Matti ja Marja ovat hyvällä tuulella, sillä tulevaisuus alkaa näyttää valoisalta. Toisin oli vielä puoli vuotta sitten: Marjan raha-asiat olivat pahasti solmussa useamman vuoden kestäneen masennuksen vuoksi, ja Matilla taas runsas alkoholin käyttö ja pikavipit olivat ajaneet elämän muuten raiteiltaan.

 

Molem­mat pää­si­vät asiak­kaiksi Tam­pe­reen Sar­vik­sen sosi­aa­lia­se­man nuor­ten ohjaa­jien tii­miin. Kun ohjaa­jat sai­vat idean käyn­nis­tää uuden­lai­sen nuor­ten Fyrk­kaa ja fii­listä ‑ryh­män, jossa mui­den asioi­den lisäksi kes­ki­tyt­täi­siin sot­kuis­ten raha-asioi­den rat­ko­mi­seen, Matti ja Marja hou­ku­tel­tiin sinne mukaan.

Päälle pari­kymp­pi­nen Marja muutti Tam­pe­reelle vii­ti­sen vuotta sit­ten opis­ke­le­maan. Mie­len­ter­veys alkoi reis­tailla jo opin­to­jen alku­vai­heessa, ja lopulta opin­not kes­key­tyi­vät koko­naan. Marja ei jak­sa­nut huo­leh­tia raha-asiois­taan, eikä lopulta halun­nut tavata enää kave­rei­ta­kaan.

− Kiin­nos­tuin tästä ryh­mästä sen­kin vuoksi, että tapai­sin muita ihmi­siä, kun olin ollut niin kauan nel­jän sei­nän sisällä.

Ryh­mään uskalsi mennä, vaikka vähän ala­vi­rei­se­nä­kin, eikä aina tar­vin­nut osal­lis­tua kes­kus­te­luun. Pää­asia oli, että tuli pai­kalle.

− Fii­lis­kier­rok­sella oli kui­ten­kin kiva ker­toa, jos oli itsellä hyvä fii­lis.

Fyrkkaa ja fiilistä -ryhmä perustettiin, kun huomattiin, että asiakkaina olevilla nuorilla oli paljon talousongelmia.

Marja sai ryh­mässä hyviä sääs­tö­vink­kejä: kun tilille tulee rahaa, hän siir­tää toi­selle tilille rahat, jotka on varattu las­kuja ja muita vält­tä­mät­tö­miä menoja var­ten. Toi­selle tilille hän jät­tää ne rahat, jotka voi käyt­tää sen kuu­kau­den aikana muu­hun. Ruo­kaos­tok­sia var­ten Marja varaa tie­tyn mää­rän rahaa vii­kossa ja käy ker­ralla teke­mässä vii­kon ostok­set.

− Näin ei tule teh­tyä mitään tur­hia ostok­sia het­ken mie­li­te­koina, Marja täs­men­tää.

Mai­jan kanssa samaa ikä­luok­kaa oleva Matti muutti muu­tama vuosi sit­ten Tam­pe­reelle toi­selta paik­ka­kun­nalta. Hän menetti ammat­ti­au­toi­li­ja­kort­tinsa ajaes­saan eräänä aamuna kra­pu­lassa, ja siinä meni samalla työ­paik­ka­kin. Mies masen­tui.

Kun luot­to­tie­dot oli­vat alussa vielä kun­nossa, oli pika­vip­pejä helppo saada. Sit­ten velat alkoi­vat­kin kasaan­tua ulos­ot­toon asti.

Fyrk­kaa ja fii­listä ‑ryh­mässä vie­rail­lut talous- ja vel­ka­neu­voja ker­toi, kuinka vel­koja saa­daan jär­jes­tet­tyä ja rahat riit­tä­mään.

Ker­ran kaikki toi­vat ryh­mään muka­naan tiliot­teensa, joista tut­kit­tiin, mihin rahaa oikein menee.

− Minä­kin kävin aina lähi­kau­passa ja oste­lin kaik­kea pientä ja tur­haa. Nyt ostan ker­ran vii­kossa ker­ralla isom­man mää­rän mar­ke­tista, Matti ker­too.

Lätkää ja kuntosalia

Matin mie­liala kohosi ryh­mässä, ja sinne oli helppo tulla.

− Ohjaa­jat osa­si­vat pis­tää mei­dät kaikki puhu­maan ja läh­te­mään sii­hen jut­tuun mukaan, Matti sanoo.

Nyt Matti on pys­ty­nyt sääs­tä­mään rahaa jo sen ver­ran, että on saa­nut ajo­kort­tinsa takai­sin. Mies on toi­vei­kas myös työ­ti­lan­teensa suh­teen. Hän aikoo vielä käydä vaa­dit­ta­vat kurs­sit ammat­ti­tut­kin­toa var­ten, jonka opin­not jäi­vät aikoi­naan kes­ken.

Kave­rei­taan Matti ei onneksi menet­tä­nyt vai­kei­na­kaan aikoina, vaan hei­dän kans­saan kokoon­nu­taan edel­leen urhei­lun ja jää­kie­kon ääreen. Enää ei kui­ten­kaan käydä mat­seissa, joi­den liput ovat liian kal­liita, vaan mak­se­taan kim­passa netistä mak­su­ka­nava, josta kat­so­taan peliä.

Myös Mar­jan elä­mään on tul­lut valoa. Ryh­mästä hän sai pot­kua aloit­taa elä­män­ta­pa­re­mon­tin. Hänellä on per­so­nal trai­ner ja hän alkaa käydä salilla. Hän käy ker­ran vii­kossa kun­tout­ta­van työ­toi­min­nan ryh­mässä ja aikoo jat­kaa sen jäl­keen työ­toi­min­nassa. Täyt­täes­sään 25 vuotta hän saa hakea Kelan aikuis­kou­lu­tus­tu­kea, jolla voi aloit­taa uudet opin­not.

Mar­jan mie­lestä nuo­rille suunnatuis­ta ryh­mistä pitäisi tie­dot­taa enem­män niil­lekin nuo­rille, jotka eivät ole sosi­aa­li­toi­men asiak­kaita.

Ohjaajat osasivat pistää meidät kaikki puhumaan ja lähtemään siihen juttuun mukaan.

− Ryh­mistä olisi oikeasti apua niille nuo­rille, jotka vain makaa­vat kotona, eivätkä tiedä täl­lai­sista vaih­toeh­doista, Marja tuu­mii.

Potku elämään

Sosi­aa­lioh­jaa­jat Sari Kos­ki­nen, Riikka Samura ja Toivo Kos­ki­nen muodos­tavat nuor­ten ohjaa­jien tii­min Tam­pe­reen kau­pun­gin Sar­vik­sen sosi­aa­lia­se­man uusien asiak­kai­den ja sosi­aa­li­sen tuen pal­ve­luista. Tii­miin kuu­luu myös sosi­aa­li­työn­te­kijä.

Tiimi perus­tet­tiin vuonna 2014, kun kau­punki halusi kehit­tää nuor­ten pal­ve­luja. Fyrk­kaa ja fii­listä ‑ryhmä on yksi osa tii­min toi­min­taa, ja sitä on pyö­ri­tetty syk­systä 2015 läh­tien.

Asiak­kai­den kanssa teh­dään pal­jon yksi­lö­oh­jausta: nuo­ren kanssa läh­de­tään työ­voi­ma­toi­mis­toon, Kelaan, kou­lu­ku­raat­to­ria tapaa­maan tai asun­toa hake­maan. Lisäksi kes­kus­tel­laan kai­kista mieltä pai­na­vista asioista.

− Asiak­kuus kes­tää yhdestä ker­rasta kol­meen kuu­kau­teen, ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jän työ­pa­rina se voi kes­tää jopa 1,5 vuotta, ker­too Riikka Veden­pää.

Nuori tulee tii­min asiak­kaaksi esi­mer­kiksi aikuis­so­si­aa­li­työstä, toi­meen­tu­lo­yk­si­köstä tai kotout­ta­vasta sosi­aa­li­työstä. Nuor­ten tiimi antaa ehkäi­se­vää ohjausta ja tukea myös niille nuo­rille, joilla ei ole sosi­aa­li­työn­te­ki­jän asiak­kuutta.

Omat budjetit

Fyrk­kaa ja fii­listä ‑ryhmä perus­tet­tiin, kun huo­mat­tiin, että asiak­kaina ole­villa nuo­rilla oli pal­jon talous­on­gel­mia. Sari Kos­ki­sen mukaan pika­vi­pit saat­ta­vat kasaan­tua hal­lit­se­mat­to­miksi veloiksi. Nuo­rilla on usein muu­ten­kin rahan käy­tön kanssa ongel­mia: kun raha tulee tilille, se saat­taa mennä vii­kossa.

− Talous­on­gel­mat saat­ta­vat ajaa masen­nuk­seen, mikä taas vai­kut­taa moneen muu­hun­kin asi­aan.

Ryhmä kokoon­tuu kaik­ki­aan viisi ker­taa neljä tun­tia ker­ral­laan. Jokai­nen nuori las­kee tulonsa ja menonsa ja laa­tii pit­kän täh­täi­men suun­ni­tel­mat. Talous- ja vel­ka­neu­vo­jan lisäksi nuor­ten ryh­missä vie­rai­lee mui­den­kin alo­jen, kuten työl­lis­ty­mi­sen, ammat­ti­lai­sia ker­to­massa pal­ve­luis­taan.

Mietimme myös, kuinka saisimme nuoret houkuteltua mukaan kehittämään tätä ryhmää.

Ideaa ryh­mästä hau­du­tel­tiin pidem­pään, mutta nuor­ten ohjaa­jien tii­min ja talous- ja vel­ka­neu­vo­jan avulla se jalos­tui käy­tän­nön toi­min­naksi.

− Nyt meillä on myös kok­kaus­ryhmä, jossa sel­vi­tämme, kuinka pal­jon jotain ruo­kaa saa tie­tyllä raha­mää­rällä, ja kuinka ruo­an­lai­tossa voi sääs­tää.

Ongelmat pienenevät paperilla

Toivo Kos­ki­sesta tii­min isona haas­teena on se, kuinka nuo­ret saa­daan hou­ku­tel­tua Fyrk­kaa ja fii­listä ‑ryh­mään. Usein­han ihmis­ten on vai­kea tun­nus­taa, jos heillä on rahan­käy­tössä vai­keuk­sia ja tar­vit­se­vat sii­hen apua.

− Mie­timme myös, kuinka sai­simme nuo­ret hou­ku­tel­tua mukaan kehit­tä­mään tätä ryh­mää.

Jos­kus käy niin, että nuori ilmoit­tau­tuu ryh­mään, mutta sen alkaessa häntä ei kuu­lu­kaan. Nuori saa Kos­ki­sen mie­lestä Fyrk­kaa ja fii­listä ‑ryh­mässä oikeasti apua siitä, kun hän näkee ongel­mansa kon­kreet­ti­sesti pape­rille kir­jat­tuna. Sil­loin vai­keuk­sia on hel­pompi käsi­tellä ja poh­tia, kuinka edetä nii­den kanssa.

Ryh­mät aloi­te­taan aina fii­lis­kier­rok­sella ja pide­tään itse­tun­toa vah­vis­ta­via istun­toja: puhu­taan tule­vai­suu­desta, unel­mista ja omista tun­te­muk­sista.

Suuri anti ryh­mällä on ollut siinä, että nuo­rilla on paikka, johon läh­teä ja jossa saa oikeasti käsi­tellä ongel­mi­aan.

− Tämä on ikään kuin potku elä­mään, jotta se läh­tisi täällä käyn­tiin, Toivo Kos­ki­nen sanoo.

Iita Ket­tu­nen