan mukaan suo­ma­lai­sissa päi­vä­ko­deissa on pal­jon vaih­te­lua siinä, miten hyvin äänier­go­no­mia on otettu huo­mioon. Vaihtelu voi olla suurta eri osas­to­jen­kin välillä.

– Rakennuksen kunto, ryh­mä­koot ja tilaa käyt­tä­vien hen­ki­löi­den toi­min­ta­ta­vat vai­kut­ta­vat sii­hen, mil­lai­nen ääni­maa­ilma tilassa on, hän sanoo.

Viimeisenä vaih­toeh­tona jois­sa­kin päi­vä­ko­deissa on otettu käyt­töön las­ten ja hen­ki­lö­kun­nan kuu­los­uo­jai­mia melu­hait­to­jen kit­ke­mi­seksi. Niemitalo-Haapolan mukaan kuu­los­uo­jain­ten käyt­tä­mi­nen tar­koit­taa sitä, että hoi­de­taan oiretta, ei syytä.

– Mikäli arjessa tar­vi­taan kuu­los­uo­jai­mia, on mie­tit­tävä, miten tilan akus­ti­set omi­nai­suu­det, ryh­mä­koko ja toi­min­ta­ta­vat saa­daan sel­lai­siksi, että kuu­los­uo­jai­mille ei ole tar­vetta. Päiväkodin lap­silla ja aikui­silla on oikeus ääni­maa­il­mal­taan hyvään kasvu‑, oppi­mis- ja työs­ken­tely-ympä­ris­töön, hän sanoo.

Lähteet:

Kuuloliitto: Kuulolla työssä ‑vies­tin­tä­kam­panja
Stm & Stakes: Päivähoidon turvallisuussuunnittelu

Ella Rantanen