Matti ja Marja ovat hyvällä tuulella, sillä tulevaisuus alkaa näyttää valoisalta. Toisin oli vielä puoli vuotta sitten: Marjan raha-asiat olivat pahasti solmussa useamman vuoden kestäneen masennuksen vuoksi, ja Matilla taas runsas alkoholin käyttö ja pikavipit olivat ajaneet elämän muuten raiteiltaan.

 

Molem­mat pää­sivät asi­akkaik­si Tam­pereen Sarviksen sosi­aaliase­man nuorten ohjaa­jien tiimi­in. Kun ohjaa­jat sai­vat idean käyn­nistää uuden­laisen nuorten Fyrkkaa ja fiilistä ‑ryh­män, jos­sa muiden asioiden lisäk­si keski­tyt­täisi­in sotkuis­ten raha-asioiden ratkomiseen, Mat­ti ja Mar­ja houkutelti­in sinne mukaan.

Päälle parikymp­pinen Mar­ja muut­ti Tam­pereelle viitisen vuot­ta sit­ten opiskele­maan. Mie­len­ter­veys alkoi reis­tail­la jo opin­to­jen alku­vai­heessa, ja lop­ul­ta opin­not keskey­tyivät kokon­aan. Mar­ja ei jak­sanut huole­htia raha-asiois­taan, eikä lop­ul­ta halun­nut tava­ta enää kavere­itakaan.

− Kiin­nos­tu­in tästä ryh­mästä senkin vuok­si, että tapaisin mui­ta ihmisiä, kun olin ollut niin kauan neljän seinän sisäl­lä.

Ryh­mään uskalsi men­nä, vaik­ka vähän alavireisenäkin, eikä aina tarvin­nut osal­lis­tua keskustelu­un. Pääa­sia oli, että tuli paikalle.

− Fiiliskier­roksel­la oli kuitenkin kiva ker­toa, jos oli itsel­lä hyvä fiilis.

Fyrkkaa ja fiilistä -ryhmä perustettiin, kun huomattiin, että asiakkaina olevilla nuorilla oli paljon talousongelmia.

Mar­ja sai ryh­mässä hyviä säästövinkke­jä: kun tilille tulee rahaa, hän siirtää toiselle tilille rahat, jot­ka on varat­tu lasku­ja ja mui­ta vält­tämät­tömiä meno­ja varten. Toiselle tilille hän jät­tää ne rahat, jot­ka voi käyt­tää sen kuukau­den aikana muuhun. Ruokaos­tok­sia varten Mar­ja varaa tietyn määrän rahaa viikos­sa ja käy ker­ral­la tekemässä viikon ostok­set.

− Näin ei tule tehtyä mitään turhia ostok­sia het­ken mielitekoina, Mar­ja täs­men­tää.

Mai­jan kanssa samaa ikälu­okkaa ole­va Mat­ti muut­ti muu­ta­ma vuosi sit­ten Tam­pereelle toiselta paikkakunnal­ta. Hän menet­ti ammat­ti­au­toil­i­jako­rt­tin­sa ajaes­saan eräänä aamu­na kra­pu­las­sa, ja siinä meni samal­la työ­paikkakin. Mies masen­tui.

Kun luot­totiedot oli­vat alus­sa vielä kun­nos­sa, oli pikavippe­jä help­po saa­da. Sit­ten velat alkoi­vatkin kasaan­tua ulosot­toon asti.

Fyrkkaa ja fiilistä ‑ryh­mässä vierail­lut talous- ja velka­neu­vo­ja ker­toi, kuin­ka velko­ja saadaan jär­jestet­tyä ja rahat riit­tämään.

Ker­ran kaik­ki toi­vat ryh­mään mukanaan tiliot­teen­sa, joista tutkit­ti­in, mihin rahaa oikein menee.

− Minäkin kävin aina lähikau­pas­sa ja ostelin kaikkea pien­tä ja turhaa. Nyt ostan ker­ran viikos­sa ker­ral­la isom­man määrän mar­ketista, Mat­ti ker­too.

Lätkää ja kuntosalia

Matin mieliala kohosi ryh­mässä, ja sinne oli help­po tul­la.

− Ohjaa­jat osasi­vat pistää mei­dät kaik­ki puhu­maan ja lähtemään siihen jut­tuun mukaan, Mat­ti sanoo.

Nyt Mat­ti on pystynyt säästämään rahaa jo sen ver­ran, että on saanut ajoko­rt­tin­sa takaisin. Mies on toiveikas myös työti­lanteen­sa suh­teen. Hän aikoo vielä käy­dä vaa­dit­ta­vat kurssit ammat­ti­tutk­in­toa varten, jon­ka opin­not jäivät aikoinaan kesken.

Kavere­itaan Mat­ti ei onnek­si menet­tänyt vaikeinakaan aikoina, vaan hei­dän kanssaan kokoon­nu­taan edelleen urheilun ja jääkiekon ääreen. Enää ei kuitenkaan käy­dä mat­seis­sa, joiden liput ovat liian kalli­ita, vaan mak­se­taan kim­pas­sa netistä mak­sukana­va, jos­ta kat­so­taan peliä.

Myös Mar­jan elämään on tul­lut val­oa. Ryh­mästä hän sai potkua aloit­taa elämän­ta­pare­mon­tin. Hänel­lä on per­son­al train­er ja hän alkaa käy­dä salil­la. Hän käy ker­ran viikos­sa kuntout­ta­van työ­toimin­nan ryh­mässä ja aikoo jatkaa sen jäl­keen työ­toimin­nas­sa. Täyt­täessään 25 vuot­ta hän saa hakea Kelan aikuisk­oulu­tus­tukea, jol­la voi aloit­taa uudet opin­not.

Mar­jan mielestä nuo­rille suunnatuis­ta ryh­mistä pitäisi tiedot­taa enem­män niil­lekin nuo­rille, jot­ka eivät ole sosi­aal­i­toimen asi­akkai­ta.

Ohjaajat osasivat pistää meidät kaikki puhumaan ja lähtemään siihen juttuun mukaan.

− Ryh­mistä olisi oikeasti apua niille nuo­rille, jot­ka vain makaa­vat kotona, eivätkä tiedä täl­lai­sista vai­h­toe­hdoista, Mar­ja tuumii.

Potku elämään

Sosi­aalio­h­jaa­jat Sari Kosk­i­nen, Riik­ka Samu­ra ja Toi­vo Kosk­i­nen muodos­tavat nuorten ohjaa­jien tiimin Tam­pereen kaupun­gin Sarviksen sosi­aaliase­man uusien asi­akkaiden ja sosi­aalisen tuen palveluista. Tiimi­in kuu­luu myös sosi­aal­i­työn­tek­i­jä.

Tii­mi perustet­ti­in vuon­na 2014, kun kaupun­ki halusi kehit­tää nuorten palvelu­ja. Fyrkkaa ja fiilistä ‑ryh­mä on yksi osa tiimin toim­intaa, ja sitä on pyöritet­ty syksys­tä 2015 läh­tien.

Asi­akkaiden kanssa tehdään paljon yksilöo­h­jaus­ta: nuoren kanssa lähde­tään työvoima­toimis­toon, Kelaan, kouluku­raat­to­ria tapaa­maan tai asun­toa hake­maan. Lisäk­si keskustel­laan kaik­ista mieltä painav­ista asioista.

− Asi­akku­us kestää yhdestä ker­ras­ta kolmeen kuukau­teen, ja sosi­aal­i­työn­tek­i­jän työ­pa­ri­na se voi kestää jopa 1,5 vuot­ta, ker­too Riik­ka Veden­pää.

Nuori tulee tiimin asi­akkaak­si esimerkik­si aikuis­sosi­aal­i­työstä, toimeen­tu­loyk­siköstä tai kotout­tavas­ta sosi­aal­i­työstä. Nuorten tii­mi antaa ehkäi­sevää ohjaus­ta ja tukea myös niille nuo­rille, joil­la ei ole sosi­aal­i­työn­tek­i­jän asi­akku­ut­ta.

Omat budjetit

Fyrkkaa ja fiilistä ‑ryh­mä perustet­ti­in, kun huo­mat­ti­in, että asi­akkaina olevil­la nuo­ril­la oli paljon talousongelmia. Sari Koskisen mukaan pikavip­it saat­ta­vat kasaan­tua hal­lit­se­mat­tomik­si veloik­si. Nuo­ril­la on usein muutenkin rahan käytön kanssa ongelmia: kun raha tulee tilille, se saat­taa men­nä viikos­sa.

− Talousongel­mat saat­ta­vat ajaa masen­nuk­seen, mikä taas vaikut­taa mon­een muuhunkin asi­aan.

Ryh­mä kokoon­tuu kaikki­aan viisi ker­taa neljä tun­tia ker­ral­laan. Jokainen nuori las­kee tulon­sa ja menon­sa ja laatii pitkän tähtäi­men suun­nitel­mat. Talous- ja velka­neu­vo­jan lisäk­si nuorten ryh­mis­sä vierailee muidenkin alo­jen, kuten työl­listymisen, ammat­ti­laisia ker­tomas­sa palveluis­taan.

Mietimme myös, kuinka saisimme nuoret houkuteltua mukaan kehittämään tätä ryhmää.

Ideaa ryh­mästä haudutelti­in pidem­pään, mut­ta nuorten ohjaa­jien tiimin ja talous- ja velka­neu­vo­jan avul­la se jalos­tui käytän­nön toimin­naksi.

− Nyt meil­lä on myös kokkaus­ryh­mä, jos­sa selvitämme, kuin­ka paljon jotain ruokaa saa tietyl­lä rahamääräl­lä, ja kuin­ka ruoan­laitossa voi säästää.

Ongelmat pienenevät paperilla

Toi­vo Koskises­ta tiimin isona haas­teena on se, kuin­ka nuoret saadaan houkutel­tua Fyrkkaa ja fiilistä ‑ryh­mään. Usein­han ihmis­ten on vaikea tun­nus­taa, jos heil­lä on rahankäytössä vaikeuk­sia ja tarvit­se­vat siihen apua.

− Mietimme myös, kuin­ka saisimme nuoret houkutel­tua mukaan kehit­tämään tätä ryh­mää.

Joskus käy niin, että nuori ilmoit­tau­tuu ryh­mään, mut­ta sen alka­es­sa hän­tä ei kuu­lukaan. Nuori saa Koskisen mielestä Fyrkkaa ja fiilistä ‑ryh­mässä oikeasti apua siitä, kun hän näkee ongel­mansa konkreet­tis­es­ti paper­ille kir­jat­tuna. Sil­loin vaikeuk­sia on helpom­pi käsitel­lä ja pohtia, kuin­ka ede­tä niiden kanssa.

Ryh­mät aloite­taan aina fiiliskier­roksel­la ja pide­tään itse­tun­toa vahvis­tavia istun­to­ja: puhutaan tule­vaisu­ud­es­ta, unelmista ja omista tun­te­muk­sista.

Suuri anti ryh­mäl­lä on ollut siinä, että nuo­ril­la on paik­ka, johon lähteä ja jos­sa saa oikeasti käsitel­lä ongelmi­aan.

− Tämä on ikään kuin potku elämään, jot­ta se lähtisi tääl­lä käyn­ti­in, Toi­vo Kosk­i­nen sanoo.

Iita Ket­tunen