Vastavuoroinen sosiaalityö

Terve­tul­leessa artik­ke­li­ko­koel­massa käsitellään sosiaa­lityön yhteis­kun­nal­lista oikeu­tusta ja tehtävää. Lähtö­koh­daksi on nostettu vasta­vuo­roisuus.

 

Nyky-Suomessa vasta­vuo­roisuus ilmenee siten, että yhteisöt puolus­tavat omia rajojaan ja valit­sevat puolensa. On vaikea löytää vasta­vuo­roi­suutta ”toisten” kanssa. Myönteisiä tunteita ei näy. Eristämme, ilkei­lemme, kiusaamme julmasti taistel­les­samme resurs­seista. Ulossul­je­tuilla on heilläkin kaipuu olla osa ryhmää, ja niin syntyy vastayh­teisöjä.

Mitä vasta­vuo­roisuus voi olla? Hyvän­tahdon eleitä, jotka seuraavat vasta­vuo­roi­sista teoista. Kyse voi olla velvol­li­suu­desta tai aidosta tarpeesta toimia. Vasta­vuo­roisuus ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että autetaan vain niitä, jotka kykenevät vasta­vuo­roi­suuteen. Vasta­vuo­roisuus vaatii toimin­ta­kykyä, jota kaikilla ei ole. Sosiaa­lityön tehtävänä on lisätä toimin­ta­kykyä.

Vasta­vuo­roisuus on yhtei­söl­linen käsite. Yksinäisyys, kiusaa­minen tai köyhyys näkyvät yksilön elämässä, mutta pohjim­miltaan niissä on kyse yhtei­söl­li­sistä ilmiöistä. On tiedos­tettava, miten suhtau­dumme toisten vaikeuksiin ja missä näemme niiden syyt. Arvostava ja kuunteleva kohtaa­minen koskee jokaista.

Erityisen tärkeää se on sosiaa­li­työssä. Ilman asiakkaan omaa tietoa ja tavoi­tetta sosiaa­lityö ei voi onnistua. Työnte­kijän on yhdessä asiakkaan kanssa selvi­tettävä, mistä tilan­teessa on kyse, annettava asioille merkitys ja toimin­nalle suunta. Myös tunteille on oltava herkkänä.

Sosiaa­lityön tehtävänä on edistää hyvin­vointia ja sen käytän­töjen tulisi lisätä yhtei­söl­li­syyttä. Yksi artik­ke­leista käsit­telee sosiaa­lityön käytän­tö­po­liit­tista tehtävää. Hankala käsite pitää sisällään yhteis­kun­nal­lisen vaikut­ta­misen asiakas- ja yhtei­sö­työssä ja politiik­ka­ta­solla. Kyse ei ole puolue­po­li­ti­koin­nista, vaan toimin­nasta, joilla lisätään hyvin­vointia ja vähen­netään eriar­voi­suutta.

Kirja nostaa esille ammat­tie­tiikan merki­tyksen. Miksi työpai­koilla puhutaan vähän eetti­sistä kysymyk­sistä, vaikka niihin törmätään jatku­vasti? Mistä löytyy ammat­tieet­tinen selkä­ranka? Teos on tarkoi­tettu oppikir­jaksi ja käsikir­jaksi. Erityisen kiitoksen ansaitsee selkeä suomen­kieli.

Hyvänä lukuoh­jeena: ota käsit­telyyn yksi luku kerrallaan, älä yritä ahmia kaikkea kerralla, ettei tule ähky.

Kristiina Koski­luoma

Maritta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara ja Minna Veistilä (toim.): Vasta­vuo­roinen sosiaa­lityö: Asiakkaan kohtaa­mista toisista välit­tä­vässä yhteis­kun­nassa. Gaudeamus 2016.