− Palvelujen tarjoaminen kotikoneille vaatii sosiaalityöntekijöiltä uudenlaista osaamista, sanoo Arja Kilpeläinen. Kuva: Timo Lindholm
Arja Kilpeläisen aineistossa iäkkäimmät kyläläiset suhtautuvat teknologiaan muita myönteisemmin. Vastauksissa korostuu uuden tekniikan luoma turvallisuuden tunne.
Iäkkäämmät myös tietävät, että vaikka sivukyliltä saisi hätätilanteessa yhteyden viranomaisiin, poliisi tai ambulanssi ei tule paikalle hetkessä. Pelkkä tunne siitä, että on mahdollisuus saada apua, on monelle riittävä, Arja Kilpeläinen sanoo.
Arja Kilpeläisen Lapin yliopistossa kevättalvella tarkistettu väitöstutkimus pureutuu teknologiavälitteisyyteen ja sen kytköksiin maaseutusosiaalityöhön.
− Iäkkäämpien vastaajien teknologiamyönteisyys kertoo siitäkin, että 65−79-vuotiaiden ja sitä vanhempien vastaajien kosketus teknologiaan ei ole yhtä vahvaa kuin nuoremmilla.
− Siksi he luottavat siihen enemmän. Nuoremmat ikäluokat ovat nähneet, kuinka kaikki sovellukset eivät toimi, mutta vanhemmilla ei ole tätä kokemusta.
Arja Kilpeläinen on koonnut aineistoaan eri puolilta Lappia 18 yksilöhaastattelun, kahden ryhmähaastattelun ja lomakekyselyn avulla. Ensimmäiset tiedot on kerätty kymmenisen vuotta sitten, ja teknologia on kehittynyt sen jälkeen valtavasti.
− Silti tietyt asiat eivät ole muuttuneet. 2005–2006 puhuttiin laajakaistasta ja sen tärkeydestä sivukylille ja sama keskustelu jatkuu edelleen. Siksi Arja Kilpeläinen toivookin, että hallitusohjelmassa kirjattu digitalisaatio muuttuisi todeksi myös Lapin kylissä.
− Se on välttämättömyys, jos haluamme, että sivukylät säilyvät asuttuina. On poliittinen valinta, että maata halutaan kehittää tasapuolisesti.
Tutkijana Arja Kilpeläinen on myös tehnyt erään arvovalinnan: hän ei nimitä aineistossa mukana olevia Lapin pikkukyliä syrjäkyliksi, koska ne eivät ole sitä asukkailleen.
− Kyläiselle oma kylä on elämän keskellä, sieltä lähdetään, siellä ollaan ja eletään, asukkaalle oma kylä ei ole syrjässä. Lapissa teknologiavälitteisyys ilmenee kyläläisten tiedon hakuna ja asioiden hoitamisena. Tekniikan avulla maksetaan pankkilaskut ja luetaan lehtiä.
Kaikki ikäihmiset eivät ole innostuneita tietotekniikan sovelluksista, mutta monilla on puoliso, lapsi tai lapsenlapsi, joka asioi hänen puolestaan verkon välityksellä. Arja Kilpeläisen mukaan tekniikan mahdollisuuksia ei ole vielä edes huomattu tai ne ovat vielä vähäisessä käytössä.
Kylille eivät massaratkaisut sovellu.
− Ne palvelut, mitä kylille halutaan tuottaa, maksavat. Jos asiaa tarkastellaan kyläläisten kannalta, pienikin sijoitus innovaatioihin kannattaa, sillä se vähentää raskaampien palvelujen tarvetta ja pitkällä ajanvälillä tuottaa säästöjä.
Palvelujärjestelmälle tehtävää
Arja Kilpeläisen mielestä teknologian muutokset heijastuvat maaseutusosiaalityöhön, vaikka hitaammin kuin muualle.
− Sosiaalityön kehittämisessä innovaatiot ja tutkimus paikantuvat kaupunkialueille, joissa on enemmän asukkaita, palvelujen järjestäjiä ja niiden käyttäjiä. Siksi halusin nostaa maaseudun esille myös sosiaalityön sisällä. Kylille eivät massaratkaisut sovellu.
Arja Kilpeläinen kiitteleekin Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Virtu-pisteen toimintaa, joka on tuonut kylille monenlaisia palveluja.
− Virtu kykenee verkkovälitteisesti tuottamaan erilaisia vaihtoehtoja, tuottamaan tietoa viranomaisille ja viranomaisilta kyläläisille, valmistelemaan kasvokkaisia kohtaamisia, mutta myös se tarvitsee toimivia yhteyksiä. Maaseudulle palveluja tarjoavalle sosiaalityölle uudistukset ovat haaste ja mahdollisuus.
Arja Kilpeläisen mukaan teknologiavälitteisyyteen pitäisi kiinnittää huomiota sosiaalityön koulutuksessa.
− Palveluja pitäisi tarjota kotiin yksilöllisesti ja asiakkaan haluamana aikana. Verkkovälitteisissä palveluissa luottamuksen rakentaminen vaatii erilaista osaamista kuin kasvokkain kohtaamisessa.
Arja Kilpeläinen arvioi, että viranomaisten ja kyläläisten asenteissa on vielä parantamisen varaa.
− Siinä on vielä tekemistä, että voidaan hoitaa asioita videoneuvotteluyhteyden avulla. On helppoa tehdä tutulla ja turvallisella tavalla asioita ja unohtaa kehittäminen.
Sivukylilläkin tulevaisuus
Asutuksen keskittyminen taajamiin, maakuntakeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle ei ole Arja Kilpeläisen mielestä yhteiskunnallisesti järkevää.
− Keskittämisellä ihmisiä tasapäistetään. Nyt on kuitenkin nähtävissä, että nuoriakin haluaa muuttaa maaseudulle takaisin kaupungeista. Kaupunki ei ehkä tuotakaan sitä hyvinvointia, mitä sieltä on aikanaan lähdetty hakemaan. Paikallisuus, ympäröivä luonto ja yhteisöllisyys tuovat asukkaita.
Perustuslaki turvaa ihmisille mahdollisuuden asua valintansa mukaan.
Arja Kilpeläinen on aina ollut kiinnostunut siitä, kuinka tekniikkaa voidaan hyödyntää. Simojokivarren pikkukylästä aluksi lastenhoitajaksi kouluttautunut Kilpeläinen on vähitellen jatkanut opintojaan ja väitteli nyt tohtoriksi Lapin yliopistossa. Uuden tiedon soveltaminen käytännön työhön sai hänet vaihtamaan yliopistomaailman Lapin ensi- ja turvakodin palvelupäälliköksi.
− Yhtenä tehtävänäni on teknologiavälitteisten palvelujen juurruttaminen laajassa Lapissa.
− Sekin on muuten aika mielenkiintoista, että mitä etelämmäksi menemme, sitä vaikeampaa videoneuvotteluyhteyden saaminen on. Pääkaupunkiseudulla videolaitteisiin ei välttämättä haluta investoida, koska niitä pidetään kalliina. Meidän kannalta taas laitteiden hinta tulee katettua jo parilla lentomatkalla Rovaniemeltä Helsinkiin.
